Kesän viimeiset näyttelykoitokset osaltamme ovat ohi. En voi sanoa, että olisin erityisen murheellinen tästä tiedosta, mutta toisaalta, monta kaveria tuli nähtyä, joten saldo jäi plussan puolelle.
Aslan on nostettu pöydälle, jossa se odottaa neuvoja ihmiseltä siitä, mitä tehdä.
"Aslan. Kato tänne. Seiso nätisti. Odota."
Anna herkku, hölmö. Minut on nostettu trimmauspöydälle, vastustan.
Kiinnostukseni on katoavaista sorttia...
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Ei menestystä kaksikolle näyttelyissä tällä kertaa, ihminen kompasteli sitä vastoin kaksi kertaa tuomariteltan telttakeppiin ja astui Aslanin takajalan päälle. Nyt ei oikein mennyt ihan putkeen tämä homma. Tämän lisäksi Aslan laukkasi koko kehänsä läpi ja ihmisellä alkoi pukata nauruhysteriaa.
Oma syyni oli laukka (muusta en ota kontolleni vastuuta: telttakepin paikka oli selkeästi väärä, sen olisi pitänyt pysyä poissa tieltäni, myös Aslanin jalkojen soisi pysyvän omalla puolellaan), alustana pienen pienessä kehässä oli nimittäin nurmi ja tajusin piinallisen selkeästi, että tähän kosahti kun Aslan pääsi kehäänsä. En nimittäin ole koskaan treenannut koiria nurmella ja ne automaattisesti assosioivat nurmikon leikkeihin ja siitä laukka. Alphonse sentään liikkui huomattavasti paremmin, mutta Alphonsen askellaji onkin aina ollut ravi - Aslanin puolestaan kaikki mahdolliset etenemismuodot, paitsi hiipiminen, siihen se on liian kovaääninen ja kärsimätön.
Tuomari ei pitänyt Aslanin jaloistakaan: etutassut kun harottavat ja takajalat olivat tuomarin mielestä pihtikintut. Etukäpälät ovat tosiaan Aslanilla ranteista löysät ja kääntyvät ulospäin, mutta takajalat eivät todellakaan ole pihtikintut, vaan lähinnä längellä, jos jotakin, mutta katsoessani noita Aslanin pöytäkuvia ymmärrän mitä tuomari on ajanut takaa. Näyttää ihan siltä, että Aslan seisoisi polvet yhdessä. Tullessaan juttelemaan kanssani juuri ennen kuin poistuin kehästä Aslanin kanssa, tuomari sanoi, että koirani on upea ja jatkosta sen pudotti laukka, ei mikään muu. Kehotti treenaamaan nurmella. Niinpä. Olisi pitänyt, eihän meillä ole kokemusta kuin hiekkakentistä ja sisähalleista.
Etujalkojen asennosta en kanna huolta, olen tarkkana ettei Aslan vedä koska se pahentaa tassujen asentoa ja tiedän, ettei asento johdu Aslanin kohdalla esim. väärästä ruokinnasta.
Etujalkojen asennosta en kanna huolta, olen tarkkana ettei Aslan vedä koska se pahentaa tassujen asentoa ja tiedän, ettei asento johdu Aslanin kohdalla esim. väärästä ruokinnasta.
Alphonsea tuomari tutki pöydällä pitkään, piti moneen otteeseen hellästi päätä käsiensä välissä ja silitteli korvista. Alphonse seisoskeli rauhallisesti paikoillaan ja koki tuomarin läsnäolon miellyttäväksi. Oikein hyvä tuomarikokemus siinäkin mielessä, että Alphonse suhtautuu yleensä varauksella tuntemattomiin miehiin, mutta tällä tuomarilla oli hyvin rauhoittava vaikutus, eikä Alphonse ihmetellyt kopeloimista ja suunsa katsomista yhtään. Kummatkin pojat tosin antavat aina tuomareitten tutkia itsensä hyvin, mutta Alphonse kyllä olisi yleensä mieluummin naistuomarin tutkittavana, sen näkee jo jännittyneestä asennosta, jota tällä kertaa ei tosin ilmennyt.
