tiistai 3. kesäkuuta 2014

Mejä-koe, Hailuoto

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Naisihminen lähti Aslanin kanssa harrastamaan. Olin paitsi tyrmistynyt moisesta epäkohdasta ja vääryydestä, mutta myös suunnitelmissani oli turpakäräjöinti kunhan juniori saapuisi takaisin. Olin niin vihainen kokemastani loukkauksesta, että meidät piti eristää toisistamme, kun toiminta alkoi ihmisten silmissä näyttää jo siltä, että täällä ottaa jompi kumpi meistä kohta sivuosumaa. Tai ihan vaan täyslaidallisen.

Yöhön mennessä tilanne oli rauhoittunut, koska minulle tuli ikävä Aslania. Se sai anteeksi ja nyt olemme kuin mitään kuprua ei olisi koskaan tapahtunutkaan. 

Oletan saavani vatsarapsutuksia. Nyt.



Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Menneen viikonlopun Mejä-kokeet ovat onnellisesti ohi. Onnellisesti siinä mielessä, että koe tuli Aslanin kanssa suoritettua läpi ihan kunnialla.  

Itsehän noviisina olin aluksi hieman hukassa (Aslan ei ole koskaan hukassa), mutta sain loistavia neuvoja ja ohjausta. On vähän eri asia vetää omille koirille jälkeä maastoon ilman sen kummempia nuotteja ja sitten tehdä se koetilanteeseen kaikkien sääntöjen mukaan jollekin toiselle, joka on maksanut siitä. Eniten jännitinkin omaa opastustani, enkä niinkään Aslanin koetta. 

Jälkien vetämiseen (jokainen pari vetää yhden avoimenluokan jäljen ja yhden voittajaluokan jäljen) sisältyi niin paljon komiikkaa - sekä tahallista, että tahatonta - että hetkellisesti vastustavat luonnonvoimatkaan eivät lannistaneet. 

Ensimmäinen päivä alkoi puolelta päivin ja iltaseitsemän lautalla tulimme  takaisin mantereelle. Seuraavana aamuna lähtö oli puoli kuudelta Kairan emännän, Kairan ja Aslanin kanssa. Mäyrät olivat autossa valppaampina kuin vain vähän nukkuneet ihmisensä. Erityisen valpas oli Aslan, joka sujuvasti pisteli poskeensa Kairan aamupalanappulat salassa muilta. Rangaistukseksi se sai sitten tietenkin löysän vatsan, onneksi ei kuitenkaan jälkikokeen aikana. (Silloin se, sen sijaan, einesti paria hanhenraatoa...).

Kokeen suoritusjärjestyksen arvonta suosi minua ja Aslania. Olimme ensimmäisenä koevuorossa, joten tiukka paikka oli jo aamulla ohi. Koe meni muuten ihan hyvin, mutta kismittävä paluujälkihukka livahti suoritukseen. 

Oman suorituksemme jälkeen opastin tekemäni jäljen sille koirakolle, joka arvonnassa oli saanut verettämämme AVO-luokan jäljen. Kokeen jälkeen opas käy aina purkamassa jäljen, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen merkkinä käytetty kreppinauha ja huomiotarra irrotetaan puista, kannoista, kivistä yms. ja makaukset sekä kaato peitellään, että aluetta voidaan käyttää taas joskus alkusyksystä, eivätkä vanhat merkit tai makaukset sekoita jäljentekijöitä. Loppujen lopuksi tarroja ei ollut maastossa ollenkaan niin paljoa kuin mitä sinne olin edellispäivänä parini kanssa kylvänyt, koska napakka sadekuuro oli huuhtonut ne mennessään. Tämä oli aiheuttanut pienen kauhunväristyksen, kun olin lähtenyt opastamani koirakon ja tuomarin perässä jäljelle ja tajusin, että nyt mennäänkin kokolailla sokkona, kun taaksepäin katsellessa puihin laittamamme piilomerkit huusivat poissaolollaan. Mutta tästäkin selvittiin. 

