Joulun jälkeen, uuden vuoden alussa

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Meillä on ollut oikein mukava Joulu. Kuusi on pystyssä (ehkä osittain siksi, että vahdin sitä entiseen tapaani nukkumalla jatkuvasti sen alla...) eikä Aslan ole osoittanut juurikaan kiinnostusta sitä kohtaan. Sillä on ollut liian kiire valita sopivaa ihmiskainaloa itselleen mihin käpertyä. Se onkin pyrkinyt olemaan koko Joulun täysin sylivauva kun itsehän puolestani arvostan enemmän nukkumista soololajina enkä suinkaan aina halua olla lähellä toista olentoa. Pidän erityisesti nukkumisesta kuusen katveessa. 

Olemme syöneet hyvin Joulun aikana, kuten aina muulloinkin. Herkkuina meillä on ollut kuivattuja jäniksenkorvia, koska ne ovat riittävän kevyttä purtavaa ja niin vähärasvaista ettei vatsani tykkää niistä huonoa. Olemme lisäksi saaneet kiinankaalta, lähinnä Aslanin vaatimuksesta. Se vie palat minunkin suustani ja alkaa kuolata lattialle kun näkee, että ihminen pilkkoo kaalta leikkuulaudalla. (Naisihminen ja Aslan jakavat omituisen kiinankaalipakkomielteen keskenään.)

Minä ja joulukuusi. Kuvat ovat tärähtäneitä. Mutta ihminen sanoo ettei se haittaa, koska kuvaa todellista tilannetta, tärähtäneitä kun ovat kuvattavatkin suurimman osan aikaa. Paheksun tällaista huumoria.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

                      Alphonse, joulupukin pikkuapulainen, on väsyttänyt itsensä.

Aslan odottaa että jostakin vapautuisi sille syli.

Joulun pakollinen kitsch: pieni, valaistu joulukylä.

Epäilemättä mäyräkoirien Joulu on ollut hauska, ainakin jos sitä mitataan hännänheilutuksen määrällä ja puhtaalla ilolla jota on saatu lenkeillä todistaa. Kovat pakkaset ovat tosin aiheuttaneet pientä mieliharmia ja silloin kun lämpötila on noussut, on alkanut tuulla niin kovasti, että ihminen on hyytynyt. Mäyräkoirat eivät. Tassuja ei ole paleltanut, tuuli ei ole haitannut, liikunnan riemua eivät ole kyenneet vallitsevat sääolosuhteetkaan vaimentamaan. 

Meno on ulkona ollut vähintäänkin kuritonta, eikä ole laantunut vielä pariin tuntiin kotonakaan. Painiminen kestää aina siihen asti, että Aslan kaatuu suorilta jaloilta maahan ja nukahtaa. Alphonsekin luovuttaa siinä vaiheessa ja asettuu nukkumaan. Yksin kun on vähän hankalaa painia. Ei mahdotonta, mutta hankalaa.

Uusi vuosi on taas alkamassa ja odotukset ovat korkealla, kuten ainakin tammikuun kynnyksellä. Toivottavasti vuosi vaihtuu lempeämmin kuin edellinen, jolloin mäyräkoirat osuivat juuri silloin ulos kun pään päällä räjähti jonkun kuukauden palkka paukkupommeja ja rakettaja. 

Toivomme kaikille - sekä hännättömille että hännällisille - tulevana vuonna menestystä, terveyttä ja iloista mieltä! 

Ihanaa Joulua

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Arvoisa Joulupukki,

olemme taas saapuneet siihen vuodenaikaan jolloin haluan esittää Sinulle vaatimattoman toivelistani asioista, joiden näkisin mielelläni toteutuvan. 

Tiedän, ettemme ole olleet aina samalla sivulla näiden toivomusteni kanssa, mutta koko sydämestäni toivon, että olet ottanut opiksesi ja osaat nyt paremmin tänä vuonna toteuttaa listaani. 

Haluan aloittaa muistuttamalla Sinua siitä, että olen ollut tänä vuonna hyvin, hyvin kiltti. Ylimääräiset "Ei VOI olla totta!"-tyyliset tempaukset, jotka kirvoittivat ihmiseni niin usein paheksuvaan kuorolaulantaan, olen jättänyt taakseni - josta tosin olen ne myös löytänyt, Aslanin toteuttamina...

Olen ollut hyvä eno Aslanille, pitänyt sen puolia ja opettanut sille elämän kannalta oleellisia asioita: hiipimistä, painimista, väijyä, keppostelua. Tämän kaiken tarkoituksena on ollut kasvattaa Aslanista kelpo mäyräkoiraa; mielestäni olen onnistunut tehtävässäni. En ole konsultoinut ihmistä näissä asioissa, koska meillä olisi saattanut olla eriävät mielipiteet siitä, mitä piirteitä arvotamme mäyräkoirissa. Ihmisten, koiramaailmaa sisäistämättömien, perusteettomat harhakuvitelmat siitä, millainen mäyräkoirauroksen kuuluisi olla, ovat omassa kategoriassaan - ja sillä kategorialla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Minä, kuten muutkin kaltaiseni, toimin omien kasvatusmetodieni mukaisesti ja haluan, että hyväksi kokemiani perinteitä sekä kunnioitetaan että jatketaan. Aslan on osoittautunut tässä asiassa hyväksi ja nopeaksi oppijaksi. Tämä katsottakoon edukseni - ja muistettakoon suhteessa vaatimattomiin toiveisiini lahjalistassani.

