maanantai 11. helmikuuta 2013

Aslanin suuri rakkaus

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Viime päivien lenkeillä Aslan on ollut kierroksilla (se on kohdannut palavien tunteidensa kohteen kesken lenkin ja mennyt sekaisin), minä puolestani olen pitänyt huolen, että huutelen jo kaukaa kommentteja toisille koirille ja kerron muille uroksille mitä mieltä olen tarkalleen ottaen siitä, että ne kävelevät kulmillamme aivan kuin eivät tietäisi kenelle nämä tienoot oikeasti kuuluvat, kenen reviirillä ne käyskentelevät huolettomina. 

Ihminen on ollut vähän väsynyt meidän lenkkikäytökseemme niiltä osin, että Aslan on lemmentuskissaan poukkoillut ja vetänyt (se on saanut ihmisen nurinkin ja olemme yhdessä auttaneet häntä pystyyn hyppäämällä syliin ja nuolemalla naaman) ja minä olen keskittynyt enimmäkseen näihin järjestyksenvalvontahommiin jotka ovat ihmisen mielestä olleet aivan liian äänekkäitä ja turhia. Näistä syistä johtuen meitä on uhkailtu. Meille on sanottu, että ihminen pääsee vallan hyvin jalkautumaan pitkille lenkeille ilman meitäkin, jos käytös ei parane. Ilman meitä? Anteeksi mitä? Saako lenkeillä edes käydä ilman mäyräkoiria?



Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Aslan on syvästi ihastunut. Pienen mäyräkoiran päiväunien kohde on kaunis ja tumma vastakkaisen sukupuolen edustaja, mutta en valitettavasti näe tälle suhteelle kovinkaan ruusuista tai pitkäikäistä tulevaisuutta, sillä harvemmin sitä mäyräkoira hevosta on heilastellut. 

Tämähän ei tietenkään lannista Aslania itseään, joka menee iloisesti sekaisin kun pyörätietä vastaan kävelee sen elämän nainen: raudikkotamma, jolla on kaunis tähti otsassaan. Mäyräkoira nousee takajaloilleen (ehkä se haluaa vaikuttaa hieman itseään pidemmältä...) ja kiljuu sekä ihastuksesta että riemusta. Olen kyllä havainnoinut sen innon narttukoirien perään, mutta se ei ole mitään siihen verrattuna kun se näkee tamman ja mania valtaa sen. Hevonen on hörähtänyt lempeästi kävellessään ohi, mutta Aslan ei rauhoitu millään, se kiskoo tamman perään ja huutaa sellaista karmeaa kovaa ja kimeää huutoa, joka vastaa vaikutuksiltaan kynsiä liitutaulua vasten. Ja kun se ei pääse tamman perään, se kääntyy hätääntyneenä katsomaan minua, tietenkin, koska minähän se olen, joka en sitä sinne päästä. 

Hevosen jäljessä on kävelty (tämä oli virhe, olisi pitänyt kääntyä päinvastaiseen suuntaan, mutta takana oli jo niin pitkä lenkki etten enää jaksanut kääntyä) ja Aslan on nuuskinut ja nuollut jokaisen kavionjäljen lumessa. Samalla se on vinkunut riipivästi ja Alphonse on tuijottanut sitä ihmeissään. Minä olen tuijottanut Alphonsea lasittuneesti, ja olemme ymmärtäneet toisiamme. Aslan on se, jota emme ole ymmärtäneet.

Ota edes syliin. Pliis. 

Aslanin traagisen rakkauden tarve on täyttynyt. Ja niin on ihmisen mittakin. Koska en puhu sujuvaa koiraa, vaan mäyräkoirat ymmärtävät paremmin suomea, olen yrittänyt hienovaraisesti selittää Aslanille mistä siinä on kyse, ettei se voi seurata hevosta talliin asti, ei, vaikka se kuinka ulisisi ja haraisi vastaan kun käännymme sen mielestä väärään suuntaan. Asian selittämistä harjoiteltiin viimeksi tänään kun lumesta löytyivät valitettavan tuoreet ja ilmeisen tutut kavionjäljet. 
"Aslan, hevosta ei ole enää. Hevonen on loppu nyt." 

15 kommenttia:

  1. Yleensä "kiljuhaukku" mäyriksillä on niin sanottua ajohaukkua, joten veikkaisin, että Aslan haluaisi ajaa heppaa takaa. Ehkei Aslan niinkään nyt ole rakastunut. Tosin en teidän mäykkyjen tunnetiloja tiedä enkä tunne.

    Kaikenlainen häirikkökäyttäytyminen on lenkillä jonkinverran ärsyttävää. Kaatuminenkin on tylsää. Ihan juuri tuossa muutama päivä sitten syleilin maata. Tosin Ossilla ei ollut tapahtumaan osaa eikä arpaa - onneksi. Laikkupojille terveisii M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
  2. Aslan ei taida tajuta, että ihastuminen yleensäkin voi tuottaa pelkkiä sydänsuruja. Mutta kun valitsee ihastuksensa kohteen ihan täydellä tunteella... voi sitä pientä koiraa ;) Katsoin joskus ohjelman, jossa mäyräkoira nuoli hulluna vastasyntyneitä vasikoita. Loppupäätelmä oli, että vasikat erittävät hormonia, joka sai koiran sekoamaan. Niinpä vasut pestiin ja koira sai rauhan ;) Jos Aslankin osaisi kertoa, mikä tamman kavionjäljissä kiehtoo, mutta se on nyt vaan "se jokin" ;)

    Kuva Aslanista tässä postauksessa saa ihmisen täällä päässä sekoamaan... Tule syliin, pieni koira! Ihminen lähettää AA:lle ihastuneita läpsytyksiä :)

    VastaaPoista
  3. Myrsky: Ny mä siteeraan meijän Tuiskua: Täh? Hevonen!!! Aslan sä et oo poni, sä oot mäyriäinen. Mut täytyy sanoo, että hevosenpullat on hyvii.

