sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Alphonse, hieno herra

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ollaan tässä kuvassa jossakin kohtaa alkusyksyä ja koirapuistorallia. Pikkasen pistää läähätyttämään kun juoksee miljoona kertaa rinkiä puistoaluetta ympäri.

Aslan yleensä vetäisee ohimennen juomapullon melkein tyhjäksi reissun aikana kun sen lämpimänkestävyys ei ole ihan priimaa. Muuten siinä kaikki muu onkin priimaa, sekundaa ainoastaan sen kärsivällisyys.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Alphonsella oli eräänä päivänä lenkkeilessä pahin mahdollinen kriisitilanne ja tenkkapoo edessään. Olimme lenkkeilleet hyvän tovin, lumipenkoissa oli juostu, kaikki mahdolliset jäljet oli tutkittu ja edettiin yllättävänkin hallitussa järjestyksessä eteenpäin. 

Alphonse pysähtyi loppumatkasta penkereelle jättämään sinne tulosteensa, kun horjahtikin ja astui vahingossa toisella etutassullaan omaan jätökseensä. Maailma pysähtyi. Minä katsoin Alphonsea, Alphonse minua. Vitsit olivat heti vähissä ja syytä pitää naama peruslukemilla tai joutuisin kantamaan suttutassun kotiin.
"No niin, täytyy heti kotona nostaa sut lavuaariin ja pestä tuo käpälä saippualla ennen kuin menet ja tassuttelet lattialla."

Alphonse tuijotti minua, käänsi sitten hitaasti katseensa tassuunsa. Jos jotakin, niin se inhoaa jätöksiä, omiaan tai muiden, ja hyppii monesti korkealle ohittaessaan ne. Se ei ikinä piehtaroisi niissä, toisin kuin Aslan. Näin täydellisen tyrmistyksen sen valahtaneilla kasvoilla, saatoin kuulla sen ajatukset:
"No niin, tämä tassu on nyt pakko amputoida. Tällä ei mitenkään voi enää kävellä. Tämä on nyt pilalla."

Mäyrämieshän kestää melkein mitä vaan, mutta yksikään itseään riittävästi kunnioittava hieno ja fiini herrasmies ei kyllä esiinny yleisillä paikoilla kakkatassuilla. Se pääsi kotiin asti - melkein ontumatta.

13 kommenttia:

  1. Voi sinä ihana Alphonse! Täytyy todeta, että Aslanin asenne tulosteisiin on lähempänä Párekin tyyliä ; ) Ovat nuo pitkäkarvat kyllä todella kauniita mäykkyjä. Niiden karvanlaatu on ihan toinen kuin karkkareilla, ellei olisi, kohta Párekia voisi luulla pitkäkarvaksi... nyppimiset piti nyt siirtää ensi vuoden puolelle lääkekuurin vuoksi. Ei muuten, mutta kun se antibiootti vie voimat. En halua kiusata riiviötäni nyppimisillä ennen kuin on kuurit ohi ja koirapoika taas entisissä voimissaan. Trimmarin pöydällä seisominen on rankkaa puuhaa, vaikka Párek on hyvinkin kärsivällinen nypittävä.
    Jännä juttu muuten, että pitkäkarvat ja Párek eivät oikein siedä toisiaan. Párekilla ei ole yhtään pitkäkarvaista mäykkyä kaverinaan, vaikka niitä tunnemme muutaman. Pentuna ollessaan Párek lähestyi luottavaisesti yhtä aikuista pitkäkarvaista mäyräkoiraa. Sepä ei pitänyt pennuista ja vähän pääsi näykkäisemään. Párek ilmeisesti muistaa sen vieläkin, eikä ota enää riskiä : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on pojilla vähän keskenäänkin erilainen karvanlaatu: Alphonselle sellainen karkeampi ja Aslanilla ihan silkkinen. Kummallakin kuitenkin öljyinen, kuten pitääkin, ettei tule talvella vilu :)

      Siinä varmasti menee tovi kun karkkari nypitään. En ole koskaan ollut seuraamassa toimitusta alusta asti, mutta voin kuvitella, ettei se ole ihan parin minuutin hommaa, se.

      AA-pojilla on yksi oikein hyvä karkkariystävä, uroskoira, johon Alphonse tutustui ihan pentuna. Muuten Aslan ei oikein pidä parrallisista uroksista, joten kaikki karkkarit, snautserit ja kaikki muutkin partasuut saavat heti tuomion :) Vähän haiskahtaa rasismilta kyllä korviini, mutta minkäs teet. En edes tiedä mistä moinen epäluulo partanaamoja kohtaan juontaa juurensa, mutta kerran on päässyt itsensä ikäisen snautserin kanssa nokkapokkaan sillä seurauksella, että snautseri astui kuvitteellisen viivan yli ja tuli liian lähelle, joten Aslan napsautti leukansa kiinni naaman edessä - suu jäi täyteen partakarvoja. Että sellainen partasuuviha :/ Tytöt ja leikatut ovat sitten, tiettty, asia erikseen, niitä liehitellään kuin järkensä menettänyt ja veikistellään joka suuntaan naama virneessä ;)

      Poista
  2. Kyä ootkin Alfie, me ei edelleenkään osata kirjottaa sun oikeeta nimees oikein, Herrasmiäs. Meis on samaa vikaa ku sun veljessä. Valitettavasti, totee äippä.