Itse toivelista on varsin kohtuullinen ja pitää sisällään vain pienimuotoisia toiveita. Niinikään tämäkin katsottakoon edukseni: en ole ahne tai vaadi mahdottomia.

Joululahjatoivelistani:

1. Kyky hypnotisoida ja manipuloida mieltä. Ihmismieltä.



Tämä on ainut kohta listassani, joten mitä nöyrimmin pyytäisin sen pikaista toteuttamista. En voi riittävästi korostaa olleeni hyvin, hyvin kiltti tänä vuonna ja ansainneeni joululahjani.

Yhteistyötä odottaen,

Alphonse, mäyräkoira

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Se aika vuodesta, jolloin joulukuusi otetaan esille, on aina hieman jännittävä. Viime vuonna kuusi sai - ihme kyllä - olla rauhassa. Sitä edeltävänä vuonna Alphonse riipi joka yö alaoksan/-oksia irti ja nukkui tässä seimityyppisessä ratkaisussaan kuusen alla. Se myös piti kuusta jatkuvasti silmällä, nukkui päiväunet sen katveessa ja selvästi piti siitä, että luontoa jäljiteltiin sisätiloissa tekokuusen avulla. 

Veikkaan, että Aslanin harrastuneisuuden vuoksi tänä vuonna joulukuusesta löydetään aivan uusia puolia. Äkkiäkös taitava näpertelijä kietaisee kuusen valot ympärilleen, pukeutuu koristeisiiin ja askartelee kaadetusta kuusesta vaikka kanootin. Ehkä tämä on pirujen maalaamista seinille, mutta näen jo silmissäni kauhuvisioita siitä, kuinka tullaan ulko-ovesta sisään ja vastassa on riemukkaasti häntäänsä heiluttava mäyräkoira, joulukuusi suussaan...

Näissä tunnelmissa, viimeisiä jouluvalmisteluita tehdessäni, haluan toivottaa kaikille rauhallista ja ihanaa joulunaikaa. 

Elekielestä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

    Aslanilla on tosi paljon tyttöystäviä. Se ei varmasti pysy itse ihan kartalla niiden kanssa. (Naamasta näkee millä fiiliksellä kuvassa mennään...)

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Kameraan oli alkusyksystä tallentunut tyypillinen perheen dominoivan mäyräkoirauroksen ja kalifin paikalle pyrkivän vieraan terrieriuroksen valtavääntö,joka tapahtui siinä vaiheessa kun haastaja yritti kammeta itseään vallan portailla pykälän ylöspäin alistamalla kalifin alamaisen, Aslanin. 

   Haastaja kävi yrittämässä Aslanin alistamista. Alphonse, joka seuraili tilannetta kauempaa, tuli välittömästi paikalle ja asetti itsensä vieraan uroksen ja Aslanin väliin. Tuijotus on painava kehoitus, murinaa ei tarvita. 

   ...tässä vaiheessa terrieri katsoi parhaaksi antaa merkkejä alistumisesta: käänsi katseensa ja päänsä poispäin. Koko sen kehokieli viittaa siihen, että se on poistumassa tilanteesta, eikä yritä tämän enempää.

   ...se riitti Alphonselle. Terrieriuros ja Aslan sen sijaan leikkivät tämän jälkeen keskenään ihan rauhanomaisesti ja ottipa Alphonsekin niiden kanssa takaa-ajoleikin muutamaan otteeseen. Kukaan ei tuijotellut enää ketään, eikä rähinää syntynyt. 

  Terrieri ja Aslan kirittävät toisiaan aitausta ympäri vaikka kuinka kauan. Yhteinen sävel on nopeasti löydetty kun ne tunnistavat juoksuhulluuden toisissaan...

  ...kun taas toisaalla paikalle saapunut ennestään tuttu mellakkapoliisi on löytänyt itselleen mieluisan uhrin ja Alphonse on joutunut - jälleen kerran - sen hampaisiin. Kalifin turhat luulot itsestään karisevat kun viiden ikäkuukautensa huimalla elämänkokemuksellaan narttupentu pistää tällekin baletille ihan uudet koreografiat.

Mene suoraan vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Meillä on nykyään metallihäkki. Sitä on jo kerran käytetty menestyksekkäästi näytelmissä väliaikamajana ja sitä käytetään jatkuvasti kotona nukkumapaikkana, koska sen pohjalle on laitettu petimme. Tämä häkki on oikein oiva paikka nokosille, koska sen päällä on ohut, musta kangas, jonka tarkoituksena on pimentää ja peittää näkyvyyttä. Se on siis rauhallinen soppi, jossa viihdymme hyvin Aslanin kanssa. Mahdumme sinne loistavasti molemmat, koska se on tarkoitettu kaltaisillemme isokokoisille koirille. Sinne mahtuisi meidän kanssamme myös esim. saksanpaimenkoira. On, meinaan, kasvuvaraa ylöskinpäin. 

Emme olleet kuitenkaan tietoisia, että tässä häkissä on jopa kaksi ovea, joista valitettavasti kummatkin saa lukkoon. Tämä tuli meille ikävänä yllätyksenä; olimme kuvitelleet, että poistuminen häkistä tapahtuisi aina ja kaikkialla omaehtoisesti. 

