torstai 22. toukokuuta 2014

Seisontaposeerauksia

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Ihminen, koirapuistoriesa, pisti meidät harjoittelemaan seisomista viimeksi kun puistoilimme. Ihan kuin koirapuistot olisivat ensinnäkin sitä varten. Ihan kuin meitä olisi kiinnostanut tämänkaltainen toimi. 

Kerronko, mitä varten puistot ovat? Ne ovat olemassa sen takia, että mäyräkoira voi käydä pitämässä jöötä, kuria ja järjestystä siellä yllä. Ei tämä yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että jokainen koira vain holtittomasti juoksee puistossa vailla minkäänlaista järjestystä ja päämäärää.


Näytänkö siltä, että olen äärettömän kiinnostunut poseeraamaan? Näytänkö siltä, että olen näyttelyseisonnassa?


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Aslanin ns. vapaa seisonta. Sen turkki on pöyhkööntynyt (tiedän, se ei ole oikea sana, paitsi nyt on) ja kasvanut vuoden aikana, saaden sen näyttämään tosi raskaalta, erityisesti kun se paininut maassa Alphonsen kanssa ja pörröttynyt muutenkin. Sen painoa on saatu nostettua n. 2kg kuluneiden kuukausien aikana, mikä tietenkin on tosi paljon noin pienikokoisella rodulla, ja hetken jo mietinkin, että onko sille tullut massaa nyt liikaa...Kunnes käytin sitä uimassa:


...ja huomasin, että koko koira oli vain napakka kimppu lihaksia, eikä yhtään mitään ylimääräistä. Pitkäkarvaisten turkki hämää todella paljon arvioitaessa koiran kokonaisvaikutelmaa ja vasta perusteellinen kastelu paljastaa sen, missä mennään. 

Ei, Aslania ei laiteta dieetille. 

Alphonsen näyttelyseisonta (takajalat tosin liian harallaan). Alphonse ottaa oikean seisonnan yleensä itse, ilman sen suurempia asetteluja ja sillä on myös pitkäjänteisyyttä pysyä asennossaan paremmin kuin Aslanilla, jolla ei nyt ole pitkäjänteisyyttä muutenkaan juuri ollenkaan. Alphonse on vielä hoikemmassa kunnossa kuin Aslan, eikä sen kroppa ole enää muovautunut viimeisen vuoden aikana niin paljoa kuin Aslanin, tiukentunut ehkä entisestään - kun taas Aslanille on vihdoinkin kasvanut rintakehä, se on vaihtanut pentukarvansa ja sen takapotku liikkeessä on muuttunut pontevammaksi. Ilmeisesti se on oppinut juoksemaan toisella tavalla ja käyttää lihaksiaan tehokkaammin hyväkseen; ovathan sen valtavat bulldogreisilihaksetkin kasvaneet. 

4 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar22. toukokuuta 2014 klo 20.20

    No huh huh, onpas siinä todella komeat pojat! Meiltä tulee kyllä täydet pojot kummallekin. Heh, oikein naurattaa ajatellessa mitä tapahtuisi, jos yrittäisin saada Párekin minkäänmoiseen paikallaan seisontaan. Riiviö katsois minua ihan hölmistyneenä, nuolaisisi nenääni ja painelisi iloisesti matkoihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, otan ne vastaan mäyrien puolesta, vaikka itsellänihän ei ole äijien ulkonäön kanssa mitään tekemistä =)

      Kyllä se meilläkin on niin, että näyttelykehässä kun ollaan, niin yleensä muut seisovat hienosti ja yksi seisoo vähän aikaa ja alkaa sitten haukkua ja komentaa, että "palkka tänne ja sassiin!" = Aslan, kuinkas muuten;) Ilman häiriötä suorittaa ja tekee juttuja upeasti, mutta jos on vähääkään muita paikalla tai yhtään jännittää, niin komentohaukku kajahtaa herkästi :/ Mutta Alphonse on loistava näyttelykoira, kerrassaan. Hyvähermoinen (vaikka vihaakin syvästi muita uroksia) ja kehässä rauhallinen :)

      Poista
  2. Kyllä on kommeeta poekija! Vuan niihen kansa sammoo mieltä että mittee varte pittää just koerapuistossa seestä asennossa?? Sielähä nimeommaa pittää pyyhältee niimpaljo ku kintuista lähtöö. Ja pittee järjestystä muille.Joku tolokku se olla pittää sielläe puistossa :) Äet sano poejjista että näköö etton suaneet reenijä ku on nii hyvät lihakset. Kaekki kohillaa, ee mittää liikoo eekä liijja vähä :) Mitenkä paljo kamut liikkuu päevässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinnekin kehuista! =) Koirapuiston ollessa tyhjillään siellä on hyvä treenailla, kun noita kaheleita ei tosiaan voi mitään missään muualla irti. Kuvanottohetkellä ei ollut kuin isojen koirien puolella joku, mutta Alphonse halusi silti mennä aidanviereen huutamaan kuin palosireeni käskyjään ja komentojaan sille isommalle koiralle :)

      Meillä poitsut liikkuvat ihan hyvin; pyritään kahteentoista kilometriin viitenä päivänä viikossa, ellei ole järjettömät pakkaset tai kovat helteet. Vesisade ei meitä lannista ja mitä kylmempää, sen parempi, yleensä. Lauantaina aamulenkki on seiskan lenkki ja loppupäivä ja sunnuntai otetaan kevyemmin :) Sunnuntait ovat koirapuistopäiviä :)

      Poista