keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Koulutushaastetta kerrakseen

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olemme häkissä unilla ja joku häikäisee salamalla samanaikaisesti. Joskus on tosi raskasta ja kuluttavaa olla blogikoira.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mäyräkoirien kouluttaminen on välillä kuin yrittäisi saada puunrunkoa vedettyä silmäneulan läpi. Hetkittäin tuntuu, että se on maailman hankalin asia ja oma henkilökohtainen kasvu ihmisenä riippuu siitä, saako kaksi maailmankaikkeuden itsepäisintä olentoa toimimaan niin ettei tarvitsisi aina hävetä silmiään päästään. 

Opit ja komennot ovat mäyräkoirille sijoitettuna jo selkärankaan, niin monta toistoa on asioista käyty ja tyhmiä ne eivät ole. Tosin tässähän on se ongelman ydinkin: oveluus ja älykkyys. Mäyräkoirat kyseenalaistavat. Ne ajattelevat ja toimivat - ihmisnäkökulmasta - toisinaan hieman liian itsenäisesti. Vähemmän oma-aloitteisuutta ja enemmän jonkinasteista kuuliaisuutta olisi toimiva konsepti. Erityisesti toivoisin vähemmän vilunkia ja salakähmäistä toimintaa silloin kun ihmissilmä ei rekisteröi asiaa. (Vasta äsken Aslan teurasti kaksi avaamatonta oluttölkkiä eteisen lattialle ja yritti peitellä tekoaan vetämällä kaljalammikon päälle koirien pehmusteen...hetken tuoksui kuin festariteltassa konsanaan.)

Alphonsella on huvittava tapa katsella ihmistä päästä jalkoihin hyvin arvioivasti. Tämä on herättänyt lukuisia kertoja hilpeyttä muissakin ihmisissä, mutta siinä vaiheessa kun se saa käskyn toimia ja sen naamalla tulee se sama tietty ilme, se vetäytyy vähän taaksepäin ja katselee tarkasti ihmistä silmiin, sitten hitaasti laskee katseensa alas jalkoihin ja taas takaisin silmiin, sitä vaan tietää, että jos ei ole tarkkana, peli on menetetty. Sen kiinnostus on ohutta ja haurasta. Se arvioi ja punnitsee, suhteuttaa komennon siitä saatavaan hyötyyn, hylkää tai hyväksyy. 

Alphonse ei koskaan ole ollut niin kiinnostunut leluista, että sitä huvittaisi suorittaa tehtäviä sen varjolla, että sitä odottaa palkinto leikityksen muodossa. Se voi mielestään leikkiä koska vaan omatoimisestikin, eikä siihen tarvita ihmistä tai ihmisen tuomia uusia leluja. Ruokapalkinto on kiva, muttei niin kiva, että sillä voisi sumuttaa. Alphonse ei ole ostettavissa herkuilla. Se tekee, jos sitä huvittaa, ei siksi, että ihminen haluaisi sen tekevän.

Ulkona on herkkuhämäystä yritetty käyttää ohitustilanteissa. Aslaniin tämä toisinaan uppoaakin, pohjaton vatsa auttaa kummasti asiassa. Alphonseen ei. Se kokee tärkeämmäksi karjua asiansa vastaantuleville uroksille kuin keskittyä istumaan ja katsomaan ihmistä silmiin, herkkupalan toivossa. Ohitustilanteissa Alphonsen liskonaivot lyövät lukkoon ja se kaivaa globaalista kollektiivimuististaan tulokulmaa reviiriä loukkaavien urosten suhteen. Harvassa ovat ne kerrat kun se jättänyt solvaamatta ohikulkevaa vierasta urosta. Omille kavereilleen se on luonnollisesti ylen ystävällinen. Joskus toivoisi että sen on/off-kytkimessä olisi himpun verran enemmän säätövaraa. Vaan eipä ole. Tai ehkä siinä on, nimittäin mäyräkoiravara, joka on niin minimaalinen, että sitä pitäisi tutkia mikroskoopilla.


Alphonse on hyvin itsepäinen ja kekseliäs. Tämä on joskus haastava yhdistelmä, jonka ilmenemismuodot ovat valitettavan moninaiset...  