Onko kenelläkään tietoa, että myydäänkö tällaisia oivallisia häkkejä myös ihmisille? Häkit olisivat erityisen soveliaita niitä hetkiä varten kun ihmiset täytyisi voida pistää rauhoittumaan, varsinkin silloin kun heidän suunsa käyvät jatkuvasti, eikä sieltä  tule mitään muuta kuin kritiikkiä mäyräkoiria kohtaan tai käskyjä, joista yhtäkään ei huvita totella? 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Kun Alphonse haluaa näyttää tympääntymisensä, se näyttää tältä. Ei ihan kauheasti jätä tuota tulkinnanvaraa tämä naama, ei. 

Koiranpennuton syksy

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Itseni ja Aslanin mielestä kahden mäyräkoiran tehoyksikkömme on riittävä pitämään ihmiset kiireisinä. Tämähän on ideaali tilanne, että lauman koko pysyy hallinnassani; minulla on oikea käteni, adjutanttini, enkä kaipaa muuta. Ihminen, sitä vastoin, potee mäyräkoirakuumetta ja mieluusti ottaisi laumaamme vielä yhden jäsenen. 

Olen omalta osaltani pyrkinyt huolehtimaan siitä, ettei hän unohtaisi jo olemassa olevien kykenevän järjestämään riittävästi touhua - ilman sitä kolmattakin, jonka pentuvaiheen aikana sitä puuhaa vasta riittäisikin. Alleviivatakseni ja tuodakseni esiin painavan mielipiteeni konkretisoin pointtini marssimalla pöytää eilen päästä päähän (tätä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt), volisemalla huomionhakuisuuttani koska en saanut Aslania nousemaan riittävän ripeästi iltanokosiltaan, tunkemalla itseni sohvan alle ja komentamalla sieltä käsin kovaäänisesti, herättämällä ihmisteni huomiota inisemällä, mumisemalla, örisemällä ja haukahtalemalla yhtäjaksoisesti. Kun sitten huomasin ihmisten asettuvan katselemaan televisiota, juoksin miesihmisen kainaloon ja nukahdin välittömästi.

Kyllä tämä homma nyt menee niin, että ensin huolehditaan jo talossa asuvien tarpeista ja viihdyttämisestä ennen kuin aletaan kaivella meidän pentukuvia esiin ja nostalgia-aallon kourissa henkäillään ääni liikutuksesta raskaana, että "Voi miten pieniä ja suloisia te olitte nahkamasuinenne!" 

Vain jousikvartetti puuttuu taustalta ja elementit ovat koossa...

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Kahtena viimeisenä syksynä meillä on ollut koiranpentu talossa. Tänä syksynä ei ole. Ihmekös tuo siis, kun jotakin on tuntunut puuttuvan: se on se pissarumba ja yöheräämiset vienoon, mutta hyvin määrätietoiseen vikinään. Miten sitäkin voi kaivata? 

Viime syksynä tämä korkkiruuville vääntäytynyt mussukka oli vielä pieni.

Suo siellä, vetelä täällä...

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Jos huomaan, että Aslan viihtyy liian hyvin ihmisten sylissä, on minun laitettava asialle pikainen piste. Tehokkain keino tähän on lähteä etsimään kadonnutta tavaraa, mitä tahansa tavaraa, sillä ei ole merkitystä, eikä sillä, että onko se oikeasti kadonnut. 

Tapahtuu seuraavaa: asettaudun kyljelleni jonkin lipaston/laatikoston/kaapin eteen, minkä tahansa sellaisen huonekalun, jossa on jalat eli sen pohja on irti maasta ja voitaneen olettaa, että sen alle mahtuu jokin leluistani, esim. vetoköysi, uniriepuni, pieni pallo tms. Kyljelläni maaten alan kynsiä lattiaa ja piipittää. Välillä kohotan pääni ja katson selkäni yli, että herättääkö toimintani huomiota ihmisissä ja/tai Aslanissa. Yleensä reaktio tulee viipymättä: Aslan ryntää uteliaana paikalle ja ihmissyli vapautuu. Onpa joskus myös ihminen tullut taskulampun kanssa katsomaan, että onko huonekalun alle livahtanut esim. puruluu. Mutta, keskimäärin 99% kerroista mitään ei ole löytynyt. Sen sijaan, tavoitteeni on saavutettu: Aslan on poissa sylistä ja minä saan huomiota. Nauran itsekseni helposti höynäytettäville. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Satuinpa lukemaan netissä koiranmyynti-ilmoituksen, jossa omistaja kauppasi koiraansa ja luonnehti tämän ongelmakäyttäytymiseksi seuraavia asioita: "karkailee vapaana ollessaan, hyppii ihmisiä vasten, kerjää ruokapöydästä."  Ongelmakäytöstä? Meillä ainakin kuuluvat mäyräkoirien perusluonteeseen. 

Alphonse, ruuan ja rakkauden kerjäläinen.

Seuraavan sukupolven ruokavaras

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olimme kylässä. Joku meistä livahti yhdessä vaiheessa kylmiön ovesta sisään, kun sitä pidettiin hetki avonaisena. Se joku söi siellä - kaikessa hiljaisuudessa, viileydessä ja pimeydessä - jäähtymässä olevaa hirvipaistia suoraan padasta ja löydettiin vasta kun kylmiön ovi seuraavan kerran taas avattiin.

