torstai 14. marraskuuta 2013

Gastriitista

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

  Arkistojen helmiä: kuva on ehkä saatettukin jo julkaista joskus aikoja sitten, mutta ihmisen mielestä ansaitsee uusinnan. Meikämandoliini, eli mäyräkoiralepakko, nukkuu korvat levällään.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aloitimme Alphonselle happosalpaajalääkityksen parin kuukauden ajaksi. Viimeiseen asti tätä on yritetty välttää, mutta nyt näyttää siltä, että vatsan happotasapaino on saatava keinolla millä hyvänsä kuriin. Vatsa on selvästi kipeä, edelleen. Alphonse venyttelee aamuisin ihan liikaa että se olisi pelkästään lihasten verryttämistä lenkkiä varten, vaan selvästi se johtuu vatsakivusta. Uloste on löysää - Inupekt Fortesta huolimatta, joka on meillä aina toiminut paremmin kuin hyvin - ja joka ulkoilukerran jälkeen pestään ripuliset pyrstökarvat. Happoja nousee ruokatorveen, niitä nikotellaan ja nieleskellään alas, ruokailun jälkeen röyhtäyttää säännöllisesti. Ulkona Alphonse on yrittänyt laiduntaa raivokkaasti, mutta siitä saatu apu ei ole apu ensinkään, vaan pahentaa asiaa.

Antepsinia menee puolikas kolmesti päivässä viikon ajan, Zitacia puolikas niin ikään kolmesti päivässä ja yksi tai kaksi Inupekt Fortea riippuen ulostuksen koostumuksesta. En haluaisi antaa mitään sellaista lääkitystä, joka kuormittaa maksaa, mutta näillä mennään nyt, että vatsa rauhoittuu. 

Ruokavalio on mahdollisimman vähärasvainen, kuten aina aikaisemminkin. Mitään uusia kokeiluja ei tehdä, koska herkkävatsaisen koiran kanssa niitä tulisi muutenkin välttää. Eläinlääkäri totesi, että meidän kohdallamme ei ole tarpeen muuttaa mitään, vaan tällä samalla systeemillä mennään, nyt vain otetaan avuksi lääkitys joksikin aikaa ja tilanne arvioidaan sitten uudestaan siitä eteenpäin. Sanoin jo heti kättelyssä, että millekään nappuloille ei sitten tulla siirtymään, koska en näe siinä yhtään mitään logiikkaa, että luomuruuasta siirryttäisiin taas pitkälle prosessoituun ruokaan. Enkä hetkeäkään edes usko, että teollisesta ruuasta olisi mitään apua tässä tilanteessa: jos täysin luonnonmukainen ravinto ei auta, niin miten tilanne parantuisi jos ruvettaisiin syöttämään muotopuristettuja papanoita? 

Sitäkin olen miettinyt, että miten psykosomaattista tuo gastriitti on. Mikä sen laukaisee, stressi? Ja jos, niin mistä? Vai onko kyseessä sittenkin täysin elimellinen vika, esim. löysä mahaportti, jota olen alusta asti epäillyt, eli kyseessä olisikin refluksitauti. Toisaalta, Alphonse on herkkä koira; se on taipuvainen paineistumaan huomattavasti helpommin kuin Aslan, joka ei edes paineistu juuri mistään - tai en ainakaan muista, että se olisi hermoillut muuta kuin hetkellisesti, koska sen stressinsietokyky on ilmeisen korkea. Alphonsen kohdalla olisi täysin mahdollista, että se projisoisi ihmisten tuntemuksia ja reagoisi meidän mahdolliseen stressiimme. Mutta koiran on kestettävä tietty määrä stressiä, sellaista tilaa ei voi olla, etteikö jokainen eläinkin tuntisi sitä niskanahoissaan syystä tai toisesta. Jotenkin minun on silti vaikea kuvitella, että sen lempeänletkeä elämä aiheuttaisi sillä niin valtavasti sisäistä painetta, että se reagoisi noin voimakkaasti. Olen taipuvainen uskomaan, että vika on siis fysiologinen. 

Gastriittia pahentavat rasvaiset ruuat, ylipaino ja huono fyysinen kunto. Mikään näistä ei todellakaan ole ongelma Alphonsen kohdalla. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvinvointi - sekä ihmisten että eläinten - lähtee ravinnosta ja liikunnasta. Käsi sydämellä voin sanoa, että talouden koirien suhteen tämä on toteutunut huomattavasti tunnollisemmin kuin ihmistensä suhteen. Pyrimme ottamaan mäyräkoirista mallia.

ps. Oli vatsa sitten kipeä tai ei, niin se ei kyllä estänyt äskeisellä lenkillä raivokasta rusakon jahtaamista. Alphonse on löytänyt ajoäänensä viimeisimmän lähiöoravakohtaamisen jälkeen: se itkee. Aslan huutaa kuin pieni hyeena ja Alphonse vinkuu, itkee ja voivottelee ääneen saadessaan vainun saaliista. Olisi hymyilyttänyt, ellei meno olisi ollut niin hektistä, että oli täysi työ pysyä edes joten kuten koirien perässä. 

