maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulun jälkeen, uuden vuoden alussa

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Meillä on ollut oikein mukava Joulu. Kuusi on pystyssä (ehkä osittain siksi, että vahdin sitä entiseen tapaani nukkumalla jatkuvasti sen alla...) eikä Aslan ole osoittanut juurikaan kiinnostusta sitä kohtaan. Sillä on ollut liian kiire valita sopivaa ihmiskainaloa itselleen mihin käpertyä. Se onkin pyrkinyt olemaan koko Joulun täysin sylivauva kun itsehän puolestani arvostan enemmän nukkumista soololajina enkä suinkaan aina halua olla lähellä toista olentoa. Pidän erityisesti nukkumisesta kuusen katveessa. 

Olemme syöneet hyvin Joulun aikana, kuten aina muulloinkin. Herkkuina meillä on ollut kuivattuja jäniksenkorvia, koska ne ovat riittävän kevyttä purtavaa ja niin vähärasvaista ettei vatsani tykkää niistä huonoa. Olemme lisäksi saaneet kiinankaalta, lähinnä Aslanin vaatimuksesta. Se vie palat minunkin suustani ja alkaa kuolata lattialle kun näkee, että ihminen pilkkoo kaalta leikkuulaudalla. (Naisihminen ja Aslan jakavat omituisen kiinankaalipakkomielteen keskenään.)


Minä ja joulukuusi. Kuvat ovat tärähtäneitä. Mutta ihminen sanoo ettei se haittaa, koska kuvaa todellista tilannetta, tärähtäneitä kun ovat kuvattavatkin suurimman osan aikaa. Paheksun tällaista huumoria.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


                      Alphonse, joulupukin pikkuapulainen, on väsyttänyt itsensä.

Aslan odottaa että jostakin vapautuisi sille syli.

Joulun pakollinen kitsch: pieni, valaistu joulukylä.

Epäilemättä mäyräkoirien Joulu on ollut hauska, ainakin jos sitä mitataan hännänheilutuksen määrällä ja puhtaalla ilolla jota on saatu lenkeillä todistaa. Kovat pakkaset ovat tosin aiheuttaneet pientä mieliharmia ja silloin kun lämpötila on noussut, on alkanut tuulla niin kovasti, että ihminen on hyytynyt. Mäyräkoirat eivät. Tassuja ei ole paleltanut, tuuli ei ole haitannut, liikunnan riemua eivät ole kyenneet vallitsevat sääolosuhteetkaan vaimentamaan. 

Meno on ulkona ollut vähintäänkin kuritonta, eikä ole laantunut vielä pariin tuntiin kotonakaan. Painiminen kestää aina siihen asti, että Aslan kaatuu suorilta jaloilta maahan ja nukahtaa. Alphonsekin luovuttaa siinä vaiheessa ja asettuu nukkumaan. Yksin kun on vähän hankalaa painia. Ei mahdotonta, mutta hankalaa.

Uusi vuosi on taas alkamassa ja odotukset ovat korkealla, kuten ainakin tammikuun kynnyksellä. Toivottavasti vuosi vaihtuu lempeämmin kuin edellinen, jolloin mäyräkoirat osuivat juuri silloin ulos kun pään päällä räjähti jonkun kuukauden palkka paukkupommeja ja rakettaja. 


Toivomme kaikille - sekä hännättömille että hännällisille - tulevana vuonna menestystä, terveyttä ja iloista mieltä! 

17 kommenttia:

  1. Vauhdikasta ja jäniksenkorvaista uutta vuotta hurmuripojille :)

    Ihmisille sen sijaan hyvää, mäyräkoiramaista ja ehkäpä myös koiranpennuntuoksuista uutta vuotta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, ai, koiranpennuntuoksuinen vuosi se vasta olisikin jotakin, se ;) Toivottavasti siellä sujui mukavasti vuoden vaihtuminen ja uusi on alkanut kivasti :)

      Poista
  2. Voi mikä tonttulakkikuva <3

    Meilläkin on samantapainen joulukylä. Sen saa tarvittaessa myös välkkymään kaikenkirjavissa väreissä!:D

    Rauhaisaa vuodenvaihdetta ja iloista uutta vuotta!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meidän joulukylä on karvalakkimalli: ei vilku valot, ei sädehdi eikä hehku :D

      Täällä vuosi on kääntynyt ihan mallikkaaseen alkuun; rauha on maassa, ihmiset ampuivat mielestäni vähemmän raketteja kuin esim. vuosi sitten, mikä oli tosi hyvä juttu! Toivottavasti sielläkin meni mukavasti :)

      Poista
  3. Kuusen katveessa se reissumieskin lepäili. Ja jonkunhan on kuusta vartioitava. Teillä on toimiva työnjako, ihan selvästi toisella miesmäisen vastuulliset osa-alueet ja toisella pikkunaskalin touhuja. Paukutonta vuodenvaihdetta toivoen, niin sinne kuin tännekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin niin: työnjako on mäyräkoirilla selvä, olkoonkin että eilen koettiin pientä poikkeamaa kun johtajan paikka oli hetkellisesti avoin Aslanille. Isommat saappaat se täytti tosi hyvin, nyt on taas normijärjestys palautunut laumaan: Alphonse johtaa, Aslan seuraa :)

      Miten siellä? Oliko kova ryske ja pauke kun vuosi vaihtui?