Osaatteko arvata, kuka se meistä oli? Viiden pisteen vihje kertoo, ettei se ollut kukaan ihmisistä, enkä se ollut minä...

Syyllisen tyytyväinen hymynaama.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Harmaa eminessi ja adjutanttinsa ovat nukahtaneet tyynyille. Ja kuolanneetkin niille. Kuinkas muuten.

"Otimme nokoset. Viihdytä meitä nyt, ole hyvä. Tee temppu, että saamme nauraa."

Stepford dogs?

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ihmiset ovat joutuneet siirtymään varotoimenpiteisiin Aslanin takia. Aslan on, nähkääs, varas. Kyllä, sillä samaisella tavalla kuin mitä itsekin tunnustan olleeni tuossa iässä: kaikki kävi, aina kynistä sukkiin. Jos jotakin irtonaista majaili ilman silmälläpitoa, korjasin sen parempaan talteen; tämä piti sisällään myös irtolaisvoileivät lautasellaan. 

Luovuin näistä näpistelyhommista jo aikoja sitten, mutta liikutuksen kyynel pyrkii silmäkulmaani nyt kun näen, että kisällini jatkaa perinnettä. Aslan rakastaa availla kaapinovia ja anastaa omaisuutta, josta selvästi näkee, että sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä meidän mäyräkoirien kanssa. Ihmiset ovat huomanneet, että kaapeista ammennetaan kaulaliinoja, lapasia yms. kun he ovat poissa. Nämä vaatekappaleet sitten levitellään strategisesti ympäri lattioita, niiden päällä yleensä myös nukutaan. Kumisaapas on saattanut löytyä hieman pureskeltuna olohuoneesta, pedin alle on piilotettu ehkä pipo, jokunen villasukka, pohjalliset on viety kenkien sisältä ja nuoltu läpimäriksi...

Ihmiset ovat oppineet köyttämään vahvalla sitomiseen tarkoitetulla kuminauhalla, eli kansankielisesti mustekalalla, eteisen kaapinovet kiinni. Tällä tavoin ovia ei saa kunnolla auki, mutta niitä pystyy raottamaan pari senttiä, ei tosin niin paljoa, että sieltä mitään voisi ottaa. Tai ainakin näin on luultu aikaisemmin. Tarvitaan nimittäin joku avuksi pitämään ovia raollaan sen pari senttiä, että voi tunkea alakautta edes pikkurillinsä sisään. 

Jotenkin Aslan onnistui silti. Ihmiset olivat ylettömän hämmästyneitä tullessaan kotiin ja havaitessaan, että siitä ovien alareunan parin sentin raosta oli Aslan onnistunut muiluttamaan ulos yhden kokonaisen nahkaisen repun (repun taskujen solkilukot oli myös taivasti avattu, asia, jota ei voi peukalottomana käsittää) ja yhden kankaisen repun (vetoketjut avaamatta). 

On se fakiiri.

Voro.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Päivinä eräinä on vastaamme tullut lauma erilaisia paimenkoiria omistajansa kanssa. Nämä kuuliaiset rotunsa edustajat osaavat käydä omaehtoisesti metsässä asioimassa, siten, että koirat odottavat tiellä hihnassa ihmisensä kanssa ja tämä päästää vapaaksi vuorotellen yhden koiran, joka käyskentelee (maltillisesti) metsään, jättää tulosteen mättäälle, tulee takaisin (pyytämättä) ja istuu ihmisensä jalkojen juureen (käskemättä) odottamaan, että ihminen kiinnittää hihnan takaisin sen pantaan. Ja seuraava koira suorittaa saman toimenpiteen vuorollaan, muut odottavat nätisti. 

Vaikuttavaa. Hyvin on koirat koulutettu. Meillä vastaava onnistuisi aivosiirtoleikkauksen jälkeen. Onneksi moiseen ulostusetikettiin ei mäyräkoirien tarvitsekaan taipua; riittää, että tekevät tarpeensa oven ulko- eikä sisäpuolelle. 
Eivät ole tavoitteet pilvissä, ei. (Tosin siinä on meille kyllä ihan riittävästi tavoitetta, että saadaan pidettyä peukalottoman ulottumattomilla kaikki hienomotorista sorminäppäryyttä vaativat asiat.)

Yksi kirjoittamattomista luonnonlaeista on se, että jos mäyräkoira on tyrkyllä, sitä pussataan. Ja Aslan on tosi usein tyrkyllä. 

Lurjukset

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

  Aslan on väijyssä. Maskinaamainen on varisten, korppien ja harakoitten kauhu, oravien fobioiden kohde, sorsien painajaisten alkujuuri...

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Meillä koirat saavat olla sohvilla, mutta koirat eivät saa painia ja riehua sohvilla, saati että saisivat mennä minkäänlaisen eineksen kanssa sinne pupeltamaan. Ne tietävät tämän - ja pyrkivät kiertämään sääntöjä toimimalla vaivihkaan ja salassa. 

Esimerkki: 

Alakerran sohville näkee suoraan yläkerran aulasta kerrosten välillä olevan suuren seinäpeilin kautta. Mäyräkoirat ovat hyvin kartalla tämän peliasian suhteen. 