Alla tuomarin koeselostus Aslanin jäljestä:

"Alkumakaus tutkitaan ja rauhallinen lähtö. Koira jäljestää ilma- ja maavainua käyttäen sopivalla vauhdilla, jäljen päällä luovien. 1. osuudella ajourat ylitetään pienen tarkistusrenkaan avulla. 1. kulma tarkasti, mutta makaus jää merkkaamatta. 2. osuudella tutkitaan pari linnunraatoa, riistan jäljistä innostutaan niin, että otetaan paluujälki ja hukka. 2. makaus merkataan nopeasti ja kulma selviää pienellä renkaalla. Sorkkaa nuuhkitaan varovasti. Hyvä suoritus ensikertalaisilta."

Tulos: AVO 2, pisteitä 34.

Ei siis ihan mennyt niin kuin kaavailin ja Strömsössä ehkä menisi, mutta toki olen iloinen kakkostuloksestakin. Ja nyt kun Aslanilla on käyttötulos, sain muutettua sen avoimesta luokasta käyttöluokkaan seuraaviin näyttelyihin, mikä helpottaa huomattavasti koirien esittämistä, kun ovat nyt eri luokissa.

Se nyt tuli kuitenkin taas huomattua, että Aslania ei voi päästää metsään vapaana juoksentelemaan niin kauan kuin sen kanssa harrastaa Mejää. Sen riistavietti on niin voimakas ja halu päästä käytännön ajoon, että sen jälkeen sitä tuskin enää saa Mejästä innostumaan. Jälkikokeessakin huomasin sen asentomuutoksesta, että se oli vaihtamassa jäljestystä ajoon; kerran se kykeni vastustamaan viettiään, mutta ei sitten enää toista kertaa, josta tulikin tuomittava hukka. 

Mäyräkoiria oli kokeessa jopa seitsemän, lähes kaikki loput olivatkin sitten noutajia (kokeeseen osallistui yhteensä 24 koirakkoa), kyseessä kun oli Noutajayhdistyksen järjestämä koe. Paitsi että opin paljon, oli koko reissu myös tosi mukava. Evalle ja Gagamelille ekstrakiitokset hyvästä seurasta! 

Jäämme odottamaan seuraavia kokeita. 


Aslan ja mejänenä.

24 kommenttia:

  1. Täältä tulis rapsutuksia Alfielle ja vieläpä muiskautuksia kaupanpäälle. <3 Mitäh! Olipa teillä epäkiitollista sakkia, kun jättivät sut tuolla tavoin kuin nallin kalliolle, ja ottivat vaan juniorin mukaansa. Mun sympatiat on kyllä sun puolella!!! -Elli-

    Mä en taas noista tuloksista ymmärrä yhtään mitään, mutta eikös sellainenkin sanonta ole että hoppee ei oo häppee.
    Aslanille tietty kans rapsuja ja tuohon mejänenuun paljon muiskuluikauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia <3 Hopea ei ole todellakaan häpeä ja tosi ylpeä olen pojista aina, tekevät ne sitten mitä tahansa...paitsi silloin kun tekevät tyhmyyksiä ;)

      Mejäily on tosi kivaa, jännääkin, kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu (mm. syökö karhu;), mutta sitten kun tulos on odotettua heikompi, niin kyllähän se kieltämättä nyrppii :/ Noh, seuraavalla kerralla toivotaan, että menee paremmin putkeen koko homma :)

      Ellille pusut <3

      Poista
  2. Párek ja Palvelijatar3. kesäkuuta 2014 klo 21.16

    Onnea Aslan, hyvin tehty! Vaikuttaa kovin haastavalta puuhalta, me ei tajuta siitä paljoakaan. Tuosta selostuksesta avautui aika monta asiaa. Tosi hienoa, että teillä on noin hyvä harrastus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aslanin puolesta! =) On kyllä hauskaa puuhaa ja koko ajan oppii lisää :) Lämpimästi kaikille suosittelen, jotka vain kynnelle kykenevät. Mejäkausi on toivottoman lyhyt Suomessa, mutta mikään ei estä itsekseen harrastamasta, jos ei kokeisiin halua osallistua. Kummasti se mäyrää väsyttää kun joutuu tekemään rankkaa aivotyötä kilometrinkin metsässä :)

