keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Kuri ja järjestys

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Aamulla ihmiseni soi minulle pehmeän laskun pannan ja hihnan käyttöön, nimittäin kello seitsemän kauppareissun lähikauppaan. Pehmeä lasku tämä oli siitä syystä, että ovelana ihmisenä hän ajatteli kokemuksen olevan ainoastaan positiivisen, sillä minä pidän kauppareissuista. Kaupan kupeessa on häkki jossa odotan ja häkissä saa namia kun odottelee kiltisti ihmistä takaisin kaupasta. Lisäksi lähes poikkeuksetta näillä aamukauppalenkeillä näen aina pari koirakaveriani, joiden kanssa on kiva kisata, telmuta ja temmeltää.

Tänään tapasin myös uuden tuttavuuden, itseäni hieman nuoremman ja rutkasti isomman lajitoverin, lähes jätin. Yritin vimmatusti opettaa hänelle leikin alkeita, mutta joko hän ei vielä ollut vihkiytynyt leikkimisen saloihin toisen koiran kanssa tai sitten itselleni luontainen tapa leikkiä** ei ollut hänelle tuttu. Joka tapauksessa, hänen tapansa leikkiä oli minulle tuntematon ja outo, puhumattakaan siitä, että se oli myös äärimmäisen töykeä: hän istui päälleni. Istui. Minun. Päälleni. Tiedättekö, sihtasi sopivaa kulmaa olkansa yli ja peruutti päälleni. Saatoin ehkä ottaa muutaman kerran kiinni hampaillani hänen perskarvoistaan, ihan kostoksi vaan.

 
**napakka ote kaverin naamasta etutassuilla, sillä tavoin että turren pärstä jää tassujeni väliin ja sitten rivakkaa vääntöä, tavoitteena saada toinen kääntelemään päätään mielihalujeni mukaisesti.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Ensimmäiset kunnolliset panta+hihna-lenkit on käyty. Meillähän on valjasteltu koira lähestulkoon aina lenkeille, ja ne kerrat kun pannallisena on yritetty liikkua, ovat päättyneet surkeaan huutoon (koiran suusta, ei minun, vaikka olisin saattanut hyvinkin ulvoa minäkin epätoivosta) ja sen kaltaiseen pukitteluun, että rodeohevosetkin olisivat kateellisia. Ainoastaan kyläilyjen merkeissä on pistetty panta, eikä sitä koskaan pidetä päällä sisätiloissa kotona, pannoilla kun on ikävä taipumus syödä pitkäkarvaisen niskavilloja. Joten, voidaan sanoa, ettei koira ole juurikaan tottunut pannanpitäjä, mutta nyt siihen on tullut muutos ja hämmästykseni oli ylenpalttinen kun huomasin, että venkoilu väheni merkittävästi, etten sanoisi suorastaan minimaalisiin määriin, mitä tulee aiempiin lenkkeihin.

Ilmeisesti aika oli kypsä taluttimen vaihdolle ja pannoittumiselle (OT ja toim. huom. kielitoimisto varmasti tykkäisi kyttyrää näistä uusiosanoistani, mutta suomen kielihän antaa loistavat mahdollisuudet verbittää muiden sanaluokkien sanoja haluamallaan tavalla. Esim. “mennä pieleen” → “pieleentyä”. Täysin loogista, ainakin omasta mielestäni.).

Panta/hihna-lenkkimme eivät siis pieleentyneet, vaikka olin alunperin henkisesti valmistautunut ulkoiluttamaan niin riehakasta pannankäyttäjää, että se näyttäisi siltä kuin olisin syöttänyt sille aamupalaksi piristeitä tai jotakin tajuntaa laajentavaa. 

Ihmiseni ovat vihdoinkin saaneet kupletin juonesta kiinni: vahvaleukainen, puruintoinen mäyräkoira tarvitsee sopivan jämerää evästä.
 

