Itseni ja Aslanin mielestä kahden mäyräkoiran tehoyksikkömme on riittävä pitämään ihmiset kiireisinä. Tämähän on ideaali tilanne, että lauman koko pysyy hallinnassani; minulla on oikea käteni, adjutanttini, enkä kaipaa muuta. Ihminen, sitä vastoin, potee mäyräkoirakuumetta ja mieluusti ottaisi laumaamme vielä yhden jäsenen.
Olen omalta osaltani pyrkinyt huolehtimaan siitä, ettei hän unohtaisi jo olemassa olevien kykenevän järjestämään riittävästi touhua - ilman sitä kolmattakin, jonka pentuvaiheen aikana sitä puuhaa vasta riittäisikin. Alleviivatakseni ja tuodakseni esiin painavan mielipiteeni konkretisoin pointtini marssimalla pöytää eilen päästä päähän (tätä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt), volisemalla huomionhakuisuuttani koska en saanut Aslania nousemaan riittävän ripeästi iltanokosiltaan, tunkemalla itseni sohvan alle ja komentamalla sieltä käsin kovaäänisesti, herättämällä ihmisteni huomiota inisemällä, mumisemalla, örisemällä ja haukahtalemalla yhtäjaksoisesti. Kun sitten huomasin ihmisten asettuvan katselemaan televisiota, juoksin miesihmisen kainaloon ja nukahdin välittömästi.
Kyllä tämä homma nyt menee niin, että ensin huolehditaan jo talossa asuvien tarpeista ja viihdyttämisestä ennen kuin aletaan kaivella meidän pentukuvia esiin ja nostalgia-aallon kourissa henkäillään ääni liikutuksesta raskaana, että "Voi miten pieniä ja suloisia te olitte nahkamasuinenne!"
Vain jousikvartetti puuttuu taustalta ja elementit ovat koossa...
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Kahtena viimeisenä syksynä meillä on ollut koiranpentu talossa. Tänä syksynä ei ole. Ihmekös tuo siis, kun jotakin on tuntunut puuttuvan: se on se pissarumba ja yöheräämiset vienoon, mutta hyvin määrätietoiseen vikinään. Miten sitäkin voi kaivata?
Viime syksynä tämä korkkiruuville vääntäytynyt mussukka oli vielä pieni.
Eiköhän AA-kaksikko työllistä sinua aivan tarpeeksi? Aslankin on vasta taitanut alkaa löytää keppostelut ja tulevaisuudessa tulee ilahduttamaan teitä lukuisilla tempuillaan, joita kotiväki ei olisi ikinä uskonut näkevänsäkään.
VastaaPoistaTyöllistää, työllistää, mutta sydämessä olisi tilaa vielä vaikka kuinka monelle mäyriäispojalle ;) Aslan on tosiaan oppinut keppostelun aakkoset kiitettävän hyvin. On ollut kyllä aika metkaa huomata miten hyvä huumorintaju sillä myös on :D Harva asia on yhtä veikeä kun koira jolla on hyvät hoksottimet sopivan kieroutunut huumorintaju, hyvin istuu tähän huusholliin toisen, samanlaisen kaveriksi ja mustaa huumoria viljelevien ihmistensä kumppaniksi :)
PoistaJotenkin lohdullista, että joku toinenkin tunnustaa ihan julkisesti olevansa yhtä pöhkö kun meikäläinen. ;D Täälläkin podetaan nimittäin säännöllisesti pentukuumetta ja haaveillaan kääpiölyhkäristä, westievauvasta ja vaikka mistä. Miten sen pissarumban rasittavuuden VOI unohtaa näin lyhyessä ajassa!?!?!? :D:D
VastaaPoistaEiks ole ihanaa kun voi tunnustaa avoimesti nämä koukuttumisensa koiriin ;) Mikähän siinä onkin, että koirakuume istuu niin tiukassa...? Pissarumba unohtuu yllättävän nopeasti, olen huomannut. Meillä ei vaan vissiin sit ole liiemmälti tuota itsesuojeluvaistoa ;)
PoistaMäyräkoira on kyllä todellakin melkoinen verbaaliakrobaatti; noutajani yritti välillä matkia Maurin "komennan mattea" kurkku-urinaa, mutta sai aikaan vaan neitimäistä mölinää :D Täällä on myös vähän pentukuumetta ilmassa, mutta flättipentusellaista. Mauri kyllä pakkaisi kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaisi talosta, jos toisin TAAS sellaisen lapsen kotiin, joten pitänee vielä malttaa....uskomaton korkkiruuvi kyllä tuo teidän kuopus!