Illalla alkaa kuulua sohvalta epämääräinen suhina, murina ja kiehnäys. Ihminen käy aulassa ja kurkkaa peilin kautta, valmistautuu vetämällä ilmaa keuhkoihinsa. Todennäköisyys siihen, että vertahyytävä karjaisu "Alas sohvalta!" purkautuu äänihuulten kautta naapureiden iloksi, on suuri. Mutta kas, ja ohhoh, mäyräkoirat istuvatkin nätisti vierekkäin sohvalla ja katselevat päät (samaan suuntaan) kallellaan peilin kautta ihmistä silmiin. Kaksi karvaista enkeliä, korvat nurinpäin nujakoinnista ja tukka pystyssä painimisesta.

Ihminen poistuu aulasta. Kiehnäys, murina ja suhina alkaa alusta. Kuvio toistuu uudestaan: kaksi silmänpalvojaa istuu kauniisti vierekkäin ja katsoo viehkeästi peilistä ihmistä. Lurjukset.

     Ihanat kehvelit nukkuvat usein tassut toisissaan kiinni.

Seinäjoen näytelmät

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

      Jotenkin jouduin taas tähän tilanteeseen. Mitä tapahtui? Ensin oli hauskaa ja sitten taas seisotaan pöydällä moneen otteeseen.

Aslankin pistettiin pöydälle seisomaan. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mäyräkoirat olivat viettämässä viikonloppua maatilamajoituksessa sukulaistensa kanssa kaksi viikkoa sitten ja sunnuntaina, 28.10, kävivät näyttelemässä itseään kansainvälisissä näyttelyissä Seinäjoella. 

   Ulkoilemassa Aslan, Alphonse ja Sona (pannasta erotin kuvassa toisistaan äidin ja pojan, niin ovat Sona ja Aslan samannäköisiä. Sona oikeassa laidassa.)

                                      Alphonse kehässä. Valitettavan suttuinen kuva...

Edellisen näyttelyn (Kemi) katkera kalkki oli nieltynä ja tarkassa muistissa; revanssi oli mielessä kehään mentäessä. Kehään mentiin myös migreenissä ja särkylääkeillä tankattuna. Syynä lienee osittain ollut edellisen yön loputon vinkuvonku, jota Alphonse harrasti seinän toiselle puolella nukkuneen veljensä Eddien kanssa, koska veljekset olisivat halunneet kovasti kokeilla hierarkia-asetelmia yön pimeinä tunteina - ja minä, Aslan kainalossani, en tietenkään saanut siltä jatkuvalta kitinältä nukuttua kuin tunnin. (Aslan ei vinkunut yhtään. Aslan oli motivoitunut; se oli päässyt ihmisen viereen ja oli päättänyt olla hiljaa ja huomaamaton ettei sitä laitettaisi lattialle. Ei laitettu, se tuhisi aamuun asti pää kaulaani vasten painettuna). Aamuyön pitkäksi piinaksi venyneinä hetkinä päänsärky alkoi koputella ohimoissa ja päivällä Aslanin junnukehään mennessäni valopallot tanssivat jo vähän silmännurkissa. 

  Aslan kilpakumppaneidensa keskellä jonottamassa pöytävuoroa.

Migreenistä huolimatta revanssi saatiin. Ja Alphonse sai ensimmäisen SERTinsä!  Aslan puolestaan sai tuomarilta kovasti kehuja, eteni myös Paras Uros-kehään, vaikka jäikin nyt ilman vara-SERTiä tällä kertaa. Kumpikin koira oli oman kilpailuokkansa ykkönen ja Paras Uros-kehässä pojat kilpailivat toista kertaa toisiaan vastaan; tässä kehässä siis omia oli 50% osallistujista. 

Aslanin arvostelu, tuomarina Markku Kipinä:

"Tyypiltään erinomainen, vahvaluustoinen, ryhdikäs juniori jolla hyvä rintakehä, hyvä takaosa ja häntä, etuosa saa tiivistyä, maskuliininen hyvä pää, hyvä purenta, hyvä kaula, lupaava turkki."

Suusanallisesti tuomari kehui Aslania ja totesi, että 'onhan se tosi mageen näköinen liikkeessä' ja 'koko paketti pysyy hyvin kasassa'. Aslan kiitti yrittämällä pussailla tuomaria. 

Aslanin viimeinen junioriluokan kilpailu (parin päivän päästä olisi ollut jo nuortenluokassa kilpailemassa):

JUN ERI 1, JUK 1, SA, PU 4.


Alphonsen arvostelu, tuomarina Markku Kipinä:

"Maskuliininen, vahvaluustoinen, tasapainoisesti rakentunut ryhdikäs uros. Hyvä ilme, hyvä purenta, säkä voisi olla vähän korostuneempi, hyvä kaula, runko ja häntä, liikkuu (?) askeleella, kiva luonne."

AVO ERI 1, AVK 1, SA, PU 2, SERT, vara-CACIB.

Kumpikin koira esiintyi hienosti ja molemmat olivat paremmassa tikissä, kaikin puolin, kuin kesän näyttelyissä. Löysyyttä liikkeissä ja vetelehtimistä kehässä ei ollut havaittavissa. Edes ihmisellä.

