Matala ärsytyskynnys

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Mäyräkoira arvostaa hyvää sylipaikkaa jossa voi ottaa nokoset. Henkilökunta on valjastettu hommiin: mäyräkoiran makuutustelineenä tulee niille joutilaille käsillekin käyttöä.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aslan reagoi herkästi ääniin, varsinkin jos jotakin poikkeuksellista ääntä kuuluu mäyräkoirien reviirien sisäpuolelta, kuten esimerkiksi hengittämistä. Reviiri on suhteellinen käsite; se saattaa kattaa mielikuvitukselliset alueet ja kuutiotilavuudet (taivas ei todellakaan ole kattona, koska Aslania ärsyttävät toisinaan lentokoneetkin jos se on itse nokosilla ja joutsenten äänekäs ylilento aina, teki se sitten itse mitä tahansa), mutta yleispätevästi voitaneen kuitenkin todeta reviirin kantaman pitävän sisällään kaiken sen, mihin mäyräkoiran silmä yltää tai minkä laitamille on konkreettiset merkkaukset tehty. Tai sitten vaihtoehtoisesti reviiri jatkuu seuraavaan galaksiin asti, mikä todennäköisesti onkin se osuvampi arvio mäyräkoiran hallinnoiman piirin laajuudelle. 

Reviiri on jaettu selkeisiin lohkoihin, joita valvotaan yhdessä hyvien koirakavereitten kanssa. Kaikki tämän reviirin sisäpuolinen elämä kuuluu mäyräkoirille. Tosin niille näyttävät kuuluvan nekin asiat, jotka eivät ole suoraan niiden välittömän vaikutuspiirin sisällä, eli esimerkiksi toisten asiat. Reviirin sisältä tulevat yllättävät äänet saavat mäyräkoirat valpastumaan välittömästi ja mitä myöhäisempi vuorokaudenaika on kyseessä, sitä herkempi on reaktionopeus. Tämä ilahduttaa poikkeuksellisen paljon ihmistä joka aamuyön herkän valon tunteita havahtuu siihen, että Aslan seisoo ikkunassa ja karjuu, että "Aamun sanomalehti jaettiin just naapurikadulle!!". Kiitos tiedosta ja suu kiinni. 

Aslan itsehän on erityisen tarkka siitä, ettei sen unirauhaa häiritse mikään ylimääräinen ääni. Se ei edes sinällään ole suoranaisesti ääniherkkä, sillä on vaan matala ärsytyskynnys. Ja se ilmaisee kyllä heti kun jokin sen maailmassa on kurtussa ja rutussa...oli sitten kyse liian kovaäänisesti pyöräänsä polkevasta tuntemattomasta miehestä aamuyöllä tai siitä, ettei Alphonse anna sille sen haluamaa lelua, vaan makaa lelun päällä ja tuijottaa Aslania ylimielisesti. Alphonse tietää ne narut joista vedellä kun se haluaa reaktioita Aslanista irti. 

Kun koirat ovat menneet nukkumaan ja avonaisesta ikkunasta alkaa kuulua peruuttavan pakettiauton piippausta, Aslan kuuntelee hetken pää kallellaan ja odottaa, että ääni loppuisi. Ja jos se ei lopu, se alkaa murahdella ääneen närkästyneesti ja käskevästi. Uni on Aslanille pyhä asia ja sinnikkäät, häiritsevästi jatkuvat ääneet käyvät sen viimeisen hermon päälle. Alphonse ei välitä moisista äänistä, se tarvitsee isomman stimuluksen reagoidakseen voimallisesti. Tällainen on yleensä toinen koira, joka tepastelee Alphonsen alueen läpi näennäisen välipitämättömänä ja autuaan tietämättömänä siitä, että koirapoliisi pitää tienootaan tarkasti silmällä -unissaankin. 

Ainaisen hyväntuuliseksi koiraksi Aslanilla on kyllä hämmentävän lyhyt ja piukka pinna. Se kiristyy hyvinkin vaatimattomista äänistä. Ja mikään ei yhtä varmasti napsauta nuoremman mäyräkoiran pelihermoa poikki kuin epämääräinen ääni jonka syytä se ei näe tai tunnista. Pelihermon kestävyyttä koettelee joskus myös televisio: nauroin ääneen kun huomasin, että Aslania alkoi nyppiä televisiossa huojahteleva animoitu hahmo joka ei tosin puhunut mitään, mutta heilui hitaasti paikoillaan. Aslan murahti sille käskevästi pari kertaa ja tuijotti kiukkuisesti. Ja kun hahmo ei lopettanut heilumistaan Aslan nousi takatassuilleen ja oli juuri työntämässä naamaansa kiinni televisioruutuun huutaakseen läheltä mitä mieltä se on sellaisesta ärsyttävästä ja turhanaikaisesta huojunnasta, kun komensin sen alas.  

Ylettömän ihmisrakas ja ystävällinen Aslan on salaisesti nipottaja.