torstai 12. tammikuuta 2012

Mäyräkoirabloggaajan arkipäivää eli kuvapankin X-files



Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Osa Aslania. Se huomattavasti hiljaisempi ja vaarattomampi osa. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mitä ennen tehtiin kun oli ainoastaan kinofilmikameroita? Ei ainakaan pidetty mäyräkoirablogia, ei. Ajatus siitä, että otat sen viisi rullallista kuvia ja kun saat kehitettyä ne, huomaat, että joukossa on ehkä kolme käyttökelpoista kuvaa jotka voisit liittää postaukseesi. Kaikissa muissa kuvissa pentu liikuttaa jotakin kehon osaansa, mieluiten koko kehoaan ja kuva on suttuinen, täysin epätarkka. Tai kun olet saanut asetukset kohdilleen – kunhan olet ensin yrittänyt saada jonkinlaista järkevää valaistusta kuviisi – ja etsit tähtäimeesi koiran jolla on se täydellinen ilme tai poseeraus, se ehtiikin kääntyä tiehensä ja kuva räpsähtää poistuvasta hanurista. Tai kun olet asetellut kätesi riittävän vakaaksi (kuka muka tripodia jaksaisi käyttää? En ainakaan minä) ja tuet sen ties mihin, olet hyvin hollilla ja tarkennat koiran naamaan, se kääntääkin juuri ratkaisevalla hetkellä päätään ja saat tarkan ja upean lähikuvan sohvanjalasta.

...ja just silmänräpäys sitten se seisoskeli paikoillaan...
Tänään oli sellainen päivä, että yhtään ainutta järkevää kuvaa en saanut otettua vaikka tiesinkin, että kuvapankki on ehtymässä täysin kuivaksi ja se mitä siellä on jäljellä on luokatonta: osa kuvista on niin tummia ettei ole mitään järkeä yrittää fiksata niitä kun valkoinen väri palaa sitten täysin puhki. Osan olen joutunutkin postaamaan äärimmäisen huonolaatuisena, mutta kuvaparrannuskeinoihin liittyy hyvin vahvasti kameran manuaalin opettelemista, koska automatiikka ei vain aina riitä, ja siihen taas puolestaan ei riitä bloggaajan itsensä kärsivällisyys. Saatte siis päivän epistolan saatteeksi X-filesin karua kertomaa, eli tähtäimeen joten kuten osuneet koirat.

Aslan ja talven kirot. Kuvahan olisi ihan hauska jos kuvanottoon käytetyn puhelimen asetukset olisi ehditty fiksata kohdilleen ennen kuin kuva otettiin. 

Aslan, tuulitukka. Kuka on korvannut pennun pään karvareuhkalla, kuka?
Jostakin itselleni tuntemattomasta syystä tarkennus on tehty Alphonsen peräpäähän ja lattialle tippuneisiin koirankarvoihin. Tällä täytyy olla jokin informatiivinen arvo...
Kuvahan on sinällään ihan tarkka (ihme eli vahinko on tapahtunut), mutta kuvakulma alhaalta ylöspäin saa mäyräkoiran näyttämään noutajalta. Laikulliselta noutajalta. 

ps. Blogger päätti puolestani jättää kuvien julkaisun tältä erää tähän, koska enempään se ei suostunut. Näidenkin kanssa taistelemiseen meni taas jonkin aikaa kun jokin mätti jatkuvasti. Ei siis pelkästään kuvat.









4 kommenttia:

  1. Tutulta näyttää. Erityisesti toi pään korvautuminen karvareuhkalla. Piti laittaa blogiin kasa kuvia ensimmäiseltä kunnon lumipäivältä, mutta hämärtyvä ilta + maantiekiitäjän vauhdilla vipeltävä koira + keskittymiskyvytön kuvaaja saivat aikaiseksi liudan epätarkkoja ja pimeitä otoksia kuvan läpi liitävästä puuhkasta.

    VastaaPoista
  2. Aivan ihastuttava blogi. terveisin Kati, se ihminen kahden karkeakarvaisen mäykkypojan (4 v ja 8 kk) "nurkista":)

    VastaaPoista
  3. Jostain kumman syystä mä inhoan itseottamiani x-file -kuvia (vaikka niitäkin blogistani löytyy), mut tykkään muiden ottamista vastaavista. Siis voiko söpömpää olla kun koiran pylly vaan näkyy jostain alta taikka takaa. Siis ilmiselvästi ollaan tekemässä jotain eikä ehditä kuvaan ;)
    Näköjään jopa kännykällä saa nykyään hyviä kuvia (ei omallani), siis kertakaikkiaan valloittava tuo lumipaakkuja masussa -kuva, ihana!

    Tuollaisia tuulitukkakuvia mullekin tulee ihan liikaa. Informatiivinen arvo ;DD Enkä kyllä noutajaa nähnyt vikassa kuvassa, vaan oletan että Aslanin. Mut toi on niin tosi että sadasta kuvasta onnistuu ehkä pari. Onneks on digikamera ja delete -nappula!

    VastaaPoista
  4. Jaltsalandia: ulkona kuvaaminen on välillä erittäin haasteellista. Meillä tummat koirat ja taustalla häikäisevän valkoinen lumi...ei tule aina kovin hyvää jälkeä, ei. Sitten kun menet kotiin ja selaat kuvat läpi, niin huomaat, että delete-nappula on ahkerassa käytössä. Tietty voisin kunnolla opettella tuon meidän kameran käyttämisen...onhan siinä sekin pointti ;)


    Kati: heissan ja tervetuloa :) Kiva, että tykkäät blogista, tätä on tosi mukava tehdä :) Teidän nuorimmainenhan on vain vähän vanhempi kuin meidän pikkuriiviö...mahtaa teilläkin vauhtia piisata! :D Karkkaripojille rapsut hippitukkaversioilta! :)


    Ellieli: juu, mä kanssa tykkään toisten x-files kuvista, omani saavat lähinnä tuskastumaan ;) Tuo lumipaakkumasu oli kyllä hauska kuva, ja se siinä varsinaisessa tilanteessa oli erityisen hauska, että Aslania eivät sanottavasti edes paakut näyttäneet haittaavan kun oli niin kivaa kirmata muiden kanssa vapaana :) Pakkohan se oli luokse kutsua ja irrotella pahimmat kökkäreet kun käveli jo jalat niin harallaan, kainalot kun oli ihan täynnä paakkuja :D Harmillista että siitä just ei tullut napattua kuvaa kun sillä roikkui valtavat pallot kummasti läppäkorvasta; näytti nimittäin ihan siltä kuin sillä olisi ollut isot korvakorut! :D

    VastaaPoista