Meillä on uudet hammasharjat. Aslanin on tuo oranssi. Se on selvästi tyttöjen väri. Minä valitsin vihreän. Hampaat harjataan joka päivä, aivan liian perusteellisesti. Hammastahnaa ei saa syödä, eikä harjaa purra. Naisihminen on meinannut ainakin kaksi kertaa harjata epähuomiossa omat hampaansa minun harjallani. Jonakin päivänä näen tämän tapahtuvan. Silloin nauran. Kaikilla puhtailla raateluhampaillani.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että mäyräkoirilla on sisäänrakennettu opportunisti-geeni. Niiden kanssa saa välillä olla tarkkana, ettei leppoisa yhteiselo tarkoita sitä, että ihmistä vedetään kuin sitä proverbiaalista pässiä narussa. Näinkin on nimittäin käynyt, koska yleisesti ottaen on helpompi vastata vikinään, kitinään ja vinkunaan antamalla periksi, kuin käyttämällä 'ohita ja ole huomioimatta'-systeemiä, jolla saavutettu tulos antaa odottaa toteutumistaan pidempään. Nopea nappaus syliin ja kas, mäyrä vaikeneen välittömästi. Sen sijaan 'ohita ja ole ärsyyntymättä'-menetelmän kanssa joudut kuuntelemaan protestointia pitkään ja hartaasti. Luonnollisesti se olisi se paras tapa hoitaa tilanne, mutta käsissäsi on tekemättömiä hommia, päätä särkee, eikä käsivarren - juuri siitä kitisevästä mäyrästä aiheutunutta - rasituvammaa yhtään vähempää, on vain helpompi antaa periksi ja ottaa se koira (ja koiralla tarkoitan nimenomaan Aslania) syliin, johon se haluaa nukkumaan kaulaa vasten, mahdollisimman hankalassa asennossa. Älkää ymmärtäkö väärin, nämä yhteiset halailuhetket ovat sitä parhautta koiraihmisen elämässä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että minua käytetään vähän hyväksi tässä asiassa.
Mistä se koira tietää aina sen ajankohdan kun ei millään ehtisi? Haistaako se ilmasta stressihormonin ja iskee kun ihminen on heikoimmillaan. Kiitokseksi ja palkaksi se saa sitten pusuja.
Näen jo itsekin missä ongelma on.
Mäyräkoirilla on vakavaa asiaa. Huomatkaa Pastori Aslanin (oikealla) harmaa liperi rintamuksessa.
ps. Äijät ovat nyt Instagrammissakin.
Kuule Maria, tuo kaekki mitä sanoet tekköö meestä Määräkoerija, isolla ämmällä :D Kuuluu rotuominaesuuksii! Myö luvetaan immeesijä ja veetään teetä höplästä :) Ostaan tok olla iha immeesten koerikssii. Äet huokas tuota lukkiissaan että nii on totta joka sana...
VastaaPoistaKommeet on liperit Pastorilla :) Ja muutennii kommeeta poekija.
Ja mitä onkaan sanottava ihmisestä, joka lankeaa samaan loveen, kerta toisensa perään? ;) Mäyräkoiran ihmislukutaito on parempi kuin ihmisen mäyräkoiranlukutaito. Tässä on nyt kyseessä jonkinasteinen epäreiluus, ellei sitten ihan suoranainen vääryys! :)
PoistaHaha, olispa metkaa nähdä Palvelijatar minun hammasharja suussaan...ei vain taida onnistua, kun minun harjani on sellainen kaksiharjainen malli, erottuu selvästi Sen harjasta.
VastaaPoistaAi mitenkö me koirat tiedetään milloin on kiire? Ihan helppo juttu. Kiireinen ihminen käyttää ihan toisenlaista kehonkieltä ja on poukkoileva. Palvelijatar yrittää kovasti näyttää relalta kiireisenä, mutta kyllä minä heti hoksaan mistä on kyse. Ulkonakin alan heti hidastella, jos huomaan meillä olevan kiire. Eihän mulla mihinkään kiire ole - yleensä... no, paitsi syömään.
Äijäterveiset AA-pojille.
Se on tuo meidän Pastori kyllä poikkeuksellisen sinnikäs vikisijä - ei auta vaikka kuinka ignooraa niitä itkuvirsiä, se jatkaa niin kauan, että ihminen haluaa kitinän loppuvan, keinolla millä hyvänsä. Jännä miten se meneekin niin, kun sitä ei millään tavalla koskaan ole vahvistettu sitä kitinäsignaalia, ja silti se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...Eipä ole Aflonsilla moista. Se inisee tyttöjen perään ja ollessaan hyvin innoissaan muutenkin sen suusta tulee vienoa pihinää, mutta Aslan on sellainen elämäntapavinkuja :D
PoistaÄijämäiset terkut takas :)
Aktiivisen huomioimattomuuden mestarina (mäyräkoiran pakon edessä) voin vahvistaa: kyllä, juuri sinun stressisi tai ajatuksesi tai ties minkä koira "haistaa". Ja käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen. Mutta jos on aikaa olla rennosti, pääkoppa tyhjäkäynnillä, koirakaan ei ole mitään vailla ;) Vaikka ainahan ne ovat jotain vailla. Ja juuri silloin, kun ihmiset eivät olisi ohjelmaa vailla.
VastaaPoistaAwww, kuvan pehmokuonot ovat niin syliteltävän suloisia <3 Mutta niiden älykäs ja harjaantunut katse kertoo, että sylin lisäksi tarvitaan paljon muutakin (aivo)toimintaa ;)
Niinpä. Yritän aina (niin kauan kuin hermo kestää repeämättä) kuunnella valitusvirret ilmeenkään rävähtämättä loppuun ja sitten kun tulee tauko, nappaan Aslanin syliin, ettei vaan lukisi sitä palkinnoksi ininästään. Paitsi ettei se ole mitään ininää, ininä hiljaista, Aslanin vinku ei.
PoistaAslanilla on melkoisen paljon energiaa käytettäväksi kaikenlaiseen turhaan, kuten juuri noiden reklamaatioiden äänekkääseen esittämiseen. En kyllä ymmärrä mistä varastoista se sitä ammentaa jatkuvasti, kyllä ne Alphonsella tyhjentyvät säännönmukaisesti, mutta Aslan vaan kiristää tahtia! :D