    VastaaPoista
  4. Päivän naurut, kiitos niistä! Se on tiedetty, että (mäyrä)koiralla on suuri ego, mutta että hevonen... Itseluottamus on kerrassaan pohjaton!

    Onkohan se tää kevät vai kuinka, mutta tämän emäntäihmisen hermot ovat miltei joka lenkin jälkeen riekaleina. Arvon herra koiraa kiinnostaa lähinnä pissojen nuoleminen, pissojen nuoleminen ja pissojen nuoleminen. Ei tunnu olevan kohteella väliä (tai sitten alueella liikkuu poikkeuksellisen paljon juoksuisia narttuja), varmaan se hevonenkin sais aikaan vähintään yhtä suuren hurmoksen...

    VastaaPoista
  5. Voi rakkaus! :D Lohdutonta Aslanin kannalta, lohduttavaa meidän emännän kannalta. Täälläkin on ollut vähän väsymystä ilmassa, koska lenkeillä riekkuu tällä hetkellä 4kk:n murrosiässä oleva urosmäykky ja kiimainen oman arvonsa tunteva narttumäykky. Loistava kombo, not. Mutta kyllä se taas tästä. ;) Samat sanat lähetän Aslanille, kyllä se siitä!

    VastaaPoista
  6. Voi Aslan! Jimi ainakin sympatiseeraa ihan täysillä. Lemmentuskat on meillä pahimmillaan, kun naapurin kolme Kiinanharjakoiratyttöä levittävät rakkauden sanomaa pitkin pihoja ja lähiseutuja.

    Isoveli järjestyksenvalvojana on kyllä parhautta ja eihän mammaakaan voi sattua, jos saa heti suukkopommituksen kaaduttuaan ♥



    VastaaPoista
  7. Voi ei. Suloinen Aslan parka. Rakkaus on kyllä ihanaa, mutta kohde vaan taitaa olla mäyrismaailmassa ihan väärä. Aslan vaan ei suostu uskomaan sitä.
    Hörähdinköhän hieman hevosmaisesti, kun kirjoitit että vastaa vaikutuksiltaan liitutaulun kynsimistä. Juu, hörähdin ;D
    PS. Alfonse: Olen kanssasi samaa mieltä, miten edes voi harkita lähtevänsä lenkille ilman mäyräkoiraa? Elli tosin voisi vastata tähän, että mene vaan rauhassa, mua ei kiinnosta pätkääkään silloin kun nukun.

    VastaaPoista
  8. Voi tuota haaveellista, rakkauden riuduttamaa ilmettä! Rakkaus on hulluutta, mikä tuli taas kerran todistetuksi!;)

    VastaaPoista
  9. Kih hih, mää ko juuri pääsin kertomasta, että tykkään isoista tytteleistä, niin sää Aslan pistit vielä paremmaks :-) Kyllä voin kuvitella ne katseet, joita sun selkäs takana vaihdetaan! Katseista puheen ollen, Aslan sulla on kyllä veikeitä ilmeitä - me ollaan sun veikan kans enempi semmosia hiukka arvokkaamman näkösii herroja, mutta sun ilmeisiin matte on täällä aivan ihastunut! t. Mauri-setä

    VastaaPoista
  10. Kieltämättä hiukan outo rakkauden kohde, mutta mikäs siinä. Eihän rakkaus tunne rajoja. Mahtaako Aslan kieltäytyä myös hevosenlihasta?

    VastaaPoista
  11. Voi Aslan-ressukka, ensirakkaus ja heti suuri pettymys. ♥ Vaan ihanaa on kokea rakkauden tunnetta ja siitä Aslan on päässyt nyt osalliseksi. Toivottavasti tamma kokee edes hiukan vastarakkautta, edes ihan pikkuisen...

    VastaaPoista
  12. Hei kamulit, piti ihan tulla kattoon ku ei teistä oo kuulunu aikoihin! Mitä teille kuuluu?

    VastaaPoista
  13. Mihin on mäykkypoikien seikkailut loppuneet? Ikävä näitä hurmaavia herroja :) kiitos hyvästä blogista!

    VastaaPoista
  14. Hei kamut! :)

    Olemme palanneet - pahoittelut vaientumisesta! Ryhdistäydyn nyt postausteni kanssa ja raporttia laikkuveijareiden elämästä on luvassa selkeästi useammin kuin viimeisten...öh...neljän kuukauden aikana.

    Aslan on edelleen hevoseensa rakastunut, vaikkeivät olekaan tavanneet aikoihin ;) Alphonse puolestaan pitää pienistä, lyhytjalkaisista poneista; mitä ilmeisimmin tuntee suurta sielujen sympatiaa noita hevosmaailman tappijalkaisia mäyräkoiravastineita kohtaan =)

    Juhannusiloa kaikille! :)

    VastaaPoista