8 kommenttia:

  1. Ai Alfie ja Maria. Teidän hersyviä tekstejä on ihan mielettömän hauska lukea. Ja hauskaa on se seikka, että jaksat päivitellä toooosi usein. Me totutettiin Ossi pantaan heti kun se tuli meille. Kasvattaja sanoi, että sen voi tehdä hitaammin tai nopeammin. Me valittiin se "nopeampi" ehkä koiralle tylsempi tie. Panta kaulaan ja sitten se otettiin seuraavan kerran pois ehkä parin kolmen päivän päästä kun Ossi lakkasi rapsuttelemasta sitä... Siitä asti se oli ihan sama sitten laitettiinko sille valjaat vai panta.

    Valjaat Ossille ostettiin kun se meinasi tyhmä koira vahingossa hirttää itsensä ollessaan ulkona juoksunarussa pannassa. Iso tonttimme on aidoittamaton ja kaikkea mielenkiintoista riistaa juoksentelee lähimaastossa joten Ossi on pihallakin kiinni. Talvella ulkoillaan kyllä vaan kävellen. Nykyään käytämme ulkoilussa ehkä enemmän valjaita kun tämä ketkumme keksi aikoinaan miten päästään pannasta irti.... Terveiset Alfielle Ossi ja M-L

    VastaaPoista
  2. Kuuleppas Kersa, sinä se jaksat naurattaa, huonoinakin päivinä :)
    Äärimmäinen halveksunnan osoitus tuommoinen pyllynsä toisen niskaan tunkeminen jättiotukselta, olisit ottanut kunnon nipistysotteen mistä vaan karvoista, eipä tulisi toista kertaa käyttämään jaloja koirarotuja jalkajakkarana. Siitä huolimatta, että koiran muoto tarjoaa siihen hyvän aasinsillan.

    VastaaPoista
  3. Niin, Alfie, tiedän, miltä tuntuu leikkiä ison koiran kanssa. Naapurin Heta on rotweiler ja aina, kun yritän kiivetä hänen selkäänsä, Heta huitaisee käpälällä minut tiehensä. Siis minähän olen isoegoinen, komea mäyräkoira. Moni olisi iloinen saadessaan telmiä kanssani. Heta yrittää puolestaan tuoda minulle kepin, että leikkisin sillä hänen kanssaan. Minua ei tuollaiset huvita. Tykkään kuitenkin Hetasta paljon, ollaanhan me ihan samanvärisiäkin.
    Hienoa, että pääset kauppareissuille mukaan. Minäkin haluaisin odottamisen palkaksi nappuloita. Joudunhan odottamaan joka päivä niin monia asioita: ruokaa, ulkoilua, kotiväen paluuta töistä jne. Ilman ylimääräisiä herkkupaloja... huoh.
    terveisin Olli

    VastaaPoista
  4. M-L: kiitos kehuista :) Täällä pantaharjoitukset ovat jatkuneet menestyksekkäästi, mutta edelleen metsään pistetään valjaat, että poitsu saa temuta ja juosta vähän vapaammin. Ihan käsittämätöntä tuo sen hankihyppely kun lunta on jo niin paljon, että se uppoaa sinne ihan kokonaan, mutta se ei vaan näyttää haittaavan, päinvastoin =)

    VastaaPoista
  5. Mai: se on hymy täälläkin joskus herkässä, aina niiden päivien vastapainona kun tekisi mieli repiä hiuksia päästään tuon muksun kanssa :)

    Alfie oli tosi pöllämystynyt kun sen päälle istuttiin, katseli hetken että "mitä hittoa tapahtui", hyvin pystyi lukemaan ajatukset sen naamanilmeistä :)

    VastaaPoista
  6. Olli: Minäkään en oikein noista keppileikeistä perusta, en vieläkään tajua mikä niissä on olevinaan se juju. Paljon hauskempaa on väännellä toisia koiria päästä ja juosta sitten kieli pitkällä takaa-ajoleikkejä.

    Ei jaeta meilläkään muusta odottamisesta herkkua kuin kaupan häkissä kyyhöttämisestä. Aika nuivaa sakkia meillä.

    VastaaPoista
  7. Pyry: kyllä vaan (vaikka ei siitä enää ole jäljellä kuin pieni pätkä, aika hyvin olen sen nakertanut jo lähes olemattomiin ) Uutta odotellessa ;)

    VastaaPoista