      Putkille halutaan kanssa (köh, köh, siis _minä_ haluan ;) kettua tervehtimään, mutta sen asian eteen ei vielä ole saatu tehtyä mitään. Hiljaa hyvä tulee ja tosi hiljaa tosi hyvä ;)

      Poista
  3. Tässä kohen kuuluu tiältä roppakaapalla ihhaelevija huokaaksija! Hieno homma Aslanilta!
    Onneks veljmies on leppynnä jo. Elähä veljpoeka huoli, kyllä se sinunnii vuoros tulloo :)
    Myö ollaa nyt niin ihhaelusta mykkyrässä ettee toskaan. Meejjän salanen huave, mejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Velimies oli taas pahana sunnuntaina kun kotiuduttiin kokeesta, katkeralta maistuu se, että toinen on päässyt harrastamaan :( Mutta, eiköhän se Alphonsenkin vuoro tule...pikkasen pitäs harjotella tuota laukauksensietokykyä ensin...ja vähän täytyisi vauhtia lisätä metsässä, kun herra on niin harkitsevaista tyyppiä, että en tiedä saako vedettyä jäljen salllitun ajan puitteissa (45 min.) kun ottaa vähän turhankin rauhallisesti hommat :) Lisää itsevarmuutta, niin vauhtiakin tulee lisää, luulen mä :)

      Siitä vaan Iivari kanssa liinan nokkaan ja suunta mettää kohti, hyvin voi aloitella pienellä jäljellä tai mennä porukoihin mukaan, että saa kimpassa treenata :)

      Poista
  4. Mielenkiintoista :) Niin ja onnea tietty hienosta suorituksesta =D Sä olet päässyt lajiin sisälle (Aslan on siihen lajiin jo syntynyt ;)) ja nyt opastat muitakin, hienoa!

    Mejänenä... *Smack*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tuo opastaminen ei perinteisessä mielessä ole sitä, miltä kuulostaa (ihan vielä en noviisia uskaltaisi opastaa, kun olen niin toivottoman keltanokka toistaiseksi ;), mutta sitä jännitin ekassa kokeessa paljon enemmän kuin omaa suoritustani Aslanin kanssa, hehe! Nyt ei enää sunnuntaina hirvittänyt, merkit oli paikoillaan puussa, homma pelitti hyvin :)

      Poista
  5. Ihan tähän alkuun täytyy sanoa, että en ymmärrä mejästä _yhtään_ mitään. Tosi hyvältä näin totaalisen tietämättömän korvaan kuulostaa tuo tuomarin arvio. Onnea siis hyvästä tuloksesta! <3

    Aivan ihana sekä tuo maharapsutusta odottava (yllättävästi (not) Peppi odottelee maharapsutuksia täysin samannäköisenä useamman kerran päivässä ;D) että mejänenä! Suukkoja molemmille pitkuliineille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kas, minua ei yllättänyt PeppiLotan samankaltaisuus ;) Tuo asento tunnetaan meillä nimellä Pupulussi =) Ja Pupulussia on tarjolla erityisesti kaikille naisvieraille, samalla häntä pyörii oman akselinsa ympäri, häntä tunnetaan puolestaan Gigolohäntänä ;)

      Typyille märät pusut äijiltä <3

      Poista
  6. Siitä se lähtee ;) Elmerillehän me vejettiin jälkeä ja oli tosi hyvä siinä. Ainoa "miinus" oli voimakas riistavietti ja hirven jälet vei mennessään kokeessa. Se mikä oli hyvä homma oli Elmerin varovaisuus ja kuuliaisuus, joten irti pitäminen onnistu yleensä tosi hyvin. Jos oli tiedossa,että alueella on ollut hirviä ja kauriita niin silloin oltiin narussa, kaiken varalta.

    Raisaa emme opeta jäljestämään, luolaharjotukset on meille se juttu, mutta näyttää olevan pitkässä kuusessa niin sanoakseni :D Harjotuksia on harvoin ja sitten, kun on niin juoksu tai paha valeraskaus päällä. Se valeraskaus haittaa niin paljon suoritusta ettemme vuoden vaihteessa lähteneet kokeilemaankaan. Koska se homma ollaan saatu hyvin alulle niin emme haluneet pilata sitä surkealla halulla.