Kasvattajaluokassa poikien kennel, Salamantelin, oli hienosti ROP. Kasvattajaryhmässä edustivat Viola (Salamantelin Biccalina), Eddie (Salamantelin Eddie Express), Alphonse ja Aslan.

Alphonse on pokaalinsa ja ruusukkeensa saanut; nyt väsyttää.

Alphonse ja Aslan sukutapaamisessa, osa 2

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Sukulaismiiteissä on aina sekä puolivirallinen että vapaamuotoinen osio. Puolivirallinen pitää sisällään mäyräkoiraa vähiten kiinnostavia asioita, joihin poikkeuksetta on aina sisältynyt näyttelypannan pitämistä kaulassa. Vapaamuotoinen seurustelu on se, minkä takia kannattaa tulla pidemmänkin matkan takaa tapaamisiin. 

Veljekset enoineen: etualalla punaisessa turkissa, mustin peitinkarvoin on Aslanin veli, Viljo (Salamantelin Geronimo), sitten Aslan, minä ja veljeni Capu (Salamantelin Elmeri Express).

   Vaihdamme siskoni Vennin kanssa kuulumiset. Kuvaan pyrkii myös Aslanin sisko, Venla.

     Viljo on valinnut muodikkaasti turkkinsa värityksen ruskaan sopivaksi.

Meillä oli Aslanin kanssa suuria vaikeuksia totella 'odota'-käskyä, koska olisimme halunneet päästä irti välittömästi ja lähteä juoksemaan.   

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

 Metsästyskausi on alkanut, pojat kuuntelevat ajohaukkua. Kuva ei fuulaa; Aslan on kasvattanut pidemmät kintut itselleen kuin mitä Alphonsella on.

Sisko, sen veli ja siskonpoika, eli vasemmalta: Sona (Aslanin emä ja Alphonsen isosisko), Alphonse ja Aslan. 

Sama kolmikko. Aslan on niin emänsä näköinen, että kauempaa oli vaikeuksia erottaa kummasta oli kyse. 

  Häkkilinnut autossa vasemmalta: Alphonsen sisko Venni (Salamantelin Elovena Express), Sona (Salamantelin Dolcevita), karkkarineiti Tiuku (Merkaleen's Diandra) ja Viola (Salamantelin Biccalina).

Alphonse. 

Alphonse ja Aslan sukutapaamisessa, osa 1

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ihmisten ansioksi on luettava se, että me Aslanin kanssa pääsemme välillä omiin sukukokouksiimme, jossa riehumme itsemme näännyksiin ja solmimme sukulaisuussuhteet aina uudelleen ja uudelleen. Mäyräkoirakekkerit ovat mainioita. 

   Otamme riehumisen kannalta sukutapaamiset. Kuvassa itseni lisäksi (minä olen se, joka poseeraa berberi edellä kuvaajalle) on Viljo, Venla ja belgianpaimenkoirapentu Myrtti (Salamantelin Helga) johon ihmiseni ovat ihan lääpällään, koska Myrtti on kyllä tosi ihana tyttö.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Edellisestä postauksesta on jo yli kuukausi vierähtänyt, hups. Kuka näki mihin kyseinen ajanjakso katosi? Kuukauteen on mahtunut monenlaista ja kokolailla vakiomäärä erilaisia koiruuksiakin, taattuun ja tuttuun mäyräkoiramaiseen tapaan. Parit koirien sukukokoontumiset on käyty, hauskaa on ollut, sekä ihmisillä että koirilla. 

Kuva-antia tapaamisista on niitä osin kun en sössinyt kameran asetuksia. Tietenkin 'sport'-asetus, joka mahdollistaa tarkat kuvat liikkeestäkin, oli lipsahtanut asentoon 'muotokuva' ja suurin osa fotokavalkadista oli suttuista ja tärähtänyttä; vähän niin kuin kohteensakin, useiden tuntien riekkumisten jälkimainingeissa.

Tässä kuitenkin näytteitä pöytäseisonnasta, joilla taas verestettiin muistia näyttelyitä silmällä pitäen.

Osa Salamantelin E-sarjaa:

    Nyt saattaa mennä arvailuksi, mutta veikkaan, että tässä on Capu (Salamantelin Elmeri Express)...

   ... ja tässä kuvassa oletettavasti poseeraa Eetu (Salamantelin Edward Express). Poikien ihmiset voivat korjata jos olen nimennyt veljekset uusiksi, mutta ovat niin samannäköisiä keskenään nuo veijarit, ettei olisi ihme jos sekoitan ne kuvissa. 

   Tämän herran sen sijaan tunnistan kyllä: edellisten laikullinen veli, Alphonse,  (Salamantelin Elias Express). Jostakin kumman syystä poikien ainoasta sisaresta, Vennistä (Salamantelin Elovena), ei ole pöytäkuvaa. 

   Poikien emä: Viola (C.I.B FIN MVA SE MVA PMV-09 Salamantelin Biccalina).

Muutama Salamantelin G-sarjalainen:

            Venla (Salamantelin Geisha) on Aslanin sisko.

   Kuva on valitettavan huono, mutta pöydälle on asettumassa Aslanin veli Viljo (Salamantelin Geronimo).

             Aslan (Salamantelin Graffiti).

    G-sarjan emä Sona (Salamantelin Dolcevita). 

