sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kenttälounaalla

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Eilinen aamu alkoi taas Aslanin perinteisellä aamu-uinnilla. Olen jo pitkään epäillyt sen aivojen keveyttä - kuka ihme haluaa mennä vapaaehtoisesti kastelemaan itsensä aamuvarhaisella?? (Tänään sataa vettä ja lämpötila on pudonnut alas. Ei tarvi Aslanin astella veteen, riittää kun astuu ovesta ulos.)

Meillä oli vähän kenttälounasta takapihalla. Pannahinen, kun emme voi olla siellä vapaina, mutta pannatta aidattomassa tilassa, lähellä ympäröivien metsien riistarikkauksia, on ihmisen mielestä sama kuin päästäisi ketut kanatarhaan. 

Menyy piti sisällään broilerin siipeä ja samaisen siivekkään kaulaa. Ruokaa ei koskaan ole riittävästi ja se on aina liian nopeasti syöty. Tämä on valitettavaa.

Vesi pitää ruuan jälkeen aina juoda yhdessä. Tämä on tärkeä rituaali, yhtä tärkeä kuin sekin, että ruokailun jälkeen asetun kyljelleni ja Aslan putsaa naamani. Jos näin ei heti tapahdu, luon siihen vimmaisen katseeni ja se tulee heti palvelemaan minua. 

Miten niin ei ole jälkiruokaa? Hae banaani keittiöstä.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Illalla kävin Kairan emännän kanssa vetämässä kolmet jäljet metsään.

Makuuta veretetään.

6 kommenttia:

  1. Eepä sitä meelläkkää vappaas koeta . Aena pittää olla narunnokassa kiini. Liikoo kaekkee otusta lähimuastossa ja lähtisin varmaannii perrää. Aetarojekti on suunnitelmissa. Ja sehä on sittä äetin ajatusmualiman mukkaa jo alottamista vaelle valamis homma.
    Tuo jäläkihomma kiinnostas kovasti. Tiälä ee oo lähellä kettää jota saes kaveriks ja neovommaa. Muastoo ja mehtee kaet tiälä kyllä oes. Ja luvannii saes. Ehkä jos syksymmällä koetettas...elän toevossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho järjestää Mejä-koulutusta, tosin itse en ole osallistunut, kun tuo poikien sukulaiskoirien emäntä on ollut opettamassa ihan kädestä pitäen ja tällainen yksilötasoinen koulutus on se paras koulutus :) Mutta varmasti löytyy porukoita, joissa voisi opetella, mejäily on käsittääkseni suhteellisen suosittu juttu, erityisten karkkareiden keskuudessa, jos mäyräkoirista puhutaan. Toki sitten noutajat ja spanielit sekä terrierit yms. harrastavat samaa myös aktiivisesti. Olisko teillä jotain paikallista kerhoa, jonka toimintaan voisi mennä mukaan?

      Yksinkin voi toki harrastaa, mutta aina kivempi porukassa ja onhan se tietty hyvä, että joku kertoo mitä tehdään, ettei mennä pelkällä teorialla mitä netistä löytää. Kokeneempi mejäili on korvaamaton apu, näin meilläkin, noviiseilla ;)

      Poista
  2. Voi mitä herkkua siellä on naposteltu! Ja tuo on ihan huippuluxusta, että Aslan toimii naamanputsarina. Minä joudun putsaamaan mattoihin. Työhuoneessa, joka oikeastaan on minun huoneeni, olisi kuulemma sellainen matto, johon voisin partaani hinkata... mutta se on puuvillainen räsymattotekniikalla kudottu eikä yhtä kivan tuntuinen kuin nukkamatot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alphonsen suosikkia ovat nuo broitsun kaulat, jos niitä ei ole kupissa, vaan on jotakin muuta rustoluuta, niin luo aina rukoilevan katseen ihmisten silmiin :) Aslan pitää ihan kaikesta, mitä kupista löytyy, paitsi liian happamista marjoista ei pidä.

      Naamaputsauspalvelu on tärkeää. Ja vuoro ei sitten koskaan vaihdu, valitettavasti. Herran ja palvelijan osia esittävät aina samat näyttelijät - nämä kotoiset pellekoulun jäsenet ;)

      Matot ovat käteviä putsauspaikkoja. Meillä ei mattoja ole...kuulemma ihan tietyistä syistä johtuen ;)

      Poista
  3. Mitä on tapahtunut mäyräkoiran nenälle, kun pupu loikkii iltalenkillä pyörätietä vastaan, ja koira vaan katsoo, että jaahas, mikäs kamu sieltä on tulossa... Siis ei mitään reaktiota, kuten nuorempana. Kimeä ajohaukku iski silloin päälle vähemmästäkin jänön tai riistan tuoksusta.

    Ulkoeinekset ja jäljestys näyttää paitsi veriseltä ;) niin oikein mukavalta koiralle. Taidankin kurkata, löytyykö täältä päin mejäilijöitä, joiden seuraan voisi lyöttäytyä. Periaatteen tiedän, kaksi kertaa ollaan Artun kanssa jäljestetty, mutta jälkeä en ole koskaan tehnyt itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä suosittelen lämpimästi Mejä-kontaktien luomista, vaikka ihan paikallisesta mäyräkerhosta kysellen. Yksin voi harrastaa, toki, mutta on huomattavasti kivempaa ja helpompaa porukassa, edes kaverin kanssa. Ja siinä on omat niksinsä, mitkä pitää tietää ja siinä taas auttaa kokeneempien neuvot.

      Veristä puuhaa on, juu...tosin kuvassa kaverin kädet, itsehän pitelin tuossa just puhelinta ottaakseni kuvaa ;) Olen sen verran 'neiti', et mulla on mukana aina käsidesi ja paperia + savetteja siinä missä kunnon metsäreippailijat pyyhkivät kätensä sammalikkoon :D

      Artun riistavietti vaatii herättämistä :) Ja onhan se tietty käyttökoekin oltava, sitten kun tulee sen valioitumisen aika...mäyrä kun ei valioidu ilman sitä, että ihan vaan vinkki vitoseksi ja houkuttimeksi =)

      Poista