maanantai 17. tammikuuta 2011

Piparmintulta tuoksuva koira


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Yöllä oli satanut niin paljon lunta, että naisihmisellä oli vaikeuksia avata minulle etuovea aamutuimaan. Lumidyyni oli pakkautunut oven eteen ja pääsin heti hyppäämään suoraan hankeen kun sain pujahdettua ulos. Lenkki oli varsin vauhdikas ja hetken minusta tuntui, että jouduin raahaamaan ihmistä perässäni, sillä etenemisnopeuteni ylitti jälleen kerran monen vastaantulijan hämmästykseksi sen, mikä oletetaan olevan kokoisellani koiralla. Hirvittävän väsyttävää oikoa asiaan vihkiytymättömien käsityksiä siitä, etten ole kokopäivätoiminen sohvasaukko vaan ripeästi etenevä maasto-ohjus jonka mahanalus on täynnä nopeita jalkoja.

Jätän helposti jälkeeni kankeammat, korkeakoipiset olennot jotka eivät pidä syvästä lumesta. Näitä ko. olentoja edustaa varsin kattavasti naisihmiseni. 

Haisen hyvältä. Eau de Colognena toimii oma vastustamaton tuoksuni, jonka ytimenä on raikas pilkahdus ulkoilmaa ja piparminttua.
 
Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Eilen illalla, lukujärjestyksessä olevien iltanokosten jälkeen, koira pyöri ja hyöri keittiössä pitkään. Olohuoneeseen asti kuului tyytyväistä hyrinää kun se hinkkasi itseään mattoa vasten. Jossakin vaiheessa tulimme kiinnittäneeksi siihen huomiota ja tajusimme, että tottakai, tietenkin ja kuinkas muuten, se on käynyt kalastamassa roskakaapista illalliseksi olleen kalan selkänahan ja hinkkaa nyt kaulaansa ja selkäänsä siihen. Ehdin jo miettiä, että kylvetän sen sitruunamehussa ja suihkutan siihen guccit ja yvessaintlaurentit (tai sitten sitä kammottavaa hiuslakkaa, joka salpaa hengen ennen kuin edes korkkia saa auki) saadakseni sen turkista löyhkän pois, joka siihen epäilemättä on istunut kiinni kuin tahra. 

Helpotus oli suuri kun huomasimme että se, mihin se itseään antaumuksella ja syventyneesti oli hinkuttanut, olikin teepussi. Se ei ollut järsinyt sitä, vaan ainoastaan nitkuttanut sen tuoksua itseensä. On huomattavasti miellyttävämpää, että koira tuoksuu piparmintulta kuin kalalta.


4 kommenttia:

  1. Vai on Alfiella tuollaisia huonoja kiereskelytapoja. Meidän jo monta vuotta sitten edesmennyt saksanpaimenkoiramme (joka muuten oli viisas) aina pesun jälkeen saattoi ulos mennessän pyöriä vaikka koirankakassa. Sitä oli aina kylvettämisen jälkeen tarkkaan vahdittava ettei se pääse kierimään missään epämääräisessä. Ossilta sellaiset terveiset Alfielle, että ne kalannahat ovat syötäviä. Minä syötän lohiperhosten nahat Ossille vaikka niissä vähäsen mausteita onkin. Terveiset Ossi ja M-L

    VastaaPoista
  2. Moi, sinä armoitettu sohvasaukko!
    Vai piparminttuun sorruit, vaikka olisi ollut kalaakin tarjolla. Minä kieriskelen nurtsilla, siis ymmärrettävistä syistä vain kesällä, linnunjätöksissä yms. tosi "raikkaissa" tuoksuissa. Suosittelen!

    VastaaPoista
  3. M-L: Alfie ei ulkona kieri kuin oman pihan lumessa. Hassua, olen tottunut koiriin, jotka vatkaavat itseään kaikkea vähänkin löyhkäävää vasten, mutta meidän mäykkypoika tykkää toistaiseksi vain hyvistä tuoksuista ;) Saapa nähdä miten sitten kun kevät tulee ja lumen alta alkaa paljastua kaikkea "mukavaa"...hmm...

    Kalannahkoja ei ole annettu, kun niissä on aina sen verran suolaa ja mausteita, mutta Alfie saa oman, folioon käärityn, lohipalansa maustamattomana :)

    VastaaPoista
  4. Pyry: Niinpä :) Sitä kevättä ja kesää odotellessa :) Ainut, näin äkkiseltään, mikä tulee mieleen lumen ohella missä Alfie tykkää pyörähdellä on autonrenkaiden jättämät jäljet lumessa :) Mutta vain omassa pihassa, ei muualla. Se on paikkauskollista sortimettia ;)

    VastaaPoista