Pidän kovasti kesästä, mutta jos olisi valittava, olisin mieluummin talvikoira.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Aslan käyttää usein laumahuutoa kun se näkee jotakin, mille sillä ei ole selitystä ja se tarvitsee Alphonsen taustatukea. Se nostaa kuononsa ilmaan ja ujeltaa kuin susi ja päättää ulvontansa haukkuun. Tämä huuto merkitsee sitä, että se tarvitsee laumansa kasaan ja koskaan sen lauma ei ole sitä pettänyt: yksi osa laumasta osallistuu kieltämällä sitä ujeltamasta (miten noin pienestä koirasta voi lähteä niin karmean kova ääni?) ja toinen osa laukkaa paikalle kuin tuhat ratsumiestä, häntä pystyssä, valmiina kohtaamaan kaikki ne, jotka Aslania uhkaavat. Joskus se uhkatekijä saattaa olla iso pahvilaatikko keskellä metsää tai mustiin pukeutunut ihminen joka ontuu. Kyseessä voi olla milloin mitäkin, mutta pääasiahan on, että Alphonse ilmaisee konkreettisesti tukensa: kaveria ei jätetä edes kierrätyspahvin edessä.
Viime talvelta kuvasaldoa: Alphonsella on kiire koirapoliisin tehtäviin.
Alphonsen hännässä on koirapuistoasetus joka nostaa sen automaattisesti ylös kun portista kuljetaan sisään. Vielä korkeammaksi se nousee jos paikalla on uroksia ja vain harvoin sitä nähdään rentona ja alhaalla. Se myös pyörii oman akselinsa ympäri jos paikalla on ihania narttuja.
Aslan tutkii ja etsii tyttöjä...
...sekä villitsee itse itsensä, ilman kenenkään myötävaikutusta.
Mahtavia kuvia, varsinkin tuo itsensävillitsijä viimeisessä kuvassa!:D
VastaaPoistaJa vielä tuosta pienen koiran suuresta äänestä: viimeksi eilen kadulla pikkutyttö kysyi äidiltään Mirkun haukun kuultuaan, että "miten noin pienellä koiralla on noin iso ääni?". Huokaus.
Meillä nähdään päivittäin erilaisia itsensävillitsemiskohtauksia, jo heti aikaisesta aamusta alkaen! :D Jos herään poikkeuksellisen aikaisin (eli Aslan huutaa yläkerran makkariin, että aamun sanomalehti on jaossa) ja tulen alakertaan kahvinkeittoon, itsensävillitsijä heittäytyy selälleen ja esittää kaikki parhaat temppunsa, vaikka kello olisi kuinka vähän tahansa ;) Ei voi alkaa aamu huonosti, jos mäyräkoira nauraa päin naamaa :)
PoistaJep, rintakehä mäyrillä toimii loistavana kaikupohjana ja jos ääni vielä on kimeä, niin se kyllä riittää riipimään tärykalvoja, valitettavasti...
Vilpistääpäs mukavasti nää talviset kuvat ;)
VastaaPoistaLaumakäyttäytymisen näkee jo kahden koiran kanssa, mutta yhden koiran kanssa harvemmin, ehkä joskus lenkillä. Elli on perusluonteeltaan ehkä hieman arka, mutta ei se liiemmin ole pelännyt pahvilaatikkoja tai jätesäkkejä yms. Niitä löytyy toisinaan kotoakin ja lenkeillä niihin ei olla törmätty, ehkä siinä syy. Yksi pahimmista pelkotiloista oli, kun joskus lenkillä kaukana takanamme tuli meluava nuorisolauma. Silloin Elli veti kuin henkensä hädässä, ja se reissu tulikin sitten suoritettua huimassa 'ylinopeudessa'. Yleensä se jää vartoomaan jos takaa tulee joku. Ihan vaan uteliaisuudesta.
Hauskoja kuvia koirulaisista. Tuo vika kuva Aslanista villitsemässä itseään... :D
Hui, nyt on kyllä niin viileää ja sateista, että vilu tulee noita kuvia katsellessa. En kaipaa talvea, en...ajatus syksystäkin jo kauhistuttaa. Kuivaa ja kuumaa mulle, kiitos. Intiaanikesää toivon vielä elokuulle ja syyskuun alkuun, jos mahdollista :)
PoistaMeillä oli kummallakin koiralla selkeä ns. 'mörkökausi' kun olivat teini-iässä. Kaikkea piti muka kauheasti säpsähdellä ja pelästyä, kaupan edustalla leihuvia viirejä ja mainoskylttejäkin ;) Keskelle metsää unohdettu pyörä oli kauhistus Alphonselle ja Aslan selkeästi vielä viime talvena suhtautui epäluuloisesti pahvilaatikkoihin keskellä hankea! :D
Juu, meluavat nuorisolaumat eivät ole meidänkään poikien suosikkeja. Ja erityisesti jos ne majailevat alikulkukäytävissä, siellä kun muutenkin kaikuu inhottavasti, niin mäyräkoirat alkavat tuhahdella tosi närkästyneeesti ja Aslan nostaa etutassunsa hämmentyneenä ilmaan ja pysähtyy niille sijoilleen.
Teillä on sama roolijako kun meilläkin oli kahden koiran laumassa; nuorempi haki aina vanhemman vahtihommiin, olkoonkin että se nuorempi oli kaksi kertaa suurempi kooltaan kuin vanhempi :-)) Ja vanhempi, eli Mauri, lähti samantien jo valmiiksi äristen aina katsomaan, että missä sitä konstaapelia tarvitaan - noutaja tuli vaan ja tökkäisi veikkaa kuonolla, ja sitten mentiin peräkanaa. Kun Mauri tarttui puikkoihin niin noutaja lopetti vahtimisen samantien; sen ei enää tarvinnut koska se toimi vaan hälyytyksen tekijänä. :-)
VastaaPoistaEpäluulosta puheenollen, koomisin asia, mikä on saanut tähän mennessä mäyräkoiran murisemaan ja tuhisemaan epäluuloisesti, oli erään rouvan aivan uusi huopahattu....vähän nolotti kun hattu oli selkeästi käsityönä tehty eikä varmaan ihan halpa, ja mäyräkoira suhtautui siihen kuin kamalimpaan kammotukseen, mitä on ikinä tullut vastaan... :-)) Terkkuja A-tiimille! t. Laura ja Mauri-setä
Näinhän se monesti tuntuisi menevän kahden koiran taloudessa, että jonkun pitää olla koiralaumassa se vahti ja poliisi :) Heh, aika hauskaa, että teilläkin se meni just niin, että hälyytyksen tekijä siirsi vastuun eteenpäin :D
PoistaVoi Mauri...ei tainnut mäyräkoira tietää, että huopahattu oli harkittu teko, ei pistetty päähän erityisesti mäyräkoiraa ärsyttämään! :D