torstai 2. elokuuta 2012

Alemman älykkyysosamäärän pupujussi

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Aslan, suuri metsästäjä, on väsynyt. Se on yrittänyt pyngertää nukkumaan käsinojatyynylle, kuten pienenä ollessaan. Valitettavasti se on liian iso enää nukkumaan tyynyn päällä vaan alusta painuu lyttyyn sen alla.

Ihminen punnitsi Aslanin tänään pysyäkseen kartalla sen kasvun suhteen ja huomasi ällistyksekseen, että se oli laihtunut melkein kilon kesän aikana. Tämähän tarkoittaa sitä, että toinen meistä saa taas isompia ruoka-annoksia. Ja se en ole minä. 

Tervetuloa reilumeininkikerhoon.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Aamulenkillä Alphonse ajoi oravan puuhun. Tilanne meni jotenkin Aslanilta ohi, mutta se osallistui kovasti tähystämiseen, kun tajusi mistä on kyse. Ilmeisesti se oli vakuuttunut, että jos yksi orava liikkuu vapaana, niitä täytyy olla useampi sen mukana. Alphonse väijyi kurrea puun alla, Aslan tähysti metsään kumpareen päältä. Kesti hetken tajuta, että 'kumpare' oli muurahaiskeko. Niinpä tietysti. Hyvän tovin nypin ärsytettyjä muurahaisia sen turkista ja tupisin itsekseni. 

Iltapäivän lenkillä kukaan ei oikein jaksanut mitään, vähiten kommunikoida. Minä yritin epätoivoisesti muistella laulunsanoja (lauantaina laulan häissä ja olisi tietenkin suotavaa, että muistaisin sanat enkä hätäpäissäni vetäisi esim. Popedaa hihasta...), Alphonse söi mustikoita pusikossa ja Aslan tappoi käpyjä, kuten aina kun sillä on pitkäveteistä lenkeillä. Puolentoista metrin päässä polulla istui rusakko selin meihin, joka oli läsnäolostamme tasan yhtä tietämätön kuin me siitä. En tiedä mitä se ajatteli, ehkei mitään, se ei muutenkaan tuntunut olevan sitä porukkaa jolla oli kaikki muumit laaksossa, intiaanit kanootissa, kupit yläkaapissa...jne.jne.


Kaikki havahtuivat kuitenkin yhtä aikaa kuin taikaiskusta; Alphonse ampui pusikosta kuin tykin suusta, Aslan päästi sellaisen rääkäisyn, että korvani meni lukkoon ja minä havahduin huomaamaan, että ihan just näillä näppylöillä jänteet olkapäästäni katkeavat kun mäyräkoirat olivat flexeissään samassa kädessä ja puristin flexien käsiosia kouristuksenomaisesti. Ehdin napsauttaa lukituksen päälle ennen kuin kaksikko vetäisi minut mukaansa, Aslan huutaen kuin VPK:n äänitaajuuskorjauksen läpikäynyt palosireeni. Ja mitä tekee onneton cityjänö? Istahtaa alas tuijottamaan meitä. Oikeasti, mietin, että heitänkö sitä kengällä vai viskaanko raivokkaammalla mäyräkoiralla (Aslan), jolla kiiluu murhanhimo silmissä ja suupieliin alkaa kertyä vaahtoa vai millä siihen pitkäkorvaan saa liikettä. Näitä ns. hitaamman sytytyksen rusakoita on tullut vastaan ennenkin; onko kaupunkilaiselämä tylsistyttänyt niiden villieläinvaistot vai lamaantuiko se valtavien petojen edessä liikuntakyvyttömäksi? 


Mäyräkoirat kiskoivat ja mietin, että jokin meistä viidestä antaa kohta periksi (viides oli se käsivarteni), mutta ilmeisesti pupujussi päätti ettei sitten kuitenkaan aio karkeloida koirien kanssa ja koeta onneaan, vaan lähti lipettiin. Loppumatkan aikana kumpikaan koirista ei enää syönyt mustikoita vaan ne kimpoilivat metsään ja etsivät paistia, jota ei koskaan tullut. 


            Aslanilla on joskus ISOSTI asiaa.