      Poista
  4. Heh, ei oo totta, kiinankaalin perään kuolaava koira! Kröhöm, siitä taitaakin tulla ainoat paukut mitä koirat uunna vuonna sietävät ;D
    Toivottavasti tosiaan teillä käy parempi tuuri tämän illan suhteen kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Ette sentään lähteneet sinne korpeen?

    Kiitos, toivomme teille sitä samaa; menestystä, terveyttä ja iloista mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät muodosta suolistokaasuja kiinankaalet Aslanille, kun elimistö on niihin niin tottunut jo! :D Sehän on vähän niin kuin pavut ihmisille, joko syöt jatkuvasti tai et ollenkaan, vaihtoehtoja on tasan kaksi, jos haluaa pitää vatsan balanssissa ;)

      Eilinen meni tosiaan paremmin kuin viime vuonna samaan aikaan. Toki Alphonse pelkäsi edelleen, mutta homma pysyi hanskassa ja Aslan taas pelännyt enää ollenkaan. Oli vaan ja vahti, että Alphonsella oli kaikki ok :) On se niin suloinen, tuo junnu, jokin toinen koira olisi käyttänyt hyväkseen heikkoa energiaa, mutta Aslan otti asiakseen muuttua kodinturvajoukoksi :)

      Kuinkas teillä Elli-neito suhtautui raketteihin?

      Poista
    2. Eipä tuo juuri ollut moksiskaan paukkeesta. Porukat kuskas sitä pihalla ilman hihnaa ja oli kattellut vaan taivaalle, että joo, on ne hienoja ;) Todettiin kyllä, että on täälläpäin rikasta porukkaa, kun on varaa paukutella rahaa taivaantuuliin.

      Olipas hyvä, ettei Aslanille jäänyt traumoja viimevuotisesta. Kunpa Alfiekin vaan pääsisi peloistaan. Kaikkein parasta olis tietysti, kun tavallisilta pulliaisilta olis raketit vallan kielletty. Olis vaan joku julkinen ilotulitus niille, jotka sitä janoaa ja thats it.

      Poista
  5. Oikein mukavaa uutta vuotta sekä kaksi- että nelijalkaisille!

    Olkoon vuodenvaihde paukuton ja tuleva vuosi onnellinen (mäyräkoiralle tämä tarkoittanee hyvää ruokaa)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin :) Meillä oli täällä suunnassa edellisvuosia laimeammat tulittelut, mikä oli tietenkin tosi hyvä asia Viime vuonna sitä toista ääripäätä kun saatin kokea tuntikausia. Ennen vuodenvaihtumista toivoin tosi kovaa pakkasta mikä olisi pitänyt ihmiset sisätiloissa mahdollisimman paljon, mutta hyvä näinkin, ettei sitä paukuttelua ollut tuon enempää vaikkei ollutkaan kova pakkanen :)

      Onnellista oloa ja eloa mekin toivotaan, kaikille yhtäläisesti :)

      Poista
  6. Hyvää ja vallatonta uutta vuotta teille pojat! Matte sanoo et Alphonse on ihan syötävän söötti, mut mää kyl korjasin sille, että Alfie_on_komee_....ja veljensä himosta kiinankaaliin mää en keksi kyl mitään rakentavaa sanottavaa! :) :) :) Meni tääki mäyräkoira kerranki sanattomaks kuulkaa moisesta! T. Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vallatontapa hyvinkin! :D Kyllä vähemmänkin vallaton riittäisi, tietenkin, mutta minkäs nuo luonteelleen voivat! :D Kiinankaali maistuu Aslanille kyllä niin hyvin, että on vähän hillittävä niitä määriä mitä se poika haluaisi syödä. Leikkuulaudalta yrittää käydä systemaattisesti varastamassa ja tosiaan vie Alphonsenkin suusta kaiken mikä irti liikenee :)

      Poista
  7. Meilläkin on kuusi pystyssä. Mainio kuva Alphonsesta. Todella uupuneen näköinen kaikesta "tohinasta", jos sitä nyt on ollut. Iloista ja vähäpaukkuista vuoden vaihtumist, toivottelevat M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Ossi osoittanut mitään kiinnostusta joulukuusta kohtaan koskaan? Aslan ei tunnu juurikaan välittävän, mikä oli tietysti positiivinen yllätys, kun vaihtoehdot olivat mielessäni lähinnä sitä luokkaa, että kuusta käytetään tilaisuuden tullen askartelumateriaalina :)

      Hehe, luin "iloista ja vähäpukeista vuoden vaihtumista" :D :D

      Poista
  8. Ihana pieni kyömynenä, tonttulakki päässä ;) Ja toinen aikoo sylitellä ensi vuonnakin, näemmä.
    Kaikkea mahdollista hyvää uudelle vuodellenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyömynenä on ollut aiiiivan puhki eilisestä. Eikä ihan kauheasti ole paukkuja jäljellä tuossa nuoremmassakaan painoksessa kun sen piti niin kovasti vahtia ettei talo räjähdä :)

      On vaikeaa kuvitella, että Aslan koskaan kasvaisikaan tuosta sylittelyvaiheesta yli niin innokkaasti pyrkii aina halailemaan :)

      Kaikkea mahdollista hyvää otetaankin mielellään vastaan - ja yhtä mielellään toivotaan sitä eteenkin päin <3

      Poista