tiistai 7. kesäkuuta 2011

Toipilaana


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Seuraan käsimerkkejä...tai sitten naisihminen yrittää hypnotisoida minua.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:
 
Onneksi pieni toipilas on parantunut jo lähes ennalleen, hieman väsyneempi se on kuin yleensä, mutta muuten selvästi parempaan suuntaan ollaan taas menossa. Toipumisen merkkejä ovat selvästi nekin, että se kävi äsken levittämässä rullallisen kakkapusseja pitkin lattiaa ja ärisi niille (jotakin niihin liittyviä toimenpiteitä vastaan, kenties?). Se myös varasti kenkiäni sisäpohjan irrotusta varten. En tiedä mihin se aikoo käyttää kaikkia sisäpohjia joita se on jo onnistunut kähveltämään  (melkein kaikki lenkkarini ovat tätä nykyä riisuttua mallia). Ehkä sillä on muutama niksi hihassaan. Ainahan sillä.
 
Uupunut ja unessa.

9 kommenttia:

  1. Mäyräkoira alkaa olla elämänsä kunnossa silloin kun kepposet ovat osa arkipäivää.

    VastaaPoista
  2. Juurikin näin :) Ja erityisesti vaikka ihminen on siinä näköetäisyydellä, niin suunnitellaan ja toteutetaan ihan vain muinakoirina kepposet! :)

    VastaaPoista
  3. Onneksi Alfie on toipumaan päin:) Seuraan tätä blogia säännöllisesti, teksti on mukaansa tempaavaa ja mäyräkoiran elämä on tuttua sillä itselläni on 2 karkeakarvaista mäyräkoiranarttua.
    t:Tiina

    VastaaPoista
  4. Noh, hyvä kun maha on jo parempi. Minäkin syön tikkuja, papereita, multaa, kiviä. Periaatteeni on, että kaikki mihin yletän, kannataa maistaa. Äippä otti rottinkikopan pois käytöstä. Pahus!

    VastaaPoista
  5. Onneksi olette toipumaanpäin! Täällä nautitaan hellepäivästä. Kivaa loppuviikkoa sinnekkin!

    VastaaPoista
  6. Ikävien tautien jälkeen kuuluu asiaan keppostella menetettyjen päivien edestä :)
    Ihan niin kuin vihdoin nettiyhteyden saaneet ihmiset surffaavat täällä kuluneen viikon edestä :))

    VastaaPoista
  7. Kepposteleva ja leikkivä mäyris pitäisi olla ihan kunnossa:) mutta väsyttäähän se mahan konstailu. Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  8. Tiina: heipä hei, ja kiva kun jätit kommentin :) Tervetuloa vaan seurailemaan Alfien touhuja...joita riittää ;) Heti pitääkin kysymäni, että millainen ikäero sun koirilla on? Kuinka tulevat toimeen keskenään, noin niin kuin yleisesti ottaen? :)


    Myrsky: heh, nii-in...pienelle mäyriäiselle maistuvat kaikki mihin vain minit maitohampaat yltävät! :D


    Paloma: juu, meillä ollaan taas - jos ei nyt ihan vielä entistä ehompana - toipuneina melkein kokonaan ennalleen :)


    Mai: kauhistuttava on ajatus netittömästä ajasta! Hyvä, että olet "langoilla" taas :)


    Marja-Leena: jep, mäyräkoira aktivoitui heti kepposteluun kun siihen kykeni ;)

    VastaaPoista
  9. Meidän korat on 11 ja 1 vuotiaat ja kovin ovat erillaisia luonteeltaan. Hyvin tulevat kuitenkin juttuun keskenään ja nuorempi suorastaan palvoo vanhempaa.Vanharouva on nimeltään Itsu ja nuori neiti tottelee nimeä Kelo. Kelo tulee kelopuusta joita mieheni ihailee ja alunalkaen se nimi olisi sopinut Itsulle paremmin koska hänen karva muuttui pentukarvan jälkeen hopeanharmaaksi vaikka väri on papereissa riistan värinen.
    Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen että olisi pitränyt ottaa toinen koira jo paljon aiemmin toiselle kaveriksi. Välillä tuntuu jopa siltä että kahden koiran kanssa on helpompaa koska pitävät toisilleen seuraa ja aina on leikkikaveri paikalla. Pentuaika meni myös mukavasti koska nuorempi otti paljon oppia vanhalta ja viisaalta koiralta.

    VastaaPoista