Oltiin Eetun kanssa näyttelykehässä (Eetu etualalla) ja ihmiset yrittivät parhaansa sabotoidakseen meidän yhteistä aikaa kieltämällä painimeiningit hiekalla. Kehässä ei painittu, meillä napsahtaa yleensä työmoodi päälle kun ihmiset pistävät näyttelyhirttimet meille kaulaan. Silloin ei hötkyillä, vaan painetaan häntä pystyssä ja rinta edessä menemään. (Paitsi että Aslan hötkyili. Sillä ei ole työmoraalia. Eikä oikein mitään muutakaan moraalia.)
Häntä hyvin, kaikki hyvin.
Ihmisellä meni hermo välillä vähän kireäksi Aslanin kanssa. Aslanilla meni ihmisen kanssa. Saatiin aikaiseksi suloinen kauhun tasapaino, siis.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Ensimmäinen päivä Oulun kaksipäiväisistä kansainvälisistä näyttelyistä ei ollut ihmisen eikä oikein mäyräkoirienkaan päivä. Aslan haukkui kaikki koirat pataluhaksi, jatkoi solvaamista häkistä käsin ja ihmisen hermo kiristyi, mikä taas puolestaan kiristi Aslania entisestään, ja se haukkui vähän lisää.
Saadakseni kummankin koiran hyvään juoksurytmiin ja pitkälle askeleelle tarvitaan vähintään kaksi, joskus jopa kolme, kierrosta kehää ympäri, jonka monet tuomarit kyllä juoksuttavatkin. Häntäkin laskee myös automaattisesti alemmas kun kierrosmääriä lisätään. Lauantaina tuomari ei juoksuttanut pitkään, enkä oikein saanut säädettyä vauhtia optimaaliseksi varsinkaan Aslanilla. En myöskään saanut säädettyä itseäni paremmalle tuulelle. Nyt ei oikein menty ilon kautta, ei.
Saadakseni kummankin koiran hyvään juoksurytmiin ja pitkälle askeleelle tarvitaan vähintään kaksi, joskus jopa kolme, kierrosta kehää ympäri, jonka monet tuomarit kyllä juoksuttavatkin. Häntäkin laskee myös automaattisesti alemmas kun kierrosmääriä lisätään. Lauantaina tuomari ei juoksuttanut pitkään, enkä oikein saanut säädettyä vauhtia optimaaliseksi varsinkaan Aslanilla. En myöskään saanut säädettyä itseäni paremmalle tuulelle. Nyt ei oikein menty ilon kautta, ei.
Aslanin arvostelu, tuomarina Simu Calin:
"Very nice male with good propotions. Nice long head. Well set ears, beautiful topline, well angulated, correct movement."
eli sama suomeksi:
"Oikein miellyttävä uros jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä, pitkä kallo. Hyvin asettuneet korvat, kaunis ylälinja, hyvät kulmaukset, oikean tyyppinen liike."
NUO-ERI, NUK2, SA
Alphonsen arvostelu, tuomarina Simu Calin:
"Very nice male. Typical head, beautiful topline, well angulated, correct movement."
"Oikein miellyttävä uros. Tyypillinen pää, kaunis ylälinja, hyvät kulmaukset, oikean tyyppinen liike."
AVO-ERI, AVK3, SA
Kaksikko pääsi Paras Uros kehään, mutta karsiutui sijoittumatta, mikä tietenkin oli pettymys. Aslanin Rovaniemeltä saamansa ROP'in jälkeen laimeampi menestys ei lämmitä kovinkaan paljoa, vaikka kaiken kaikkiaan tuloksethan olivat ihan ok; kummallekin ERI ja SA, mutta kismittämään jäi tietenkin se, ettei kaksikko sijoittunut PU-kehässä. Tuomari sanoi pitävänsä tyypistä, muttei turkista, joten aika vähän siinä on sitten enää tehtävissä. Ja tottahan se on, kaksikon turkki ei ole niin runsas kuin monen muun erivärisen pitkäkarvaisen, ja näinhän se monesti mustalaikullisten suhteen meneekin, ikään kuin sitä pigmenttiä saataisiin määrän kustannuksella lisää. Mutta, kilpailuihin lähdetään voittamaan, vähempi ei riitä; aika harva sitä kai osallistuukaan sillä mentaliteetilla, että "Nyt mennäänkin sijoittumaan vaikka sadanneksi." Nälkä kasvaa syödessä, johan sen vanhakansakin tiesi.
Alphonse ja venäläinen kilpakumppani, joka sitten vei lauantain pääpotinkin.
Aslan (keskellä) ja ihminen säätämässä.
Hmm, mitähän tuohon sanoisi? Kun se nälkä kasvaa syödessä, niin sittenhän teidän Erinomainen tulos ei ollut edes teitä tyydyttävä. Toisaalta AINA ei voi voittaa vaikka kuinka haluaisi. Tämä on muistettava kilpaurheilussa ja myös koiranäyttelyissä. Kauniitahan laikkupojat ovat! M-L ja Ossi.
VastaaPoistaEi olla aina voitettu, ei. Itse asiassa, jos ihan tarkkoja ollaan, niin ei olla voitettu koskaan, joten valituksellani on siis kyllä olemassa ihan kelpo kaikupohja ja syy! :D
PoistaPistin tänään postauksen tuosta näyttelymeiningistä, jossa yritin hieman tarkemmin selittää mistä koko touhussa on kyse, joten siinäpä näkyykin syy, miksei tavoitteellisesti näyttelyitä harrastava välttämättä ilahdu tuosta ERI:stä sen ihmeemmiin. Koirat karsiutuvat monta kertaa päivän aikana ja Paras Uros-kehästä tippuminen kirvelee silloin erityisesti kun on varaa odottaa parempaa tulosta koiralleen.