VastaaPoistaHeh, noutajan ääntely oli varmasti suloista ja naisellista :) Mäyriäistenhän ei sitä ole ja aina kyllä ihmetyttää, että miten montaa erilaista älähdystä ja volinaa sieltä kurkusta oikein saa tulemaan? Kommunikatiivinen koira on metka, mutta välillä kyllä kieltämättä ärähdettyäkin, että "nyt riittää se älämölö!" kun konsertti alkaa lähestyä huippuaan ja meneillään on kahden miehen duetto. Mäyräkoirakokoonpano lauleskelee välillä kyllä rasittavasti nuotinvierestä :D
PoistaPentukuume on kyllä melkoisen vakava sairaus ja siihen ei tunnetusti ole kuin yksi parannuskeino ;) Sellainen flättimuksu on takuulla niin syötävän suloinen, että oksat pois! :)
ps. otettuani kuvan kuopuksesta kävin automaattisesti korjaamassa herran asennon. En kykene katselemaan moista selkärangattomuutta ilman että omaa selkääni alkaa vihloa :D
On meitä muitakin, jotka kaipaavat kotiinsa pientä koiranpentua kaikista haittapuolista huolimatta, sanoo emäntä. Ja Mirkku toteaa, että on meillä nahkamasut vieläkin ja niitä voi kyllä rapsutella, kun tulee ikävä koiranpentuja. Eikö isot muka kelpaa? kysyy hän ja tuhahtaa loukkaantuneena.
VastaaPoistaIsot on ihania <3 Ja pienestä tulee niitä isoja aivan liian nopeasti...valitettavasti. Onneksi isot ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita :) Mielessäni kuvittelen, että kolme menee siinä missä kaksikin, että suurempi hyppäys oli yhdestä kahteen...ne, joilla on asiasta konkreettista tietoa voivat korjata käsityksiä tai vahvistaa niitä :) Olen kyllä tosin kuullut, että lenkit hankaloituvat huomattavasti kun on kolme koiraa mukana...mene ja tiedä, meillä on kyllä ihan kiitettävän hankalaa välillä näinkin kun toinen saa jäljestä kiinni ja toinen huomaa tutun, ihanan nartun kauempaa ja sitten vedetään iloisesti eri suuntiin :D Oliskos se kolmas siinä sitten enää yhtään sen vaikeampi...? ;)
PoistaNo johan on Alfie huomionkipeäksi heittäytynyt, eikös se ollut ennen Aslanin virka? ;) Ilman muuta Alfie, talossa olevien tarpeet ensin ja vasta sitten kuumeilut hallintaan, joku roti se asioissakin pitää olla! ;DD
VastaaPoistaToi mussukan asento on kyllä tosi hankalan näköinen.
Kyllä nuo metkut ovat olleet ihan Aslanin hommia, mutta nyt on kyllä kunnostautunut tuo isompikin kerjäämään huomiota ja keikkumaan pöydillä - ja tosiaan ikinä aikaisemmin ei ole moista tehnyt! Se on nyt huomionkipeä yhtäkkiä, vaikken kyllä tiedä, että mistä syystä erityisesti, kun mikään asia ei ole muuttunut mihinkään suuntaan ja huomiota jaellaan kyllä runsaasti kummallekin karvahanurille :)
PoistaMussukan asento on järkky...en käsitä kuinka se tuolla tavalla voi edes nukkua! :D
Korkkiruuvipentuja kaipailen minäkin... Ihan sama, olisko se mäykky (mut mieluummin mäykky) vai villakoira (ystävällä on juuri nyt sellainen pieni musta kikkuraturkki...) vai beagle vai kultsi (nyyh, mieluummin sittenkin kultsi) tai kissakin kävis tähän vauvakuumeeseen ;))
VastaaPoistaKuumetta ei yhtään helpota omien koirien pentukuvien katselu, joten läppäri kiinni ja ulos hikiselle lenkille, niin eiköhän kuume laske, kun kaksi hullua koirapoikaa tempoo menemään kumpikin eri kinokseen.
Mukavaa lähestyvän joulun odotusta sinnekin :)
Voi sinäkin, kuomaseni :) Beaglet ovat kyllä suloisia, jotakin niiden olemuksessa on sellaista herttaista, aina olen kanssa niistä tykännyt.
PoistaPojilla on hyvä kultsikaveri, Albert, ja on tosi hellyttävää nähdä miten keskenään toimivat ja kuinka ihanaa se on aina kohdata lenkeillä :) Harmi vaan, että kokoeroa on melkoisesti ja kun kultsi heittäytyy selälleen poikien kanssa, niin pitää vähän varoa, ettei kumpikaan nakeista jää alle.
Kyllä mulla edelleen se mäykky olisi ykkösvaihtoehto ja hyvänä kakkosena tulisi sitten dobberi. Mieltymykset eivät ole tässä matkan aikana muuttuneet :)
Joulunodotuksia sinne kanssa :)