Olimme kylässä. Joku meistä livahti yhdessä vaiheessa kylmiön ovesta sisään, kun sitä pidettiin hetki avonaisena. Se joku söi siellä - kaikessa hiljaisuudessa, viileydessä ja pimeydessä - jäähtymässä olevaa hirvipaistia suoraan padasta ja löydettiin vasta kun kylmiön ovi seuraavan kerran taas avattiin.
Osaatteko arvata, kuka se meistä oli? Viiden pisteen vihje kertoo, ettei se ollut kukaan ihmisistä, enkä se ollut minä...
Syyllisen tyytyväinen hymynaama.
Harmaa eminessi ja adjutanttinsa ovat nukahtaneet tyynyille. Ja kuolanneetkin niille. Kuinkas muuten.
"Otimme nokoset. Viihdytä meitä nyt, ole hyvä. Tee temppu, että saamme nauraa."
Kiitettävää omatoimisuutta ja mikäpä se on koiran jäädä kylmiöön: turkki suojaa kylmyydeltä ja ruoka löytyy haistelemalla, vaikka pimeys olisikin vallannut ympäristön. Fakiiri olisi varmaan avannut itse oven sen jälkeen, kun ruoka olisi loppunut.
VastaaPoistaTulipa siinä mieleeni, Aslanin toilailuja miettiessäni, että kyllä oli kuin Ollin oppikirjasta tämä juttu :D Niin monet kerrat olen nauranut Ollin tempauksia kun suurta yritteliäisyyttä ja viitseliäisyyttä osoittaen on mäyräherra noukkinut parempiin suihin eineksiä ;) Tuntuu kyllä, että joiltakin mäyräkoirilta ei tuota pioneerihenkeä puutu ;)
PoistaOllille rapsuja :)
Saako myös arvata, että mamma oli varmaan tosi iloinen syyllisen paljastuessa? :) Ääni ei kohonnut ja palkkioita sateli..
VastaaPoistaHyvinhän se nukuttaa masu täynnä hirvipaistia :D
Valitettavasti mua kyllä nauratti! :D Sehän se onkin, että uskottavuus ropisee kun alkaa aina naurattaa nuo kohellukset, eikä ihme ettei pienempi mäyriäinen sitten ota kieltoja aina niin tosissaan ;)
PoistaKulinaristi mikä kulinaristi. Viisas koira päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen, ehkä koki jopa, että ihan tarkoituksella näytettiin paikka, jossa oli koirankuppi. Täynnä maukasta hirvenpaistia. Mikä mahtava kyläpaikka! Aslan odottaa varmaan nyt jo seuraavaa kyläilykutsua...
VastaaPoistaTuolla tavalla kävi myös, kun veljeni koira laitettiin parvekkeelle samaan aikaan kun siellä oli joulukinkku jäähtymässä.