Mäyräkoiran televisio-ohjelmat

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Minulla olisi ehdotus maailmanlaajuiselle koirakomitealle, Global Canine Committee (GCC)-nimiselle järjestölle, joka toimiii katto-organisaationa kaikille koiria edes summittaisesti sivuaville asioille. GCC ottaa kantaa mm. riista-asiohin ja ajaa lakia vapaasta metsästysoikeudesta, joka yletetään myös kauppojen pakastealtaisiin asti. Tokihan on niin, että lihaa se on jo kuollutkin liha ja GCC:n mukaan esim. city-koirat voisivat metsästää kaupasta, jos lähellä ei ole metsää. GCC on lisäksi erityisesti kunnostautunut tasa-arvoasioissa ja sen mielestä rikotaan koirien itsemääräämisoikeutta hihnoilla, pannoilla, valjailla yms. pidäkkeillä, jotka estävät koirien vapaan etenemisen ja liikkumisen. GCC ajaa myös rotu- ja yksilötasolla non-profit-periaatteen mukaisesti mäyräkoiran asiaa sekä toimii sovittelijana kiistatilanteissa kahden - tai usemman - koiran välisissä selkkauksissa. 

Mutta, se ehdotukseni. Olen tympääntynyt television ohjelmatarjontaan, josta en saa ollenkaan niin paljoa irti, kuin esim. Aslan, joka tuijottaa vailla mitään sensuuria kaikkea tuubista tulevaa roskaa. Minä esittäisinkin GCC:lle toiveeni nähdä enemmän suoraan koirille suunnattua ja hyvin käsikirjoitettua tavaraa, jota voisi näyttää parhaaseen katseluaikaan, joka on aina silloin kun en nuku. Olen kerännyt esimerkinomaisesti muutaman ohjelmaidean, johon minulla on myös rungot valmiina - sikäli kun niille tulee kysyntää:

1. Poistetaan kaikki eläinsairaalaohjelmat. Iso EI KIITOS kaikille kyynpuremien näyttelemisille, kastraatioille, koirien täipesuille jne. Inhorealismia jos haluan katsoa, niin siinä tapauksessa esitän Koirien Big Brother - ohjelmaa. Formaatti mukailisi ihmisten vastaavaa: pistetään n. tusina päästään riittävästi sumentunutta koiraa samaan tilaan (mukaan yksi kiintiötypistetty, kiintiöulkomaantuonti ja kiintiöaggressiivinen) ja laitetaan ovi säppiin moneksi kuukaudeksi. Katsellaan mitä tapahtuu. Päiväunikielto voimaan, toisten haukkuminen on kiellettyä ja kaikkien on pakko käydä paljussa - monesti päivässä. Tämän minäkin haluaisin nähdä.

2. MM-kisa eli Mahtava Mäyräkoira-kisa. Tässä ei mitellä ulkonäöllisillä ansioilla tai ansiottomuuksilla, vaan puntariin joutuvat aivan muut asiat kuin selkälinja tai korvien kiinnityskohta. Tässä kisassa mitataan desibelimittarilla kumein ja kaikuvin haukku (sekä provosoituna että provosoimattomana) otetaan koirasta mittaa juoksemalla kymmenen kilometrin aidat (maastossa) ja arvotetaan nopein saaliintappometodi (eläviä saaliita ei käytetä vaan niiden kumisia mallinnoksia. Maksullisilla kanavilla voidaan käyttää myös eläviä saaliita, mutta näissä tapauksissa ohjelma saa K-18 leiman.)

3. Mäyräkoiralle Morsian, rakkautta yli roturajojen. Poikamiehet, haloo! Mikä olisi parempi ohjelma?! Tämä ei tarvinne perusteluja.

4. Mäyräkoiran keittiössä. Kokkausohjelma, jossa mäyräkoirakokit saavat syödä itsevalmistamansa ruuan. Etukäteen. 

5. Dachsie MacGyver käsittelisi nimensä mukaisesti koirien macgyverismejä eli selvitytymistä erilaisista, haastavista tilanteista oman kekseliäisyytensä sekä pinsettien että teipin avulla. Ohjelmassa olisi joka viikko erilainen teema, kuten esim. "Miten karkaan aidatulta pihalta? Niksit ja teoriat parhaaseen pakoon, sekä katsaus historiaan: huimimmat koirapaot kautta aikojen." ja "Opi suolestamaan oikeaoppisesti. Niksit ja teoriat parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Haastattelussa kokeneet konkarit ja näppärät noviisit. Kaikille niille, joille suolestaminen on toinen luonto."

Olen vakuuttunut, että näillä ohjelmilla päästäisiin jo hyvin alkuun. Olen  käytettävissä -  jos ja kun - tarvetta ideariihen perustamiseen ilmenee tämän asian tiimoilta. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Itseensä, toisiinsa ja maailmaan väsyneet mäyräkoirat ottavat levon kannalta, kunnes taas jaksaa huvittaa.

Huonoa käytöstä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ihminen sanoo laittavansa meille silmähuuhdetta. Minä istun alas, käännän pääni kuuliaisesti ylöspäin ja odotan silmää räpäyttämättä muutamaa tippaa nestettä. Saan kiitosta hienosta toiminnasta - tai tässä tapauksessa toimimattomuudesta, koska en hötkyile mihinkään suuntaan vaan odotan nätisti. Tipat saatuani räpäytän silmiäni muutaman kerran ja menen jatkamaan sitä, mikä sitten ikinä olikaan keskeytynyt tähän toimenpiteeseen.

