maanantai 31. tammikuuta 2011

Sosiaalinen hömelö


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Hallelujaa! Olen saanut ruokani seassa tänään nappulaa! Liikutuin lähes kyyneliin tästä onnenpotkusta, nimittäin riisiraejuustojauhelihamössön – joka oli paitsi laihaa ja vähälihaista – suhteen kuppini on menossa nurin. Siinä ei ole riittävästi energiaa pitämään minut liikenteessä, sillä vieläkin uuvun lenkkien jälkeen välittömästi, vaikka niiden kestoa ja matkaa on lyhennetty huomattavasti ja minua kehotetaan muutenkin ottamaan iisisti, olenhan vielä toipilas. Minä syytän tuota sylttyä siitä, että voimavarani ovat ohkoiset. Kyllähän tässä olisi intoa ja puhkua vaikka mihin jos ruoka vastaisi energiamäärältään tarpeitani. Ihmiseni toppuuttelevat minua ja kertovat, että näillä laihoilla eväillä mennään vielä vähän aikaa ja nappuloiden määrää ruuassa nostetaan asteittain.

Jos ei pöperöä ala tulla pöytään runsaammalla kädellä, minun on siirryttävä siihen, mihin minut on jalostettukin, eli metsästykseen. Kyllä tuolta ulkoa varmasti yksi joutava orava irtoaa. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Alphonse on sosiaalinen päiväperho, joka on kuin se etäinen sukulainen sukutapaamisissa, joka haluaa tietää kaikkien asiat ja joka on työntämässä nenäänsä joka paikkaan. Se ei anna periksi ja jos se osaisi jankuttaa ääneen, se tekisi sitä niin kauan, että ihmiset sen ympäriltä olisivat joko kaikonneet tai ajautuneet hulluuden portaille. Jos se saa jotakin päähänsä, olkoon se miten älyvapaata tahansa, sen täytyy edes kerran saada kokeilla sitä. Mielellään toistuvasti ja ihan parasta olisi, että se voisi jatkuvasti tehdä sitä. Tässä suhteessa sen ja ihmisten välillä tulee esiin eniten hankausta, koska monet sen ideat ovat luokkaa "ei voi olla totta!" ja "voi herranjumala sentään!".

Se on loputtoman kiinnostunut asioista (jotka eivät sille kuulu), koirista (jotka eivät siitä välitä) ja ihmisistä (jotka kiertävät sen kaukaa). Mutta ne koirat, jotka innokkaasti ovat tekemässä sen kanssa tuttavuutta, saavat yleensä siinä jonkinasteisen väistöliikkeen aikaiseksi, samoin kuin tuntemattomat ihmiset jotka lähestyvät sitä yhtäkkiä ja ennakoimatta, ihastuneesti leperrellen, käsi ojossa. Mutta, jos koira ei ole huomaavinaan sitä, jos ihminen kävelee välinpitämättömästi sen ohi, niitä se on valmis tervehtimään oma-aloitteisesti. Se toteuttaa tässäkin asiassa käänteislogiikkaansa ja on siinä aina johdonmukainen. Sen sosiaaliset taidot ovat loistavat, ainakin sen omasta mielestä.

Painavana plussapuolena sen luonteessa on sen vilpitön ystävällisyys ja ihmisrakkaus, sen periksiantamaton tarmo kääntää vastustajatkin puolelleen ja pitää ne siinä.

ps. Jos mäyräkoiralliset tuotteet kiinnostavat, vilkaiskaa saittia, jossa riittää tavaraa joka lähtöön. 

http://shop.cafepress.co.uk/dachshund?cmp=cj-click-10463747

Tunnen suurta halua tilata netin kautta autoon tarran, jossa lukee näin: "This vehicle is protected by a highly trained attack dachshund" ja takapenkillä istuu Alfie; viekas kuin kettu, lauhkea kuin lammas.

 

6 kommenttia:

  1. Tunnen Alfie suurta myötätuntoa sinua kohtaan, koska olet joutunut nauttimaan vajavaisesta ruokavaliosta viime ajat. Kyllä mäyräkoira tarvitsee kunnon sapuskat ja mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän. Ai niin, eihän sitä ruokaa koskaan liikaa olekaan.
    Terveisin Olli

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla, että teillä voidaan jo noin hyvin:)!

    Kauanko nappuloita vielä pitää säännöstellä? Voin vain kuvitella, millainen nälkä Alfiella on, kun tietää itse, mikä tunne on, kun kipeänä olon jälkeen rupeaa ruoka maistumaan:)

    VastaaPoista
  3. Olli: olen ehkä pitänyt vähäruokaisuuttani jonkinasteisena rangaistuksena (eilen nappasin pöydältä kynän ja työstin sitä näyttääkseni, mitä mieltä olen tällaisista dieeteistä. Naisihmiseni syynäsi hermostuneesti kynää ja kurkkuani etten vaan niellyt paloja, hän oli aivan varma, että "nyt siellä kiduksissa on sitten vierasesine ja kohta taas mennään eläinlääkärille!" No ei ollut. Minä saatan purkaa osiin pikkutavaroita, mutten koskaan niele mitään osia niistä. Pitäisihän hänen sen tietää! Kynät nyt vaan sattuvat olemaan heikkouteni ja olen kehittänyt tekniikan metsästää niitä pöydiltä.) Mutta kyllä, ruoka on iloinen asia. Ja tärkeä. - Alfie -

    VastaaPoista
  4. Anu: Meillä voidaan oikein hyvin jo ja vielä paremmin sitten kun saadaan mäyrismuksun mahaan enemmän ruokaa :)
    Tässä muutaman päivän aikana vähitellen lisätään riisimössöön nappulaa ja saadaan sitten myös normalisoitua tuo ruokarytmi kahteen kertaan päivässä tämänhetkisen kolmen sijaan. Neljä pientä annosta ollaan nyt tämän toipilasajan aikanakin jouduttu antamaan ja Alfie on ollut iloinen useista "tule syömään"-kutsuista, mutta vähemmän vaikuttunut ruuan määrästä ja laadusta ;)

    VastaaPoista
  5. Ihan kauhea nälkä, vatsa kurisee ja heikottaa. Kauhea tunne. Voimia! Ruoka on TOSI tärkeää meille mäykyille...

    VastaaPoista
  6. Pyry: ainut hyvä puoli tässä ruokintasysteemissä on se, että saan kolmesti päivässä safkaa kuononi eteen. Ruuan määrä on vielä suhteellisen pieni, mutta ainakin nappulat ovat palanneet, jäädäkseen. Iloitsen siitä ;)

    VastaaPoista