torstai 29. toukokuuta 2014

Mäyräkoirat keräävät voimia

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Aslanin frisyyri ei pysy kuosissaan, jos sen kuontalo kastuu. Nyt on kastunut ja villit kiharat ovat pyörähtäneet sen korvakarvoihin. Ne täytyisi saada asettumaan tai muut luulevat, että se viettää yönsä paplarit päässä. Asiaa ei tietenkään yhtään auta se, että ihminen (nais-) muovaa niistä jatkuvasti sarvia sille. 



Otteita ihmisen päiväkirjasta:



Äijät hempeilevät.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Syyllisen motiivit

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:



Kirjat eivät kiinnosta minua. Jos näen Aslanin kajoavan niihin, haukun kuuluvasti ja raikuvasti ilmoittaakseni, että se on tekemässä jotakin, mikä ei ole sallittua. Tämä ei ole estänyt sitä, mutta hälytykseni on tuonut ihmiset paikalle. Paitsi silloin kun he eivät ole olleet kotona, ja tuho on todennettu vasta kotiintulon jälkeen.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Muutama kirja on kokenut taloudessa karun kohtalon. Kritiikki on kohdistunut olohuoneen ison tilanjakajan alahyllyihin, joista suivaantunut lukija on omatoimisesti poistanut epäkelvoksi havaitsemiaan opuksia. Peittääkseen salakavalasti inhonsa näitä tiettyjä kirjailijoita kohtaan, tämä kriitikko on poistanut kokonaan teoksista kannet ja ensimmäiset sivut. 

Näitä iskuja vastaan on yritetty suojautua nostamalla alahyllyjen kirjametrit turvaan kaappien päälle, mutta aika ajoin epäjärjestykseen tympääntyneenä kirjoja on palautettu niiden omille paikoilleen. Valitettavasti on jouduttu toteamaan, että kriitikko on palannut toimeensa ja havaitsemiensa lukukelvottomien teosten määrä on ollut vakio. 

On kestänyt selvittää mistä johtuu tämä äärettömän nurjamielinen suhtautuminen juuri kirjoihin; muut asiat ja tavarat saavat olla kajoamatta, mutta kirjoihin kohdistettu syvä viha ei ole muuttanut kolmessakaan vuodessa muotoaan, vaikka kriitikon kasvaminen lähes aikuiseksi on kuviteltu muuttavan suhtautumista ja tilannetta. 

Pitkällisen salapoliisityön tuloksena on viimein selvinnyt, että syy kirjojen tuhoamiseen ei niinkään ole niiden sisällön puutteissa tai esimerkiksi kansikuvan graaffisessa epäonnistumisessa, vaan syy on hyvinkin banaali: kirjojen maantieteellinen sijainti olohuoneessa. Kirjoja syvästi vihaavan päivittäinen reitti kulkee nimittäin tilanjakajan alahyllyjen läpi olohuoneen toiselta puolelta toiselle. Se nousee pediltään, astelee hyllyn läpi katsomaan takaovesta, näkyykö pihalla siivekästä einestä liikahtelemassa viattomasti nurmella. Sitten se astelee takaisin pedilleen, samaisen tilanjakajan alahyllyn kautta, kas hylly kun jakaa sen valtakunnan kahteen osaan ja puolittaa isoa olohuonetta. Se ei voi kiertää paria metriä tilanjakajan sivusta, vaan sen täytyy nimenomaan kulkea siitä läpi - näin ilmeisesti määrää se samainen biologia, joka saa linnut muuttamaan etelään talven alkaessa. 

ps. Asia oli äärimmäisen helppo todentaa, kun kirjoja oltiin asettelemassa takaisin hyllyilleen. Tilanjakajan toiselta puolelta alkoi kuulua itkua ja kriitikko töni opuksia summittaisesti tassuillaan ja kuonollaan pois tieltään. Sen reitti oli tukittu. 

Tilanne on edelleen ratkaisematta.

Syyllinen ei tunne häpeää.