Ihminen lähestyy Aslania silmähuuhdepullon kanssa. Aslan heittäytyy makuulle ja peittää silmänsä etutassuillaan. Ihminen irrottaa tassut silmien edestä, Aslan painaa ne vikkelästi takaisin silmien päälle. Luomet on puristettu tiukasti kiinni. Huuhtele vain omat silmäsi.

Olen kuuliainen mäyräkoira. Halutessani.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Eräänä iltana, ollessamme tulossa koirapuistosta, päätimme nälkäisinä ajaa drive-in'nin kautta. Mäyräkoirat olivat puoliunessa takapenkillä aina siihen asti kunnes pysähdyimme drive-in-paikan ulkokaiuttimen eteen tekemään tilausta. Alphonse, jolta onnistuneesti palavat aina pelihousut kun se kuulee puhetta eikä näe puhujaa, alkoi välittömästi haukkua kun myyjä kysyi pirteästi kaiuttimen kautta tilausta. 

Mieheni oli vastaamassa, mutta koska Alphonse karjui takapenkiltä suoraan hänen korvaansa, ärähtikin mäyräkoiralle komennon olla hiljaa. Ajoitus oli täydellinen ja dialogi valmis:

   Myyjä, iloisesti: "Hei ja tervetuloa! Mitä saisi olla?" 

   Mies, kiukkuisesti ja suoraan mikrofoniin: "Olepa hiljaa siellä!!"

   ...hetken hiljaisuus. Kauempaa kuuluu moottoritien bassovoittoinen jyly, pyörätietä pitkin ajaa nuori mies kirkkaanpunaiselle pyörällään, jossakin ulvoo yksinäinen koira...

    Myyjä, ylen hämmentyneesti: "Anteeksi, mitä sanoit...?"

Mäyräkoirat saavat ihmisen käyttäytymään tahattoman huonosti, mutta onneksi tilanne selitettiin ja täsmennettiin, että kyseessä eivät ole luokattoman huonosti käyttäytyvät asiakkaat vaan kuriton mäyräkoira. 

Kuriton mikkihiirikaksikko.     

Mökin herruus

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Käyn usein asemasotaa Aslanin kanssa mökin ( = kevythäkin) herrudesta. Minulle itselleni ei tietenkään ole hetkeäkään epäselvää se, että kuka on se todellinen hidalgo tässä haciendassa, mutta Aslanin käsityskyky ylittyy siinä vaiheessa kun se tajuaa, että sen pitäisi tyytyä kakkosviulistin osaan siinä vaiheessa kun se pyrkii solistiksi. 

Kesken leikkien haluan näpäyttää ja muistuttaa sitä, että "Hei, itse asiassa, sinulla ei ole mitään asiaa matalaan majaani ilman lupaa", juoksen mökkiin ja jään suuaukolle valmiusasemiin tulevaa hyökkäys-puolustus-vuorottelua varten. Viholliseni tarttuu haasteeseen ja tekee ensimmäisen yltiöpäisen (ja tuhoontuomitun) hyökkäyksensä mökkiä kohti. Torjun hyökkäyksen välittömästi ja vaivattomasti.

Taistelu on kiivas, muttei lyhyt. Loppujen lopuksi Aslanin on todettava häviönsä ja nieltävä katkerat kalkkinsa, ylpeytensä ohella. Yleensä tässä vaiheessa sille jää vain yksi - sen mielestä - ajateltavissa oleva vaihtoehto: jos se ei voi mennä sisälle mökkiin, se voi mennä sen päälle. Joten se hyppää mökin katolle, jonka kangas tietenkin venyy ja painuu sen alla, koska sen kestävyyttä ei ole tarkoitettu testattavaksi pienillä virtahevonpoikasilla. 

Viimeksi Aslan keksi kurotella mökin katolta avonaista ikkunaa kohti, yrittäen samalla saada otetta patterista, mutta sen ote lipesi, se mätkähti maahan ja painui nolona pöydän alle murjottamaan. Ihminen - tuo hellämielinen houkka - noukki sen sieltä syliinsä ja minä olin pakotettu antamaan isosti pahaa silmää, koska juuri tästä on kurittomuus tehty: annetaan sylitettelypalkka sille, jonka havaitaan tekevän hölmöyksiä.

Niin että tervetuloa vaan opettamaan Aslanille, että kiipeily on kielletty juttu. Näen tällä yrityksellä tasan yhtä paljon onnistumismahdollisuuksia kuin sillä, että ihminen menee akvaarion eteen sanomaan topakasti: "Seis, kalat. Lopettakaa heti se uiminen."

   Joskus minulle tuottaa valtavia vaikeuksia pitää naamaa peruslukemilla kun seuraan Aslanin yritystä kääntää valtasuhteita päälaelleen.                

Mökkipuolustuksen alkeet: 1. ota lälläslieruilmeet haltuun, 2. seiso tomerasti oviaukolla, 3. hauku isosti pelotteesi ilmoille, 4. puolustaudu, 5. hyökkää.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

   Aslan harrastaa puutöitä.

    Aslan elää toivossa ja harhakuvitelmissa.