    Tsemppiä teille tuleviin koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne onkin nuo riistanjäljet, jotka ovat monelle suhteellisen kohtalokkaita jälellä. Niin Aslanillekin, perinteisesti vetää yhden hukan just riistalle harhautuessaan...sen kun saisi jotenkin karsittua pois, niin hyvä olis.

      Luolille pitäs meidänkin päästä, keinosellaisille, tosin. Mutta kovasti hankalaa tuntuu olevan, kun mitään tietoa ei harjoituksista tipu, ilmeisesti ovat salaseuran järjestämiä ;) Nuo juoksut ja valeraskaudet ovat kyllä niin torppaavia treenien ja kisojen kannalta, tosi ikävää.

      Kiitos tsempeistä, niitä nimittäin tarvitaan! :)

      Poista
  7. Toivottavasti lisäkupruja ei tule enää koskaan. Koirien välisissä suhteissa ei aina tiedä, mikä on se joka aiheuttaa välirikon ja aiheuttaa epäjärjestyksen laumaan. Onnea hienosta mejä-suorituksesta!

    Miäheni siskolla oli Ruotsissa kolme petit basset griffon vendeetä. Vanhin jouduttiin lopettamaan muutama kuukausi sitten, kun se sai todella pitkän, pahan epi-kohtauksen. Kaikki ovat uroksia ja kolmas eli nuorin uros alkoi kukkoilla tultuaan vuoden ikäiseksi. Ei niillekään ole tullut kuin pari ritsahdusta, mutta se kahden koiran ystävyys jotenkin särkyi, kun tämä nuorin koira astui remmiin ja nyt sitten reilun vuoden vanhana alkoi olla sitä mieltä, että se on lauman johtaja. No nyt vanhimman poistuttua tasapaino on kait uudelleen löytymässä.

    Toivotaan, että laikkupojat unohtavat ritsahduksen ja ovat taas piiitkään kavereita keskenään, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäkupruja tuli jo :D Se on näemmä nyt niin, että kun Alphonse ei sulata, niin se ei sitten sulata, ennen kuin sen mielestä riittävästi aikaa kulunut, eli tunteja. Ei auta kun eristää äijät niin ptkäksi aikaa, että rauha palautuu talouteen.

      Se on monesti vähän ohuella narulla killumassa se tasapaino laumassa, ja onhan sitten niitäkin perheitä, joissa joudutaan luopumaan jostakin koirasta juurikin sen takia, että sitä tasapainoa ei enää löydykään. Meillä nyt kompastuskivenä näyttää olevan tuo harrastaminen erikseen, yhdessä se ei ole ongelma: treeneissä käydään molempien kanssa ja siellä on hyvä henki koko ajan päällä.

      Poista
  8. Mahtava tuo Aslanin mejänenä! <3 Ja onnea, vaikkei kaikki mennytkään ihan nappiin. Siitä se ura lähtee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aslanin nenä on kyllä sellainen, että se elää omaa elämäänsä jatkuvasti :D Se haistaa asiat jo kaukaa, Alphonse näyttäisi saavan vainun hitaammin tai sitten se ei ihan joku tuoksua edes noteeraa, mutta Aslan kulkee nenä ilmassa ja maassa _ihan aina_ ulkona, kun Alphonse ravaa nätisti vierellä ja vain nauttii elämästä <3 Se on sellainen pieni hedonisti :)

      Poista
  9. Hyvä alku taipaleelle! Hyvä Aslan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Taipaleeseen tuli pieni kupru, mutta eteenpäin mennään ja tähdätään korkealle, niinhän me aina! :D Mulla on luja luottamus poikiin, hienoja poikia ovat ja tykkäävät harrastaa :)

