Kynnet lyhyiksi

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

   Nyt ihan justiinsa olen vaipumassa uneen. Kamera kauemmaksi. Hymyjä ei heru. Ihminen ja kamera on rasittava yhdistelmä. Kaikkialle näkevä linssi tungetaan lähelle pärstää silloinkin kun se ei mäyräkoiran pirtaan sovi. Halutessani osaan poseerata silmää räpäyttämättä. Arvatkaa huviksenne kuinka usein haluan? Nii-in, harvoin. 

Tämän päivän aaaawwww-hetki (se on lälläslieru-hetken vastakohta, ellette tienneet) koettiin kun Aslan halasi ihmistä niin, että ihminen ei meinannut saada henkeä vedettyä. Oli nimittäin niin, että viimeiset kaksi kynsienleikkuukertaa Aslan on taistellut saksien alta pois. Tämä on ihmisen mielestä käsittämätöntä, koska ikinä ei ole mitään ongelmaa kyseisen toimituksen kanssa ollut, Aslanhan on nukahtanut silloin kun kynsiä ja tassukarvoja on parturoitu. Viime aikoina se on kuitenkin ruvennut kiemurtelemaan pois, vaikkei mitään sellaista olekaan tapahtunut joka olisi voinut tämän aiheuttaa. Kenenkään kynttä ei ole nyrhitty verikynteen asti pitkään aikaan.

Tänään ihminen kamppaili pää hiessä Aslanin kynnet lyhyiksi ja kun operaatio oli valmis, hän totesi Aslanille: "Valmis, hyvä!". Tästä kiitollisena Aslan kiipesi vauhdilla ihmisen syliin, nuoli naaman ja rutisti niin kovaa tassuillaan, että ihminen totesi sen olevan hyvän asian, ettei Aslan ole tuon kookkaampi koira. Olisi saattanut tähtiä näkyä.  

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

  Pitkä selkä = pitkä askelväli. Näyttää ihan siltä kuin Aslanilta olisi photoshopattu kokonainen takaraaja pois. 

Aamulla alakerrassa odotti unisia koiria sohvilla. Aslan oli taas askarrellut yön aikana majan sohvatyynyistä. Niistä oli kasattu väliseinä keskelle sohvaa ja kumpikin koira nukkui omalla puolellaan, tyynykasan jakaessa kaksi erillistä tilaa kumpaisellekin. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta on aina yhtä koomista löytää sohvalta kaksi karsinaa ja pikkupossut tyytyväisinä unessa. Joskus myös kaikki sohvatyynyt on heitelty lattialle ja niiden päältä löytyy Aslan nukkumasta. 

Aslanille tuntuu olevan tärkeintä se, että se voi makailla jossakin missä muut eivät, kuten esim. sohvapöydällä, lipastojen takana, missä tahansa minne Alphonse ei ole keksinyt tai viitsinyt mennä. Joskus tuntuu, että se on suorastaan alleviivaavan osoittelevaa, kuten mm. yhtenä nimenomaisena kertana jolloin se keksi, että sohvapöytä on kiva paikka. Istuin sohvalla läppäri sylissä, Aslan kylkeäni vasten täydessä unessa. Nousin ylös mennäkseni keittämään kahvia ja laskin läppärin sohvapöydälle. Kun käännyin takaisin olohuonetta kohti, sohvapöydällä makasi läppärin vieressä Aslan. Vaikutti selkeästi siltä, että se hoksasi konkreettisesti, että sohvapöytä ei ole vain huonekalu, vaan sen päällä kuuluu pitää tavaroita. Kuten mäyräkoiraa. 

Sanomattakin lienee suhteellisen selvää, että tämän kerran jälkeen erehdyttävästi mäyräkoiralta näyttävää koriste-esinettä on tavattu pöydällä jos toisellakin.