lauantai 18. elokuuta 2012

Kynnet lyhyiksi

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

   Nyt ihan justiinsa olen vaipumassa uneen. Kamera kauemmaksi. Hymyjä ei heru. Ihminen ja kamera on rasittava yhdistelmä. Kaikkialle näkevä linssi tungetaan lähelle pärstää silloinkin kun se ei mäyräkoiran pirtaan sovi. Halutessani osaan poseerata silmää räpäyttämättä. Arvatkaa huviksenne kuinka usein haluan? Nii-in, harvoin. 



Tämän päivän aaaawwww-hetki (se on lälläslieru-hetken vastakohta, ellette tienneet) koettiin kun Aslan halasi ihmistä niin, että ihminen ei meinannut saada henkeä vedettyä. Oli nimittäin niin, että viimeiset kaksi kynsienleikkuukertaa Aslan on taistellut saksien alta pois. Tämä on ihmisen mielestä käsittämätöntä, koska ikinä ei ole mitään ongelmaa kyseisen toimituksen kanssa ollut, Aslanhan on nukahtanut silloin kun kynsiä ja tassukarvoja on parturoitu. Viime aikoina se on kuitenkin ruvennut kiemurtelemaan pois, vaikkei mitään sellaista olekaan tapahtunut joka olisi voinut tämän aiheuttaa. Kenenkään kynttä ei ole nyrhitty verikynteen asti pitkään aikaan.

Tänään ihminen kamppaili pää hiessä Aslanin kynnet lyhyiksi ja kun operaatio oli valmis, hän totesi Aslanille: "Valmis, hyvä!". Tästä kiitollisena Aslan kiipesi vauhdilla ihmisen syliin, nuoli naaman ja rutisti niin kovaa tassuillaan, että ihminen totesi sen olevan hyvän asian, ettei Aslan ole tuon kookkaampi koira. Olisi saattanut tähtiä näkyä.  

Otteita ihmisen päiväkirjasta:


  Pitkä selkä = pitkä askelväli. Näyttää ihan siltä kuin Aslanilta olisi photoshopattu kokonainen takaraaja pois. 


Aamulla alakerrassa odotti unisia koiria sohvilla. Aslan oli taas askarrellut yön aikana majan sohvatyynyistä. Niistä oli kasattu väliseinä keskelle sohvaa ja kumpikin koira nukkui omalla puolellaan, tyynykasan jakaessa kaksi erillistä tilaa kumpaisellekin. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta on aina yhtä koomista löytää sohvalta kaksi karsinaa ja pikkupossut tyytyväisinä unessa. Joskus myös kaikki sohvatyynyt on heitelty lattialle ja niiden päältä löytyy Aslan nukkumasta. 

Aslanille tuntuu olevan tärkeintä se, että se voi makailla jossakin missä muut eivät, kuten esim. sohvapöydällä, lipastojen takana, missä tahansa minne Alphonse ei ole keksinyt tai viitsinyt mennä. Joskus tuntuu, että se on suorastaan alleviivaavan osoittelevaa, kuten mm. yhtenä nimenomaisena kertana jolloin se keksi, että sohvapöytä on kiva paikka. Istuin sohvalla läppäri sylissä, Aslan kylkeäni vasten täydessä unessa. Nousin ylös mennäkseni keittämään kahvia ja laskin läppärin sohvapöydälle. Kun käännyin takaisin olohuonetta kohti, sohvapöydällä makasi läppärin vieressä Aslan. Vaikutti selkeästi siltä, että se hoksasi konkreettisesti, että sohvapöytä ei ole vain huonekalu, vaan sen päällä kuuluu pitää tavaroita. Kuten mäyräkoiraa. 

Sanomattakin lienee suhteellisen selvää, että tämän kerran jälkeen erehdyttävästi mäyräkoiralta näyttävää koriste-esinettä on tavattu pöydällä jos toisellakin.


8 kommenttia:

  1. Ihkuja tarinoita ihanista koirista.♥
    Jos ei elettäisi netin valtakautta, nämä tarinat kuvineen voisi julkaista kirjana samalla nimellä kuin tämä blogikin. Ostaisin heti, jonottaisin vaikka yön kirjakaupan ulkopuolella (niiden tuhansien muiden kanssa), jotta en vain jäisi ilman kirjaa.
    Mutta nykyään niin harvoin enää viitsitään ostaa kirjoja...harmi.
    Kiitos, kun kirjoittelet näitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Aivan ihana kommentti, joka kyllä lämmitti sydäntä tosi paljon <3 :) Aina on niin mukavaa tietää, jos onnistuu heruttamaan hymyn tai saamaan lukijan palaamaan takaisin :)

      Kiitos, kun luet :)

      Poista
  2. Mainioita nuo molemmat kuvat, erityisesti kuitenkin tuo "photoshopattu" kuva. Etkös sinä Maria nyt ole hoksannut, että pikku Aslan on tullut sellaiseen murkkuikään? Silloinhan melkein kaikkea vastustetaan ja kynsienleikkuu on oikein oiva esimerkki:) Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin ja nauratti, etten ollut tullut ajatelleeksi koko asiaa! :D Johtunee varmasti siitä, että tietyissä asioissa Aslan on aina ollut äärimmäisen sujuva (esim. just erinäiset hoitotoimenpiteet jne.) että pienkin poikkeama siitä, ja heti hämmästyttää kummastuttaa ihmistä ;)

      Poista
  3. Hihihihi, pikkupossut karsinoissaan kuulostaa mahtavalta. :--3 Ja halaileva mäykyrä myös. O_o ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possut ovat kyllä varsinaisia sisustussuunnitteljoita, molemmat! :) Ja eilen halaileva mäyriäinen yritti kiivetä kenkätelinettä ylös...meillä on sellainen korkea teline, muutamia kerroksia kenkiä, niin johan oli tassut plaseerattu siihen malliin, että ylös ja eteenpäin! :D Olen täälläkin todennut, että ennen pitkää se on kirjahyllyn päällä...ajatus ei tunnu kovinkaan kaukaiselta...

      Poista
  4. Liikkistä että Aslan noin halaa ihmistä! :-) onkohan tämä sen yllättävä kapina kynsienleikkuusta joku viimeinen murkkuiän aalto tms - murkkuna Mauri nimittäin päätti yhtäkkiä myös että eipä muuten leikatakaan, ja yritti purra minua...sen ainoan kerran koskaan. Kyllähän ne kynnet silti leikattiin, mutta muistan edelleen yllättyneeni kapinasta, koska siihen asti M oli aina antanut nätisti leikata kynnet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa jo Marja-Leenallekin kommentissa totesin, että sitäpä se näyttäisi olevan - en vain ollut hoksannut! :D Nyt on meillä myös ruvettu heittäytymään kyljelleen kivoissa paikoissa ulkona, kun haluttaisi jäädä leikkimään...onneksi, onneksi mäyriäisiä voi sopivasti käyttää toisiaan vastaan hyödyntäen niin keksinäistä kilpailuasetelmaa ja huomiontarvetta sanomalla esim. "Mennääs kattomaan mihin Alphonse meni!" Ja heti se on koivillaan, häntä viivana, ettei vaan toinen saa/mene/ota enemmän! :D Ah, mäyräkoiran ego toimii käänteispsykologisesti sitä itseään vastaan ;)

      Poista