6 kommenttia:

  1. Osaan vain myötäelää Alphonsen sairastellessa. Olen Vilini vuoksi pohtinut gastriittia suunnasta jos toisestakin, enkä ole viisaammaksi tullut. Toivottavasti Alphonse saa apua lääkityksestä ja pysyy barffin piirissä, tosin ehkä sinä osaat muokata sitä sen verran, jos siinä on jotain, joka ei sovi Alphonsen masulle.
    Ainoa mieleeni tullut oivallus olisi, että maitohappobakteeritabletti ei kai olisi pahitteeksi, vaikka noita muita lääkkeitä jo saakin. Tosin en tiedä, sopiiko se muitten lääkkeiden kanssa annettavaksi. Tulipa vaan mieleeni.
    Paranemisia Alphonselle ja sinulle jaksamisia hoitaa pikkupotilasta myötäkärsijänä koiran sairastellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maitohappobakteereita menee, juu. Toivottavasti yhteisvaikutus Inupektin kanssa auttaa tuota vatsaa kovettumaan, ennen kuin tosiaan menevät nuo anaalirauhaset tukkoon...On tämä nyt vähän tätä säätämistä, mutta toivottavasti lääkecocktail auttaa.

      Sen kyllä on jo huomannut, että muilta osin Alphonse on entisensä :) Vauhtia on taas riittävästi ja yhdistelmänä Aslanin kanssa saavat melkoisen rallin aikaiseksi. Pitäähän sitä ottaa takaisin kun on joutunut ensin potilaana ja sitten toipilaana liikaa himmailemaan ;)

      Wupelle rapsut :)

      Poista
  2. Hei!

    Yhdellä omista raakaruokituista koiristani oli saman tyyppisiä oireita. Ratkaisin asian poistamalla sen ruokavaliosta kaikki luut ja rustot. Kasvissosettakin saa ihan vain nimeksi pari kertaa viikossa.

    Kun jätin siltä rustot ja luut pois, tajusin, että lähes kaikissa "lemmikkilaatuisissa" lihoissa on mukana jauhettua rustoa ja usein luutakin. Myös miltei kaikki valmismixit sisältävät ainakin rustoa eli nekin jäivät tältä koiralta täysin pois.

    Nyt vatsa on rauhallinen eikä närästä :-)

    Toivottavasti teilläkin olo paranee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi :)

      Olen tietoinen tuosta ongelmasta, mikä joillekin koirille tulee luista ja rustoista. Meillähän on sikäli päinvastainen tilanne, että ne ovat se, mikä pitää Alphonsen vatsan kovalla - kaksikin päivää ilman luita ja rustoja ja tuloksena on ensin löysä vatsa ja sitten viimein ripuli...joten olemme todellakin pulassa, jos rustoluita ei voida koiralle antaa.

      Naudan rustoluista otamme aina läskin pois, koska sen rasvaisuus aiheuttaa vatsan löysyyttä, muuten nauta olisi oikein oivaa, vaikkei pelkkää jauhelihaa voidakaan antaa. Broilerin siivet ja kaulat sulavat vatsassa hyvin, parhaiten kaikista, ja välillä pojat saavat myös poroa jauhettuna (luut ja rustot mukana, siis) jos tarjolla ei ole pelkkiä poron rustoluita. Hirven rustoluu on sopinut myös oikein hyvin ja sitä onkin pakkasessa odottamassa herkuttelijoita :)

      Alphonsella menee luu-liha suhde tällä hetkellä 70-30 kaavalla, eli rustoluita huomattavasti enemmän kuin jauhelihaa päivittäin. Aslan syö 60-40 suhteella yleensä, joskus 50-50, koska syö muutenkin enemmän, että paino pysyisi järjellisenä :)

      Nyt pidetään peukkuja, että vatsa alkaa toeta taas ja teillekin toivottelen hyviä vointeja! :)

      Poista
    2. Tutkimattomia ovat nuo ruoansulatuksen tiet! Tuolle mainitsemalleni vatsavaivaiselle luut ja rustot sopivat oikein hyvin 5 ensimmäistä ikävuotta, mutta yht'äkkiä vuosi sitten kesällä, homma ei enää pelittänytkään. Minulta meni aikaa ennen kuin tajusin ja uskoin todeksi, että kyse tosiaan oli luista/rustoista, jotka ennen olivat sopineet karvapäälle ihan hyvin.

      Nykyään kaksi muutakin koiraani syövät aika vähän luu/rustoainesta, sanoisin luu-lihasuhteen olevan ehkä 20-80. Rasva ei ole meillä ollut ongelma... jos ei lukuun oteta lievää lihottavaa vaikutusta :-D

      Paranteluterkut potilaalle!



      Poista
    3. Tuohan on juurikin se mun pelko, että jos jossakin vaiheessa käy niin, että rustoluista tulee ongelma, niin mites suu sitten pannaan - pelkällä jauhelihalla kun Alphonse vatsa menee löysälle. Että sitten syöteltäisiin Inupektiä joka päivä...hmph. Toivottavasti tämä ei nyt ennakoi mitään, kun takana on kaksi oireetonta vuotta ja edellinen gastriitti heinäkuussa ja nyt sitten tämä. Vähän ihmetyttää, että miten nyt näin yhtäkkiä ja usein...Saattaahan olla, tietty, että on luvattomasti einestänyt ulkona jotakin, joka on sitten ärsyynnyttänyt herkän vatsan, mene ja tiedä.

      Kiitos terkuista, toipilas on jo ennallaan ja vauhtia on aika kiitettävästi taas ;)

      Poista