Koiranäyttelyt - pähkinänkuoressa ja pikakelauksella

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

 Olen topakkana kehässä. Ihminen varoittaa minua nostamasta häntää liian ylös: 

"Alphonse...häntä..."

"Ihminen...ei kiinnosta..."

Aslan (etualalla), kilpakumppani ja minä.

Aslanin seisonta hakee muotoaan...

ja ihminen säätää sitä kohdilleen.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Koiranäyttelyjen käytännöt ja toimintatavat eivät ole ollenkaan niin monimutkaisia miltä ne ehkä saattavat aluksi vaikuttaa (itsehän olin pihalla kuin lintulauta ja edelleenkin saatan välillä olla vähän kuin toisen asialla: sähellän kilpailunumerojen kanssa kun vaihdan lennossa koiraa ja numeroa, viivästytän kehän alkua ja kompastelen omiin jalkoihini kiireessä), toivottavasti allaoleva tiivistelmä avaa kiinnostuneille asiaa edes hieman.

Koirat arvostellaan näyttelyissä luokittain, ja ne menevät kehään numero- ja aakkosjärjestyksessä kennelnimensä mukaisesti. Koirat on ilmoitettu ikänsä mukaisesti luokkiinsa, luokkajakoon vaikuttaa myös koirien valioituminen. Kehässä koirat kiertävät merkittyä aluetta ympäri handlerinsa eli esittäjänsä vasemmalla puolella, tekevät kolmio-kuviota tai kulkevat edestakaisin tuomarin kehotuksen mukaisesti. Askellaji kehässä on aina ravi. 

Pienemmät koirat (esim. juurikin mäyräkoirat) nostetaan pöydälle tuomarin tutkimista varten: koiran keho käydään läpi: katsotaan kallon muoto, pää kokonaisuudessaan, ilme, purenta, silmät, korvat, häntä, raajat, kulmaukset, ylä- ja alalinja ja yleisolemus, turkki jne. Tuomari sanelee kehäsihteerille sanallisen arvionsa koirasta sen seistessä joko pöydällä tai maassa. Jokaisella tuomarilla on oma tyylinsä tutkia koirat ja kriteerit joita eniten painottavat. Henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat toki, mutta peruslähtökohtaisesti jokainen koira arvotetaan rotumääritelmän ihannetta vastaan ja keskenään kilpailevat koirat asetetaan paremmuusjärjestykseen suhteessa toisiinsa, suhteessa rotuihanteeseen. Riippumatta osallistuvien koirien määrästä tuomarin ei ole pakko valita ns. voittajaa. Saattaa olla, ettei yksikään koira pääse laatukriteereiltään niin lähelle rotuideaalia, että se nousisi selkeästi ylitse muiden. Pienet näyttelyt vähillä osanottajilla eivät siis ole mikään tae siitä, että oma koira nousee palkintosijoille.

Viralliset luokat ovat: 

* junioriluokka (7kk- alle 18kk)

* nuorten luokka (15 kk - alle 24 kk)

* avoin-, valio-, ja käyttöluokka (alkaen 15 kk)

* veteraaniluokka (alkaen 8 v.)

Kilpailu- ja ryhmäluokissa värit markkeeraavat koiran sijoitusta:

ERI: erinomainen (punainen)
EH: erittäin hyvä (sininen)
H: hyvä (keltainen)
T: tyydyttävä (vihreä)
HYL: hylkäävä (harmaa), tämä voidaan antaa koiralle, joka ei rakenteeltaan tai käytökseltään vastaa rotumääritelmää tai on selkeästi vihainen
EVA: ei voida arvostella (ruskea), voidaan antaa koiralle jota on mahdotonta käsitellä, joka ei suostu liikkumaan tai väistelee kun tuomari yrittää tutkia sitä
SA: sertifikaatin arvoinen (vaaleanpunainen)

Jokainen laatuarvosana pitää sisällään tietyn määrän kriteerejä, jotka koiran tulisi täyttää, esim. ERI:n saaneen koiran tulisi olla hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta, esitettäessä se on erinomaisessa kunnossa, sillä on harmoninen ja tasapainoinen luonne, se on korkealuokkainen ja yleisolemukseltaan erinomainen. Sen ulkomuodolliset ansiot ovat suuret ja virheet ansioita selkeästi pienemmät. Sen tulee myös omata selkeä sukupuolileima.

Virallisissa luokissa arvostellaan aina ensin kaikkien luokkien urokset, sitten nartut. Käytössä on laatuarvostelu ja tämän mukaisesti jokainen koira saa kirjallisen arvostelun ja kehätoimitsija nostaa esiin koiran saamaa arvostelua vastaavan värilapun (ennen jaettiin värilliset nauhat). Tässä tapahtuu ensimmäinen karsinta. ERI:n (erinomainen) laatuarvostelussa saaneet menevät jatkoon kilpailuluokkaan, jossa kilpailevat luokkasijoituksesta 1-4. 

Kilpailuluokassa tuomari sijoittaa neljä ensimmäistä paremmuusjärjestykseen ja voi oman harkintansa mukaan antaa SA:n eli vaaleanpunaisen ruusukkeen, joka tarkoittaa sertifikaatin arvoista. Tässä tapahtuu toinen karsinta. 