Venla. Ovat Aslanin kanssa kropaltaan hyvin samanlaisia, väritys tosin on eri: Venlan turkki tulee isänsä puolelta, Merkaleen'sin kenneliltä. Aslan puolestaan on kuin maskuliinipainos emästään.
Venla kehässä...
...ja veljensä Aslan. Tiukassa kunnossa on, paino n. 10.8 kg tällä hetkellä, eikä varaa ole pudottaa kyllä grammaakaan, täytyy ehkä itse asiassa lisätä vieläkin ruokaa, vaikka lihotusprojekti onkin ollut päällä jo jonkin aikaa. Painoa on tullut kesän aikana lisää puolisen kiloa.
Minulla oli myös taas mahdollisuus suukotella Salamantelin karkkaritypsyä, Tiukua (Merkaleen's Diandra), ja lisäksi ehdin pussata myös läpi poikien emät pikaisesti. Mäyräkoirista ei vaan voi saada tarpeekseen, enkä koskaan kieltäydy kuonopusumahdollisuudesta.
Aslanin arvostelu, tuomarina Miklos Levente:
"Strong male. Good head. Very straight back. Enough chest. Loose elbow. French-stand. Cowhocked. Not correct movement, goes just in galop." (kirjoitusvirheet alkuperäisiä)
sama suomeksi:
"Vahva uros. Hyvä pää. Erittäin suora selkä. Riittävästi eturintaa. Löysä kyynerpää. Ranskalainen seisonta. Pihtikintut. Ei liiku oikeaoppisesti vaan etenee laukkaamalla."
NUO-ERI, NUK1
Alphonsen arvostelu, tuomarina Miklos Levente
"Compact strong male. Good head. Back of the nose should be straighter. Compact body. Stands correct. Good movement." (kirjoitusvirheet alkuperäisiä)
ja suomennos:
"Kompaktin kokoinen, vahva uros. Hyvä pää. Kuono-osa voisi olla suorempi. Kompakti keho. Seisoo oikeassa asennossa. Liikkuu hyvin."
AVO-ERI, AVK2, SA
Alphonse etenee nätisti, ihminen peninkulma-askelin, näemmä.
Kirottu nurmikko.
Näyttelyhomma vaikuttaa aika rankalta - pitkiä päiviä, jännitystä, odottamista - näyttelyä harrastamattoman näkökulmasta katsottuna. Meistä ei ehkä olisi varsinkaan tuohon odottamiseen, olemme (sekä koira että emäntä) aika huonoja odottamaan mitään!:)
VastaaPoistaJuuri näiden odottamisten ja pakollisten taukojen takia on kiva näytellä porukassa :) On jatkuvasti seuraa sekä ihmisistä että koirista :) Meillä kesän ekat koitokset menivät tänäkin vuonna vähän siten, että Aslan piti älämölöä häkissä, sitä kun tuppaa vähän aina jännittämään uusissa tilanteissa, mutta nyt jo nukkuu häkissä väliaikoina Alphonsen kyljessä tyytyväisenä kiinni. Koiria käytetään kävelemässä taukojen aikana ja kun esim. Oulun KV:ssa oli kahden päivän aikana se 7000 koiraa, niin nuuskuteltavaa ja nähtävää riittää: menevät oikein tyytyväisinä takaisin nukkumaan häkkiinsä :)
PoistaVälillä me kaksijalkaiset käymässä syömässä, kahvilla, katsomassa muiden kehiä, otamme valokuvia ja puhumme iloisesti jatkuvasti toistemme päälle :D Hysteerisiltä naurukohtauksilta ei koskaan ole vältytty, aina jollakin repeää pokka jostakin syystä :D
Me ollaan reenattu nurmellakin, joten ainoa ero,että nyt tehään tätä tulee näyttelyhihnasta. Se on täysin nahkainen, kun muut vermeet edustavat muita materiaaleja. Ollaan reenattu myös pitkässä nurmessa, asvaltilla, lumessa jne. Oikeestaan joka paikassa. Kuten myös istumista, paikallaan olo jne. eri alustoilla. Koskaan ei tiedä jos tulee tilanne ja koira on saatava käskyn alle. Vaikka ollaan me käyty taisteluaki tuossa hommassa, mutta nyt tiiän,että voin luottaa koiriin.
