Eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Vaikka yleisesti ottaen olemme Aslanin kanssa kuin majakka ja perävaunu, on olemassa asioita joissa eroamme merkittävästi toisistamme. Aslanille suotakoon se, ettei sen tarvitse olla ihan kaikesta samaa mieltä kanssani. Pidän kuitenkin itselläni oikeuden oikaista sitä kun se on todella väärässä, eli useita kertoja päivässä.

1. muut eläimet

Peruslähtökohtaisesti suhtaudun muihin eläimiin jakaen ne kahteen eri kategoriaan:

a) syötäväksi kelpaamattomat

- alalohkoinaan: 

1.1 ystävät

1.2 viholliset

b) syötäväksi kelpaavat 

- siivelliset, suomulliset, jalalliset: avoin koko- ja painoluokka

Olen ystävystynyt monien narttukoirien ja joidenkin uroskoirien kanssa, osasta on tullut suorastaan minulle sydänystäviä. Aslan sitä vastoin pitää yleensä melkein kaikista. Ystäväni ja tuttavani se on sujuvasti perinyt ja olen antanut sille luvan leikkiä heidän kanssaan. Minulla on tosin reunaehtoni tässä asiassa: urokset eivät saa Aslania alistaa. Puutun tilanteeseen, jos näen tällaisen epäkohdan tapahtuvan. Yleensä riittää jos asetun väärinkohtelijan ja Aslanin väliin seisomaan, mutta olen kyllä tarvittaessa käyttänyt hampaitani alistajan niskassa jos touhu ei ole loppunut. Ystäviä tarvitsee yleensä varottaa pelkästään murahtamalla tai tuijottamalla.

Hiirien, sorsien, jänisten/rusakoitten, hirvien jne. kanssa haluaisin tehdä lähempää tuttavuutta illallispöydässä. Vieraani saattaisivat yllättyä siitä, mitä olen varannut päämenyyksi. 

2. uudet ihmiset

Minä suhtaudun varauksellisesti uusiin ihmisiin. Haluan ensin katsella ja nuuhkia rauhassa, enkä pidä siitä, että heti tungetaan iholle rapsuttelemaan. Olisi suotavaa pitää ne kädet omalla puolella niin kauan kunnes olen päättänyt, että onko kyseessä ystävä vai vihollinen. Periaatteessa pidän kaikista ihmisistä, kunhan saan ensin rauhassa tutustua. Eläinlääkäreistä en pidä. Enkä eläinlääkäriaseman vastaanottovirkailijoista, koska nämä ovelat naamioitujat ovat valepukuisia eläinten- tai klinikkahoitajia. Heillä ei voi olla hyvät mielessä. 

Aslan vouhottaa iloisesti tavatessaan melkein kenet tahansa. Se yrittää pussata kaikki johon ylettyy ja pyrkii syliin nuolemaan naaman. Se haluaa nuuskia korvia ja kirputtaa päänahkaa. Aslan on vähän tunkeileva, mutta sen vaikuttimet ovat aina hyvät. Se saattaisi olla hyvä kaverikoira jos se olisi rauhallisempi. Paljon rauhallisempi. Jos se siis olisi joku toinen. Aslan on tosi ystävällinen, ihan ilman mitään erityistä suodatinta ja aina yhtä ilahtunut nähdessään ihmisiä, eläimiä, lunta, kukkia, puita, pilviä...

3. positiiviset mielenilmaisut

Minä heiluttelen häntääni säästeliäästi. Olen sitä mieltä, että liika iloisuus on turmiollista, koska se saattaa nakertaa arvovaltaani. Suhtaudun maltillisemmin kaikkeen sellaiseen, mistä Aslan repii riemun irti. Aslanhan heiluttaa häntäänsä kaikelle, on jatkuvasti vähän rasittavankin hyväntuulinen, koska mielestäni on hieman epänormaalia olla jatkuvasti niin hilpeä. Mäyräkoirauroksen on tiedettävä paikkansa ja se paikka on huipulla, eikä siellä parane virnistellä. Aslan on vähän kuin se jokeri, joka on tilattu hoviin tekemään temppuja ja irrottamaan nauruja. 