      Poista
  10. Aslan, sulla on kyl niin komee mejänenä, että eipä ihme, että pysyit jäljillä, vaikkei me tosta hommasta mitään ymmärretä. Onnee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuuliset! :) Kyllä on kiva harrastaa kun tietää, että toinen nauttii - ja Alphonsenkin kanssa päästään sitten kokeisiin kunhan on laukausta vähän treenattu ja metässä kasvatettu tuota itsevarmuutta jäljellä. Tarkka poika sekin on, mutta pikkasen liian varovainen vielä...tosin onhan se nähty, että vettä kammoava Alphonse ei sekuntiakaan epäröi hypätä syvään ojaan, joka on täynnä vettä, kun jäljestä on kyse. Ja se into on jotakin sellaista, mitä koiralle ei voi opettaa. Se joko on luontaista tai sitten sitä ei ole.

      Näillä mennään, ja eteenpäin :)

      Poista
  11. Hienostihan se meni! Ottaen huomioon, että oli ensimmäinen kokeenne. Toki kakkosella jää aina jotain hampaankoloon, mutta ainahan sitä jäisi. Onnittelumme vielä! Ja oikeesti käyttöluokan pojat on tosi pätevää sakkia!

    Ja kannattaa ihan oikeasti miettiä niitä valmiita kokeita, säästyy siltä opastukselta ja mahdollisilta soitoilta mäyräkoiraliittoon. Eräs harrastaja pilasi tämän kennelpiirin useat kokeet toiminnallaan. Syytetään ensikertalaisia oppaita, vaikka koiralta loppuu kunto tms. Joukkoon mahtuu niitä huonoja häviäjiä, mutta tästä syystä ajan mieluummin toiselle puolen Suomea kuin katson kyseistä ihmistä koepaikalla tai pahimmassa tapauksessa joudun hänen kanssaan pariksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! :)

      Se on kyllä niin tympeää, jos joukosta löytyy mätä omena, joka pilaa toisten kokeet! :/ Meillä on ollut hyvä tuuri, porukka on kivaa, tuomarit samoin. Vielä ei ostojälkeä ole ollut tarpeen harkita, kun tykkään vetää jälkeä ite, mutta jos tästä Ruotsiin lähdetään kokeisiin (siis meillähän on sinne lyhyempi matka kuin etelä-Suomeen, heh), niin sit se on ostojälelle meno.

      Siellä se Jasun sukulaistyttö, Kaira (Taxmania Excellent) Aslanin kanssa käy kokeissa; ihana typy, topakka pikkuemäntä <3 Nyt ovat jo Aslanin kanssa ihan hyviäkin kamuja, mitä nyt Aslan vähän tungettelevaksi heittäytyy välillä ja Kairan pitää murahtaa, että pysyy kauempana peräpäästä ;) Niin se vain pieni neiti vetää jälkensä, vaikka on kyllä niin pikkuinen verrattuna noihin uroksiin, saati sitten muihin rotuihin; niihin, joilla on pikkasen pidemmät koivet :)

      Poista
  12. Mukava kuulla teidän kisapäivästä :) Olen osittain jopa tuon jäljentekovelvollisuuden vuoksi jättäytynyt pois kisoista. Hölmöhän se on, kun siellä nimenomaan oppisi ;) ja etenkin kun paikallinen mäyriskerho vaikuttaa olevan ihan aktiivinen kisatoiminnassa. Ehkä sitten joku päivä... Kyllä on mäyriksellä komee kuono, edustavia poikia joka kuvakulmasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko ostojälkeä harkinnut? Siinä ei tarttis vetää ite mitään jälkeä. Ihan kaikissa paikoissa se ei vissiin onnistu, oletetaan, että jälkientekovelvollisuus tosiaan on sitä, mutta aika monessa kokeessa luulis olevan mahdollinen. Toki se sitten maksaa enemmän, jäljien tekijät kun saavat yleensä sen puolet hinnasta takaisin.

      Mulla on ollut sikäli hyvä tuuri, että olen saanut hyvää opastusta, varmasti jatkan neuvoja eteenkinpäin, sitten kun olen itse käynyt kokeissa riittävän monta kertaa voidakseni sanoa, että olen se 'kokenut jälkipari' ;)

      Poista