VastaaPoistaNo onneksi ei tullut huonompaa tulosta ;) Hyvä kokemus kuitenki!
Meidän pitää kanssa ruveta ravaamaan eri alustoilla näyttelypanta kaulassa. Muutenhan nuo ovat jokaisen pinnan, jokaisen sään koiria, eli mitään ongelmaa ei ole vaikka sataisi puukkoja vaakasuoraan, mutta se ravi...sitä täytyy treenata, että lähtee kauniisti jokaisessa tilanteessa, jokaisella alustalla.
PoistaMahtavuutta, että saat koirat pysymään ruodussa komennon alla! Täällähän ei varmasti onnistuisi jos jokin vieras uroskoira paukahtaisi irtonaisena omalle pihalle. Meillä on pojissa yhtä paljon vahti- kuin riistaviettiäkin, eli todella runsaasti, ja siihen malliin omaa reviiriä päivystetään koko ajan valppaina, että lähdöt saisi tuntematon koira, eikä auttaisi vaikka ihminen karjuisi keuhkojensa pohjalta.
Juu, ei tullut EVA:a, vaikka sinällään joku tuomari olisi sen voinut rapsauttaa siitä, ettei saanut kunnolla liikettä arvosteltua. Kyllähän se Aslan vähän ravasikin, eli ilmeisesti sitten meni sen takia ERI:llä läpi :) Hyvä kokemus, kaiken kaikkiaan, nytpä taas tiedän missä asiassa pitää parantaa :)
No itse kun en ole näyttelyihminen lainkaan, niin enpä osaa oikein näitä näytelmäkirjoituksia kommentoida. Toisaalta sinä saat näyttelyt kuulostamaan melkein hauskoilta. Föönataanko noiden pitkäkarvaisten turkki? Alphonselta ovat nimittäin laikut kadonneet tuossa näyttelykuvassa:) Terveisiä M-L ja Ossi
VastaaPoistaSiis meillä yleensä on hauskaa näyttelyissä :) Tietenkin kohdalle sattuu niitä huonojakin päiviä, ihan riippumatta siitä, ollaanko näyttelyissä vai ei, mutta tällä samalla porukalla on kyllä mukava nähdä näytelmien merkeissä :)
PoistaPesun jälkeen poikien turkki kuivataan hiustenkuivaajalla, mutta lähinnä sen takia, etteivät sitten märkinä pyörisi sohvilla ja joka paikassa :) Sinällään meidän pojilla ei turkki edes kiharru, joten sen takia ei tarvi käyttää kuivaajaa suoristukseen (pk-mäyräkoiralla ei saisi olla yhtään kiharaa turkissaan). Kirkkaassa auringossa otetuissa kuvissa laikut tosiaan häviävät aina, mutta ovathan molemmat - valitettavasti - myös tummuneet iän mukana. Aslan on jo tosi musta, mikä on todella, todella harmillista. Laikullisen soisi pysyvät tosi laikullisena. Alphonse on kyllä huomattavasti laikukkaampaa sortimenttia, mutta oli sitä jo ihan pentuna, kun oli hyvin vaaleanharmaa. Aslan oli alusta asti tummempi ja vaaleasilmäisempi. Aslanilla on myös laikku toisessa silmässään, joka saa silmän näyttämään astetta vaaleammalta kuin toisen. Kuvissa sen huomaa, jos katsoo tarkkaan noita naamalähikuvia :)