Alemman älykkyysosamäärän pupujussi

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Aslan, suuri metsästäjä, on väsynyt. Se on yrittänyt pyngertää nukkumaan käsinojatyynylle, kuten pienenä ollessaan. Valitettavasti se on liian iso enää nukkumaan tyynyn päällä vaan alusta painuu lyttyyn sen alla.

Ihminen punnitsi Aslanin tänään pysyäkseen kartalla sen kasvun suhteen ja huomasi ällistyksekseen, että se oli laihtunut melkein kilon kesän aikana. Tämähän tarkoittaa sitä, että toinen meistä saa taas isompia ruoka-annoksia. Ja se en ole minä. 

Tervetuloa reilumeininkikerhoon.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aamulenkillä Alphonse ajoi oravan puuhun. Tilanne meni jotenkin Aslanilta ohi, mutta se osallistui kovasti tähystämiseen, kun tajusi mistä on kyse. Ilmeisesti se oli vakuuttunut, että jos yksi orava liikkuu vapaana, niitä täytyy olla useampi sen mukana. Alphonse väijyi kurrea puun alla, Aslan tähysti metsään kumpareen päältä. Kesti hetken tajuta, että 'kumpare' oli muurahaiskeko. Niinpä tietysti. Hyvän tovin nypin ärsytettyjä muurahaisia sen turkista ja tupisin itsekseni. 

Iltapäivän lenkillä kukaan ei oikein jaksanut mitään, vähiten kommunikoida. Minä yritin epätoivoisesti muistella laulunsanoja (lauantaina laulan häissä ja olisi tietenkin suotavaa, että muistaisin sanat enkä hätäpäissäni vetäisi esim. Popedaa hihasta...), Alphonse söi mustikoita pusikossa ja Aslan tappoi käpyjä, kuten aina kun sillä on pitkäveteistä lenkeillä. Puolentoista metrin päässä polulla istui rusakko selin meihin, joka oli läsnäolostamme tasan yhtä tietämätön kuin me siitä. En tiedä mitä se ajatteli, ehkei mitään, se ei muutenkaan tuntunut olevan sitä porukkaa jolla oli kaikki muumit laaksossa, intiaanit kanootissa, kupit yläkaapissa...jne.jne.


Kaikki havahtuivat kuitenkin yhtä aikaa kuin taikaiskusta; Alphonse ampui pusikosta kuin tykin suusta, Aslan päästi sellaisen rääkäisyn, että korvani meni lukkoon ja minä havahduin huomaamaan, että ihan just näillä näppylöillä jänteet olkapäästäni katkeavat kun mäyräkoirat olivat flexeissään samassa kädessä ja puristin flexien käsiosia kouristuksenomaisesti. Ehdin napsauttaa lukituksen päälle ennen kuin kaksikko vetäisi minut mukaansa, Aslan huutaen kuin VPK:n äänitaajuuskorjauksen läpikäynyt palosireeni. Ja mitä tekee onneton cityjänö? Istahtaa alas tuijottamaan meitä. Oikeasti, mietin, että heitänkö sitä kengällä vai viskaanko raivokkaammalla mäyräkoiralla (Aslan), jolla kiiluu murhanhimo silmissä ja suupieliin alkaa kertyä vaahtoa vai millä siihen pitkäkorvaan saa liikettä. Näitä ns. hitaamman sytytyksen rusakoita on tullut vastaan ennenkin; onko kaupunkilaiselämä tylsistyttänyt niiden villieläinvaistot vai lamaantuiko se valtavien petojen edessä liikuntakyvyttömäksi? 


Mäyräkoirat kiskoivat ja mietin, että jokin meistä viidestä antaa kohta periksi (viides oli se käsivarteni), mutta ilmeisesti pupujussi päätti ettei sitten kuitenkaan aio karkeloida koirien kanssa ja koeta onneaan, vaan lähti lipettiin. Loppumatkan aikana kumpikaan koirista ei enää syönyt mustikoita vaan ne kimpoilivat metsään ja etsivät paistia, jota ei koskaan tullut. 

            Aslanilla on joskus ISOSTI asiaa.