torstai 3. helmikuuta 2011

Mistä tietää, että koira on tervehtynyt?

Otteita mäyräkoira päiväkirjasta:

Siitä, että...
 
puruluun syöntikieltoni loppui tänään. Ylävitoset sille. Ihan hirveästi en tuhlannut aikaa siihen kun puruluu siirtyi täältä ikuisuuteen, eli Pohjattomaan Pötsiini. *röyh*

Oliskos vielä jotakin murkinaa, hiukopalaa, pikkueinestä, evästä, apetta, murua rinnan alle...?

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Siitä, että...

    - se on piirtänyt petiinsä kuulakärkikynällä. Minulla kesti vähän aikaa ratkaista tämä arvoitus, sillä en voinut käsittää, miten se on saanut aikaiseksi petiinsä pitkiä sinisiä kynänpiirtoja. Sitten muistin, että se oli käynyt hakemassa keittiön pöydältä (juu, keskeltä pöytää, huom.) kynän pari päivää sitten, jonka se oli purkanut pedissään osiin. Ilmeisesti pitäessään kynää pystyssä tassujensa välissä ja järsiessään sen toista päätä, se oli onnistunut vetelemään viiruja kankaaseen.
    - kipeänä sitä ei juurikaan ruoka kiinnostanut, mutta nyt se kiertelee keittiötä taas vanhaan malliin, kuten ainakin hai, joka odottaa, että veteen laskeutuisi edes yksi, pullea turisti.
    - lenkeillä se käyttäytyy niin siivosti ja niskuroimatta, että minun on ihan pakko välillä tarkistaa, että olen ottanut mukaani oikean koiran, enkä esim. napannut jotakin randomia kaupan edustalta. Otaksuttavasti se kuvittelee, että lenkittömyys sen sairauden aikana on johtunut suoraan siitä miten se on käyttäytynyt ja petraa nyt käytöstään kuin sika juoksua. En valita.
    - se nukkuu kevyttä, koiramaista unta ja heräilee kaikkiin ylimääräisiin ääniin, kuten ennenkin. Se on myös ottanut takaisin vahingon, jonka se on menettänyt nukkumalla niin raskaasti, ettei se ole aina reagoinut kolinoihin ja ovien paukahteluihin naapurustosta. Nyt se reagoi niihin sitten sairaspäiviensä edestä ja toimii kaikkien hiljaisempien koirien kollektiivisena äänitorvena yrittämällä haukkua kurkku suorana oven edessä, jos se kuulee, että joku liikkuu ulkona. Ja vaikkei liikkuisikaan. Se nimittäin ilmoittaa nyt senkin, kaikella tarmolla ja innolla. En välttämättä olisi kaivannut tätä nimenomaista luonteenpiirrettä takaisin. En ainakaan korkojen kera.
    - se jaksaa juosta, leikkiä, hyppiä ja velmuilla kuten ennenkin. Tämän lisäksi sillä on mitä ilmeisemmin ollut aikaa suunnitella uusia kepposteluja, koska viime päivinä on nähty päivitettyjä versioita aikaisemmista virityksistä joita se on järjestänyt.
Linssilude lassieposeerauksella. (Mutta koetapa saada se seisomaan hetken paikoillaan, että saisi kuvan. Ei onnistu, ei. Jos sen haluaa saada makuulle tai istumaan ilman komentoa, niin ei tarvi kuin ottaa kamera esille.)



10 kommenttia:

  1. Vastaus postauksesi otsikkoon:
    Siitä tietää koiran tervehtyneen, kun sen emäntä alkaa ärsyyntyä pikkuasioista (kuten osiksi purettu kuulakärkikynä keittiön pöydältä petilaboratorioon siirrettynä) ja unohtaa maininneensa, että jos vaan joskus vielä näkee koiransa terveenä, se saa tehdä ihan mitä vaan...
    ;D)))))

    Tuttua on toi sairastamisen jälkeinen ylimääräinen hepulointi. Koirat on siitä kummallisia itselatautuvia duracell-otuksia, että mitä enemmän ne nukkuvat, mitä syvemmällä pimeän peiton uumenissa, sitä enemmän niissä on säkenöivää energiaa. Hyvin taloudellisia koiria siis :)

    Älä sure, Alfi palautuu ennalleen, kun olet toteuttanut 7590 sen vaatimusta ja toivetta ja syöttänyt sen mahan pyöreäksi ja antanut sen keppostella muutaman päivän. Ihan tosi :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että teidän velmu-Alfienne on tervehtynyt. Vai syö sekin kyniä:) Alfie on kyllä ihan syötävän soma (vaikka olenkin vannoutunut karkkarifani). Kyllä on mukavaa kun koira on terve. Terveisin Ossi ja M-L

    VastaaPoista
  3. Vai niin olet Alfie jo piristynyt, että ylävitosia heittelet. Noh, täältä pesee tassua *läps*.

    VastaaPoista
  4. Kyllä nämä sun jutut on vaan niin hyviä! Piti huutaa isäntäkin kuuntelemaan ääneen tavaustani. Mäyräkoiramaisuus kultivoituu niissä oikein kunnolla. Kelpaisi kyllä minullekin tuollainen kävely-käytöksen maailman mestari :)

    VastaaPoista
  5. Hyvää viikonloppua parantuneelle ja piristyneelle Alfielle!

    VastaaPoista
  6. Mai: allekirjoitan kaiken sanomasi! :D Mietin itsekin tuota ko. postausta tehdessäni, että "jaa-a...kauampa siinä taas meni ennen kuin närvi rupesi napsahtelemaan kepposteluissa" ;)

    VastaaPoista
  7. Marja-Leena: kaikki pikkutavarat ovat iiiihania Alfien mielestä, eli kynät, huulirasvat, hiuslenkit jne. jne. Sitä ei kiinnosta pureksia kännyköitä tai kaukosäätimiä, ne se on aina jättänyt rauhaan, mutta annas olla, jos jossakin majailee vartioimaton kynä tms.

    Ja kiitos kehuista :) Alfie on kyllä suloinen, ihan vaan näin subjektiivisenakin kommenttina ;)

    VastaaPoista
  8. Pyrde: Tassut takaisin! :) Täällä ollaan ikionnellisia siitä, että dentastixit ja puruluut on palautettu niille kuuluville sijoilleen, eli koiran leukojen väliin ;)

    VastaaPoista
  9. Sunan: Ihanaa kun tykkäät! :) Kiitoskiitos kehuista! :) Mutta nyt kyllä kävelykäytös-mestari on taas aloittanut vikurointinsa, joten paluu arkeen on koittanut ;) Täytyy kyllä se myöntää, että paljon on tapahtunut parannusta siitä mitä se on ollut, mutta välillä tulee niitä tilanteita, että pylly pistetään maahan eikä liikuta mihinkään.

    VastaaPoista
  10. Olli: kiitos ja toivottavasti sielläkin on ollut kiva viikonloppu! :)

    VastaaPoista