Tässä pari yötä sitten kun käänsin muutaman kerran vatsani sisällön ympäri ja ihmiset kiiruhtivat kesken uniensa alakertaan katsomaan mikä oli hätänä, Aslan ilahtui suuresti saadessaan yleisöä yllättäen yöllä ja esitti yhdenmiehen ohjelmatoimistostaan väliaikaviihdykettä suu naurussa niin leveästi, että sen torahampaat vain vilkkuivat pimeydessä. Se piehtaroi selällään ja kihisi innosta, sitten se jähmähti paikoilleen, naama naurussa odottamaan, että sitä ihastellaan. Itsehän voin samanaikaisesti todella huonosti eikä minua sanottavasti naurattanut. Aslanin vahvin puoli ei koskaan ole ollut ajoitus.

4. uudet paikat, tilanteet

Olen hyvin utelias. Minua kiinnostavat monet, erilaiset asiat ja osoitan kiinnostukseni myös selkeästi. Jos näen jonkun mielenkiintoiselta näyttävän ihmisen, minun on istuuduttava alas, katsottava häntä pitkään ja hartaasti, että saan mielessäni analysoitua tilanteen mahdollisimman tarkasti. Olen opettanut tämän myös Aslanille ja sitäkin tuntuu kiinnostavan kovasti mm. se, miksi joidenkin ihmisten ihonväri on tummempi kuin toisten. Tätäkin näkyä meidän täytyy istua vierekkäin keskelle tietä katsomaan ulkoillessamme. Jos näemme humaltuneen ihmisen, vaikutus on sama.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Alphonse on pehmeämpi, varovaisempi, mutta dominoivampi kuin Aslan. Ja Aslan on kuin se rämäpäinen pikkuvintiö, joka on suuna ja päänä joka paikassa, menossa ensimmäisenä ja lähdössä viimeisenä pois. Se on kovempi, mutta aavistuksen miellyttämishaluisempi ja sosiaalisempi kuin Alphonse, joka aikuistuttuaan on muuttunut jäyhemmäksi, sellaiseksi peruspuunaamaksi jollaisia mäyräkoiraurokset monesti ovatkin. Aslanin kohdalla ihmiset puolestaan ovat hyvin, hyvin kiitollisia ettei sillä ole peukaloita...

Koirat myös pitävät osittain täysin eri asioista, vaikka toki niillä on yhteisiäkin kiinnostuksen aiheita, kuten esim. ihmisen höynäyttämisyritykset ja ruoka. Aslan on sylissä viihtyvää sorttia ja se penää oikeuksiaan hyvinkin äänekkäästi, kun taas Alphonse pyytää syliin hyvin harvoin ja silloinkin vain yleensä nähdäkseen paremmin ulos. Alphonse haluaa kuitenkin olla lähellä, kiinni kyljessä ja tuijotella ihmisiään silmiin, öristen tyytyväisyydestä. Se rakastaa rapsutuksia, korvahierontaa ja hierontaa yleensäkin, kun taas Aslan ei välitä niistä niin paljoa. Se vain haluaa olla sylissä ja painaa päätään ihmistensä kaulaa vasten.

Aslan pitää vetoleikeistä, mutta ei uskalla leikkiä rajusti ihmisten kanssa vaan aina kun sen mielestä homma menee liian kovaksi, se päästää irti köydestä ja tulee varmuuden vuoksi nuolemaan ihmisen naaman, ettei vaan kukaan haavoitu henkisesti tai luule että se on tosissaan. Alphonse puolestaan pitää siitä, että sen kanssa kiskotaan köyttä kuin viimeistä päivää ja se saa murista kammottavasti - ja sille muristaan yhtä kammottavasti takaisin (joka sen mielestä kuulostaa varmaankin hyvin huvittavalta, mutta se teeskentelee, että säälittävä ihmismurina menee sellaisenaan läpi. Se on hyvin kohtelias.)

Itsestäänselvyyksien lisäksi kumpainenkin on innokas lenkkeilijä ja ne pitävät siitä, että voivat vuorotellen härnätä toisiaan nyppimällä luppakorvista ja nykäisemällä hännästä. Ne painivat keskenään niin kauan, että lopulta lattialla makaa kyljellään kaksi läähättävää koiraa ja sen jälkeen niille tulee kiire mennä vierekkäin nukkumaan. Ettei vaan hyvä väsymys valuisi hukkaan. 

Erilaiset ja toisilleen niin tärkeät.