12 kommenttia:

  1. Mahtava tuo viimeinen kuva. Iso asia, iso suu!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Aslanilla on usein isosti asiaa, erityisesti avonaisen ikkunan kautta ulos... ;)

      Poista
  2. Suurelle Metsästäjälle on enemmän kuin nöyryyttävää tajuta, että hoksottimet ovat käyneet vähän hitaalla ja paisti on kököttänyt vieressä Suuren Metsästäjän sitä huomaamatta. Siispä pitäähän myöhäisen havainnoinnin jälkeen vähän ylireagoida, lisätä pökköä pesään, että kyllä tässä oltiin ihan skarppina koko ajan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltapäivän lenkille lähtiessä tänään ylireagoitiin pelkäämällä (!!!) naapurin kissaa, jonka naama on jo enemmän kuin tuttu! :D Kun se kissa lähti kuin ohjus pensaasta, niin ilmeisesti siinä oli riittävästi Aslanille hirvityksen aihetta tälle päivälle...takajalat vain tärräsivät Suurella Metsästäjällä :D

      Poista
  3. Taisi olla itsetuhoviettinen jänöjussi, jos ei tuon enempää henkensä edestä pelännyt. Autsch. Voin vain kuvitella tunteen kädessä, jossa kaksi tempovaa mäyristä. Ossissakin on pitelemistä, kun se näkee jonkin saaliin.

    Koetahan muistaa ne laulunsanat sitten h-hetkellä:) Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on täällä enemmänkin noita itsemurhaviettisiä pupuja. Tyypillisiä cityeläimiä, jotka ovat jo niin turtuneita ihmisten ja lemmikkien läsnäoloon, ettei niitä juurikaan mikään näytä hetkauttavan.

      Laulunsanat olivat, varmuuden vuoksi, mukana, joten en unohtanut ;)

      Poista
  4. Voi olla ihan mahdollista, että jänikset alkavat tottua elämään ihmisten takapihoilla, eivätkä pidä ihmistä uhkana. Mäyräkoiraa jäniksen pitäisi kyllä varoa jatkossakin. Mikäli Olli on fleksissä kiinni ja saisi siitä huolimatta kiinni jäniksen niin kyllä se jäniksen oma vika on.

    Meillä ei ole mitään lenkkikokemuksia, ei hyviä eikä huonoja. Mökillä Ollin ei tarvitse erikseen lenkkeillä vaan jatkuva rannan heinikossa päivystäminen vie mehut koirasta. Ilta-asioinninkin koira on hoitanut rannassa, josta olen kerännyt tuloksen jonnekin kivenmutkaan. Kuullostaa hassulta, että tulos joudutaan keräämään, vaikka mökkeillään keskellä korpea, mutta emme halua itse astua tähän liukumiinaan rannan epätasaisessa maastossa. Aamulenkille, tai siksi me sitä kutsumme, mies lähtee koiran kanssa kuitenkin joka aamu. Yleensä palaavat kolmen minuutin päästä takaisin, kun Olli on tehnyt aamuasioinnin ja sen jälkeen kieltäytynyt jatkamasta matkaa.

    Olli ei ole vielä alkanut lihoa, vaikka kastraation yksi haittapuoli on kuulemma lihominen. Tosin painoa ollaan saatu systemaattisesti toimimalla vähän lisää, mutta tämähän on ollut tavoitekin. Pitäisi punnita koira taas ja katsoa, onko saavutetut linjat saatu pidetyksi. Meillä on vain miehellä ja koiralla laihuusongelma, itselläni ei ole tätä havaittavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökillä meillä on meininki sama: yhtään ei kumpaistakaan kossia huvita lähteä tontilta mihinkään. Mies nauroi, että silloin kun koirille annetaan lupa juoksennella tienvieruksia flexi lukitsemattomana (sen sijaan, että ne marssisivat siis jalan vieressä nätissä muodostelmassa) "saa mennä"-komennolla, mökillä se toimii siten, että kääntyvät välittömästi takaisin mökkiä kohti jos ollaan lenkillä :D Kotona paahtavat menemään eteenpäin, mutta mökillä tämä ei päde, koska niiden mielestä pihalla on kiva temmeltää, että lenkkeily on täysin turhaa ;)

      Mekin kerätään mökillä kaikki tordet ja pistetään ulkoroskikseen...ei tee mieli nurtsilla astua skeidaan, ei. Lisäksi yritetään etteivät koirat nostaisi koipea kukkapurkkeja vasten...toistaiseksi huonoin tuloksin.