Mäyräkoirat ovat tuhansien ilmeiden koiria. Erityisen hyvin ne osaavat ilmaista tympääntymistä venyttämällä naamansa. (Kuvanottohetkellä kärsivä mäyräkoira etualalla on joutunut odottamaan uloslähtöä kokonaiset kaksi minuuttia. Kaksi minuuttia. Sehän on selkeästi koiran vuosissa iäisyyden verran. Ainakin.)

8 kommenttia:

  1. Minulla on sellainen hämärääkin hämärämpi mielikuva, että jo mäykyn rotumääritelmässä lukee se "itsenäisesti toimiva metsästyskoira"... Juu se itsenäisyys johtaa itsepäisyyteen eikä näitä koiria oikein pysty fuulaamaan:) Suuria tottelevaisuusvalioita näistä kait on turha yrittääkin tehdä. Ai Aslan meni ja tuhosi kaljatölkkejä. Ole tyytyväinen, ettei se huitaissut sisältöä lärviin. Olisi voinut olla juopunut Aslan. On/Off-kytkin näillä veijareilla on sitä hipaisuluokkaa. Terveisiä M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä totellaan aika hyvin, mutta vain ilman häiriötekijöitä...heti jos paikalla on muita koiria, komentojen läpimenomahdollisuus pienenee huomattavasti. Joskus se riipii hermoja, mutta yleisesti ottaen siihen on, valitettavasti, jo aika tottunut.

      Aslanin toimeliaisuus on kyllä ihan omaa luokkaansa! :) Alphonse ei moisiin rikkeisiin sorru koskaan ja haukkuu aina jos Aslan tekee tuhmuuksia ;) Alphonse on, onneksi, luotainen kantelupukki ;)

      Poista
  2. Kaikki tässä on niin totta. Mauno osaa täydellisesti justiinsa silloin kun itse haluaa. Silloin kun ei halua, se on tyhmin ja itsepäisin koira ikinä. Eikä siltikään tyhmä, vaan äärimmäisen ovela. Kiva kun kirjoittelet taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, juurikin näin =) Mäyräkoirat ovat sikäli kyllä älyttömän hurmaavia, etteivät ole mitään yksinkertaisia tonttuja, ja älykkyyshän on aina se, mihin vetoa tuntee, mutta sitten siinä on se toinen puoli... ;)

      Kiva, kun käyt lukemassa :)

      Poista
  3. Kuulostaa hyvinkin tutulta :) Raisakin eilen makasi eteisessä nokka nurkassa, kun ei HETI lähetty ulos ja kaiken lisäksi tympäsee sekin, kun ei saa haukkua poroja tai juosta niiden perässä. Pihalla nimittäin valitettavasti toissapäivänä oleili sellaset 30 poroa :D Se kiljukonsertti oli korvia riipivää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, poroja! :) Siinäpä sitä onkin mäyräkoiralle työsarkaa! :D Miten ihmeessä saatte Raisan pidettyä aisoissa tuollaisen tokan suhteen?? Meillä mentäisiin varmasti ikkunasta läpi, Aslanin ajovietin laukaisee kaikki muurahaista isommat, siis ihan konkreettisesti, koska kärpänenkin talossa aiheuttaa pakkomielteen! :D

      Poista
  4. Toivon AA-pojille paljon älykkäitä ja ovelia hetkiä, että saan oman nautinnollisen lukuhetkeni blogissanne säännöllisin väliajoin ;)
    Kiitos elämyksestä laikukkaille ja kirjurille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Laikkupojat järjestävät aina kyseenalaista puuhaa ja päänvaivaa ihmisille...monesti ei vieläkään tule edes ajatelleeksi, että mitä kaikkia Aslan mahdollisesti voi tehdä täällä kun Alphonse ei ole ollut noin kuriton koskaan. Jotkut Aslanin metkut tulevat edelleen yllätyksenä meille vaikka luulisi tässä jo tottuneen ;) Vastahan se tuossa yksi päivä nakersi vähän kaukosäädintä...eikä kyse edes ole mistään eroahdistuksesta, vaan se nyt yksinkertaisesti on sellainen "tilaisuus tekee varkaan"-tyyppinen koira, että aina on ketkuilu mielessä kun silmä välttää :)

      Poista