SA:n saaneet koirat jatkavat PU (= Paras uros) tai PN (= Paras narttu)-kehään kilpailemaan sijoituksesta neljän parhaan joukkossa. Tämä tarkoittaa sitä, että keskenään kisaavat kaikista kilpailuluokista parhaimman arvosanan saaneet (juniorit, nuoret, avoimet, käyttövaliot, valiot ja veteraanit), eli kehässä saattaa yhtä aikaa olla sekä hyvin nuori juniori että jo monta vuotta voittanut veteraani kilpailemassa keskenään parhaan uroksen/nartun sijoituksesta. Tässä tapahtuu kolmas karsinta. Tuomari voi antaa sertifikaatin (SERT) parhaalle siihen oikeutetulle koiralle, jolla ei ole vielä Suomen muotovalion arvoon oikeuttavia näyttelytuloksia. Varasertifikaatin (VASERT) voi sada toiseksi paras koira, jolla myöskään ei ole FIN MVA (Suomen muotovalio) oikeuttavia tuloksia. Mikäli kaikilla kilpailevilla koirilla on FIN MVA-titteli, kutsutaan kehään ne PU ja PN-luokan koirat, joille on annettu SA. Nykyisillä säännöillä alle kaksivuotias koira voi ottaa vastaan rajattoman määrän SERT:jä ja VASERT:jä. Valionarvoon oikeuttavat näyttelytulokset täyttyvät kun koira täyttää kaksi vuotta.  Kansainvälisissä näyttelyissä (eli KV-näyttelyissä) sertifikaattien lisäksi on jaossa kansainvälisiä sertifikaatteja eli CACIB:eja ja varaCACIB:eja. Näistä voivat kilpailla ne, jotka ovat saaneet ERI SA:n kilpaillessaan nuorten luokassa, avoimessa luokassa, käyttöluokassa tai valioluokassa. 

PU1- sijoituksen saanut uros ja PN1-sijoituksen saanut narttu kilpailevat tämän jälkeen ROP (rotunsa paras) ja VSP (vastakkaisen sukupuolen paras) -kehässä keskenään. Tässä tapahtuu neljäs karsinta. 

ROP lähtee kilpailemaan seuraavaksi ryhmäkehään, eli RYP:iin. Tämä tarkoittaa sitä, että keskenään kisaamassa voi olla sekä uroksia että narttuja, ja mäyräkoirilla esim. pitkäkarvaisia normeja, karkeakarvaisia kaniineja, lyhytkarvaisia kääpiöitä jne, eli koko FCI4 roturyhmän ROP:it kilpailevat keskenään. Tässä tapahtuu viides karsinta. 

RYP-voittaja jatkaa viimeiseen kehään, eli BIS-kehään (Best in Show), johon jokaisen roturyhmän voittaja osallistuu. Tässä tapahtuu viimeinen karsinta. 

Ryhmäkilpailuissa valitaan myös päivän paras kasvattajaryhmä. Kasvattajaryhmässä kasvattaja kilpailee neljän kasvattamansa samanrotuisen koiran muodostamalla ryhmällä. Koirien on oltava palkittuja ERI:llä ko. näyttelyssä. Jos tuomari katsoo, että kasvattajaryhmä on tasalaatuinen ja korkeatasoinen, kasvattaja saa KP:n eli kunniapalkinnon. Jos paras kasvattajaryhmä saa kunniapalkinnon, se on rodun paras ryhmä eli ROP-kasvattaja.

Koirien on osallistuttava kaikkiin luokkiin ja kilpailuihin joihin niillä on oikeus osallistua. Näyttelypaikalta poistumiseen aikaisemmin tarvitaan näyttelytoimikunnan lupa. 

Näyttelylyhenteet:

PEK: pentuluokka (epävirallinen)

JUN: junioriluokka

JUK: junioriluokan kilpailuluokka

NUO: nuortenluokka

NUK: nuortenluokan kilpailuokka

AVO: avoin luokka

AVK: avoimen luokan kilpailuluokka

KÄY: käyttöluokka

KÄK: käyttöluokan kilpailuluokka

VAL: valioluokka

VAK: valioluokan kilpailuluokka

VET: veteraaniluokka

VEK: veteraaniluokan kilpailuluokka

KAS: kasvattajaluokka

KAK: kasvattajaluokan kilpailuluokka

RYP: ryhmäkehä (jokaisella kymmenestä FCI-ryhmästä on omat ryhmäkehänsä jonka voittajat jatkavat BIS-kehään, joka päättää näyttelyn) 

BIS: Best in Show

Kilpailuluokissa ja ryhmäkilpailuissa sijoituksia osoittavat värit:

1. punainen

2. sininen

3. vihreä

4. keltainen

KP: kunniapalkinto (lila), voidaan jakaa pentu- ja kasvattajaluokassa

SERT: sertifikaatti (valko-sininen)

VASERT: varasertifikaatti (vaaleansininen)

CACIB: kansainvälinen sertifikaatti, jota tarvitaan kansainvälisen muotovalion arvoon (valkoinen) 

VACA: vara-CACIB (oranssi)

ROP: rotunsa paras (puna-keltainen)

VSP: vastakkaisen sukupuolen paras (vihreä-valkoinen)

Osa Rovaniemen KV-kisojen satoa oman porukan osalta: päänahat (ruusukkeet) ripustettu liehumaan teltan katosliepeestä. Vaaleansininen VASERT, oranssi VACA, kaksi puna-keltaista ROP:ia, tummanpunainen on käsittääkseni ROP-Vet, sini-valkoinen SERT ja valkoinen CACIB.

Näyttelytermistön ja näyttelyfaktojen lähteinä käytetty sekä SML:n että Kennelliiton sivuja. Teksti perustuu myös osittain omiin empiirisiin kokemuksiin, joita on kerrytetty valtavan huiman kahden näyttelyvuoden ajalta. Mahdolliset asia/kielioppi/lyöntivirheet ja aivopierut ovat blogin työstäjän omaa tuotantoa, eikä niistä taaskaan oteta minkäänlaista vastuuta.