      Tuo Ollin laihuus on hieman kummallinen ilmiö...onko kyseessä sitten loppuviimeksi jokin imeytymishäiriö? Siis jos tavaraa puskee toisesta päästä kyllä ulos, mutta vyötärölle ei kerry tarpeeksi? Kokeilitteko sitä karmean hajuista pakastettua naudan mahalaukkua. Se ei ole puhdasta rasvaa, mutta niin rasvapitoista, että sillä luulisi painon lähtevän kyllä nousemaan ellei kyseessä ole todellakin jokin terveydellinen ongelma. Pelkkä rasvan syöminen ei välttämättä nosta painoa, vaan saattaa tehdä ulosteesta entistä rivakampaa. Alphonsehan ei meillä voi mitään kovin rasvaista syödä, sille tulee helposti ripuli. Aslanille, laihalle luikerolle, lisärasvaa annetaan juurikin mahalaukun muodossa tai syöttämällä sika-nautaa. Naudan rustoluut ovat myös tehokkaita painon nostattajia. Tosin poijjaat ovat siirtyneet lähes kokonaan broilerin siiville, kun naudan rustoluut olivat Alphonselle liian raskasta sapuskaa. Talvella sitten asia on eri kun lämmitykseen, pitkille lenkeille, tarvitaan raskaampaa apetta. Nyt päivittäiset 12-14 km eivät vaadi Alphonselle mitään erikoisruokavaliota, Aslan saa lisänsä totuttuun tapaan kun paino meni mielestäni vähän turhankin alas...on niin kova touho, että paino pysyy alhaalla :)

      Ollille tsemppiä painonnousuun (harvoinpa sitä vastaavaa toivotellaan!:)

      Poista
    2. Ennen mökkeilyä Olli kävi puntarilla ja niin vain on painoa tullutkin vähän lisää. Kolminkertainen hurraa-huuto sille! Olli saa sitä naudanrasvaa tai mitä se nyt on joka toinen päivä. Täytyy kokeilla kaikkea uutta ja erilaista monta viikkoa ennen kuin voidaan lisätä seuraavaa uutta ruoka-ainetta. Tuota naudan mahalaukkua voitaisiin kokeilla seuraavaksi. Nyt koira ei kuitenkaan ole enää ihan biafralaisen näköinen, mikä on hyvä asia. Eipä tarvitse naapureiden luulla, että koiraa pidetään nälässä sillä aikaa kun kotiväki grillaa pihviä pihalla.

      Ruoan lisäksi Olli saa herkkuna esimerkiksi raejuustoa sekä tavallista juustoa. Mukava, ettei tarvitse herkkupaloista tinkiä yhtään lihomisen vuoksi. Epäilen laihuuden syyksi aktiivista kotia, vaikka välillä koira melkoinen sohvaperuna onkin. Taidetaan kuitenkin olla aika liikkuvaista sorttia koko porukka.

      Poista
    3. Otamme täällä yhdessä hurraa-huutoja Olllin painolle! :) Toivottavasti Ollilla lähtee nyt paino uuteen nousuun, ettei talvella palele niin kovin jos on ohuesti rasvakerrosta koiramiehen ympärillä. Meillä taas talvivaatetus on ongelma...Aslan ei mahdu mihinkään kledjuihin..eipä ollut musteissa ja mirreissäkään mitään sopivaa pikku-ukolle, joka on liian iso perusmäyriäisvaatteisiin :/

      Juups, kokeilkaa mahalaukkua...mutta varoitan siitä hajusta! Sulata huoneenlämmössä/jääkaapissa, älä vaan laita mikroon, oksennat siitä lemusta kun se sulaa...äyh.

      Poista
  5. Heh, teidän ulkoilusessiosta tulee elävästi mieleen entinen asuntomme, joka oli rt metsän laidassa. Ulko-oven vieressä seisoskeli joskus peuroja, joka tietty merkitsi sitä että meikäläinen sai "melko" lentävän lähdön heti kotiovelta :-)) Aslan on mielestään varmaan edelleen pieni poika, liikkiksen näköinen tunkiessaan edelleen pentuaikojen paikkoihin nukkumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Sehän tästä vielä puuttuisikin, että peura (ajovaloissa!;) tönöttäisi oven edessä, se huudon ja riuhtomisen määrä mikä siitä syntyisi! :) Kyllä sanoisi käsivarret yhteistyönsä irti siinä tapauksessa!

      Aslan on ihan vauva vielä, monesta asiasta sen huomaa <3

      Poista