Tilaisuus todellakin - ja kirjaimellisesti - tekee varkaan ;) Mä kanssa ajattelin, että takuulla mietti itsekseen, että eihän tuo nyt ihmisille voi olla tarkoitettu tuo safka kun ovat sen kerran lattiatasoon jättäneet...ihan selvästi mäyräkoirille, siis :D
PoistaJuu, mä olen kanssa kuullut erinäisistä koira parvekkeella ja ruoka siellä jäähtymässä-tapauksista! :D
Oi, mitä herkkuja herra on löytänyt! Mutta löysikö ihminen tarpeeksi naurettavat temput?;)
VastaaPoistaIhminen oli taas niin tylsä, ettei irronnut temppuja, eikä siis myöskään nauruja mäyräkorista ;) Aslan on armoitettu voro...kiva, kun Alphonse ei varastele enää, niin nyt sitten tuo juniori vetää senkin taidon ihan uusiin sfääreihin... ;)
Poistaeikä!!! mahtoi olla hyvää :)
VastaaPoistaHehe, veikkaan että maistui, ainakin huulia piti lipoa piiiiiitkän tapauksen jälkeen ;)
PoistaVoi sinnuu. Hyvä, ettei suu sentään palanut:) Jäikö ihmisille mitään? Meidän saksanpaimenkoira aikoinaan vetäisi keittiön pöydältä jäähtymässä olleen kinkun ja pisteli poskeensa varmaan neljä kiloa seitsemästä. Piti käydä ostamassa uusi kinkku. Onneksi oli vasta aatonaatto, joten kinkkua paistettiin sitten oikeaoppineesti yön aikana:) Sattuuhan noita, M-L ja Ossi
VastaaPoistaOnneksi oli jo aika viileää se ruoka, mutta vielä loppujäähdytyksessä ennen jääkaappia. Niin ovat pohjattomia nuo meidän koirien mahat, että pitää oikeasti olla tarkkana, nimittäin eivät varmasti lopettaisi syömistä ennen kuin olisi liian myöhäistä. Mitään ei voi pöydille jättää Aslanin takia...vaikka veikkaan, että tämäkin vaihe menee siltä ohi, menihän se Alphonseltakin. (Ainakin toivon kovasti ;)
PoistaEi oo totta, mikä mestarivaras teillä on!! Ei ihme jos voroa hymyilyttää vielä nukkuessaankin, kun kohdalle osui moinen lottovoitto :) Teillä ei kyllä aika käy pitkäksi noiden humppatukkien perässä pysyessä! :) t. Laura ja Mauri
VastaaPoistaEi käy aika pitkäksi, ei :D Onneksi Aslan on valtavasti kasvanut nyt kesän jälkeen - henkisestikin,siis, ja huomaa, että vaikka niitä kommervenkkejäkin on, niin kyllä siellä tukan alla järkikin välillä viihtyy ;) Ja onhan se vasta aika nuori, teini vielä, on sillä aikaa järkevöityä. Toivottavasti niin myös käy...kauheeta olisi jos se vielä veteraani-iässäkin loikkis kuin nuori hirvas pöydillä...siinähän sais olla sydän kurkussa, että milloin menee selkä tai tassut...nyt se on vielä nopee ja notkee :) Vastapainona Alphonse on iiiiihanan rauhallinen! <3
PoistaJaahas, tässä on siirrytty jo astetta korkeampiin panoksiin kuin ed. postatuksessa. Seuraavaksi on kai pankin räjäytys vuorossa? ;DDD Mites paljon syyllinen, Aslan kaiketi, ehti popsia? Taisi vatsa olla pinkeänä hirvipaistista, kun noin väsyttää. Entäs miten ihmisten pinna kesti paistivajeen?
VastaaPoistaPieni kepponen päivässä pitää isäntäväen varpaillaan, tuumaavat pojat varmaan.
Panokset tosiaan kovenee :D Saapa nähdä mitä tässä vielä ehtii tapahtua ennen kuin tuo junnu on aikuinen...just mietin, että viime vuonna joulukuusi ei kuohuttanut tunteita mitenkään...mitäköhän tänä vuonna, kun tuo Aslan on niin kunnostautunut tuossa askartelussakin ;)
PoistaIhmisten pinna kesti hyvin...ja mua kyllä nauratti ;)
Syyllisiä tai syyttömiä, suloisia ovat, tyynykuolaa myöden :)
VastaaPoistaKyllä metsästäjän pitää saada maistaa kunnon riistaa, vaikka ihminen onkin sen jotenkin "pilannut" kypsentämällä uunissa. Ja jos ei kotona pääse käsiksi hirveen, tuo oli mitä oivallisin tilaisuus ;)
Meillä ei tosiaan hirveä kauheasti ole, itse en erityisemmin pidä riistan mausta, mutta mäyräkoirillahan ei tunnetusti ole mitään sitäkään ruokaa vastaan...oli sitten kypsennettyä tai kypsentämätöntä :) Onneksi ei muuten Aslanin maha mennyt sekaisin; sehän nyt siitä oliskin vielä puuttunut! :D
Poista