    Onneks ei kuitenkaan tarvinnu aputoida sun koipees, vaan pääsit nilkuttaen kotiin lavuaarille asti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alphonse ei ole kauhean tarkka nimestään, saati kirjoitusasusta, joten mikä tahansa vähän sinnekin päin menevä kyllä riittää :) Kotonahan se on monesti Aflons, Affons, Isäntä, Luppis, Nappisilmä jne. jne. jne. Ne rakkaat lapset ja niiden moninaiset nimet ;)

      Tassukriisi oli karmea ;) Aslanilta se olisi mennyt tyystin ohi, sitä kun ei ihan kauheasti pienet sotkut haittaa. Välillä toivon, että haittaisi ;)

      Poista
  3. Alphonse-kulta, mun täytyy nyt sanoo, etten ymmärrä sua lainkaan. Musta toi kuulostaa vallan hauskalta tilanteelta. Vaikka mä oon prinsessa, mä tykkään kuitenkin haisevista yllätyksistä. Muiskautan kuitenkin sulle symppausmuiskut, koska toi oli sulle kova paikka.<3
    Mut tiiätkö: sun ihmisellä on mahtava pokka ja ymmärrys!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä oli, Mirkkuliini, tilanteesta huumori kadoksissa, kun sotkusin tassuin oli minun edettävä. Varmistelin vielä, ettei ihminen yhtään virnuillut mulkoilemalla häntä pistävästi. Aslan nyt ei välittänyt tuon taivaallista mistään.

      Mutta, annas olla, jos maasta löytyy öljyä, bensaa tai mitä tahansa muuta ihanuutta, joka on koneista/ajoneuvoista valunut, niin siinä piehtaroin kuin viimeistä päivää! :)

      Ihmisellä on huono pokka monesti. Tosi huono. Nyt se piti poikkeuksellisen hyvin. Ihmettelen.

      Muiskuja <3

      Poista
  4. Luppis ♡ Jimpsu ymmärtää! Se menettää kävelykyvyn, jos peppuun jää yhtään sotkua. Se katsoo hätääntyneenä että millä tavoin aiot auttaa tässä hätätilanteessa :) Jimi on niin tarkka kakkojen suhteen, että tassuun ei ole koskaan osunut.. Voin vaan arvailla, mitä tapahtuu jos niin joskus käy :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, asiallista! :D On hyvä tietää, että tässä asiassa on muitakin, joiden täytyy säätää tarkasti, ettei mikään paikka vaan osu jätökseen. Oikea meininki! ;)

      Poista
  5. Ronja on kans tosi tarkka mihin astuu. Sen hienot tassut ei missään nimessä voi sotkeentua omiin eikä varsinkaan muiden tarpeisiin!

    Elviiralle kävi yks Sami hassusti. Päästin sen takapihalle, jossa oli ihan kiitettävästi jo lunta, joten niiden kulkemisesta oli tullu polkuja. Elviira asettu pissalle keskelle polkua, takatassut ihan vierekkäin toisiaan. Näin ollen tosi ketterä pieni koira pissas molemmille takakintuilleen. Elviirahan tietty oli ihan "dippadai noloo, näkikö joku?" Ja jatko matkaa, kun mitään ei ois tapahtunu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältähän löytyy lisää hienohelmoja, mainiota! :) Mä olen aivan vakuuttunut, että Aslan pissaisi kintuilleen, jos sillä ei olisi niin pitkä selkä - se on ainut mikä sen pelastaa vetäisemästä etujaloilleen ;) Se on pikkasen liian suurpiirteinen noissaKIN hommissa ;)

      Voi Epsiä, olipa hyvä ettei ihminen heilunut kameran kanssa ottamassa nolosta tilanteesta todistusaineistoa, kun sehän on vähän blogikoirien kohtalo: kun jotakin on tapahtumassa, äkkiä kamera esiin ;) Tai sombrero päähän ;)

      Poista
    2. Tästä ei ehtiny kuvamateriaalia saada. Epsi on vähän nolojen tilanteiden koira. Kerran se siskon luona juoksupöksyt jalassa oli onnistunu liittämään pöksyjen tarraan rintsikat kiinni. Kuvassa näky kovin nolo mäyräkoira, ku oli vähän ylimääräisiä vaatekappaleita perässä :D

      Poista
  6. Alf-ressukka, lähetän virtuaalipusun siihen tassuun, joka oli vähän aikaa ihan kuralla ;)
    Piipahdin täällä todella pitkästä aikaa kommentoimassa. Mihin tämä aika hurahtaa, kun ei ehdi tehdä mitään sellaista, mikä vaatii hiukankin keskittymistä tai aikaa. Ihan vaan esimerkkinä askartelu, kirjoittaminen (siis tarkoitan Kirjoittamista, enkä vain terveisten viskaamista) ja kunnon samoilu ulkona luonnossa.

    Arttu kohtasi aamulla lenkille lähtiessä oman kriisinsä: hississä oli siivoustätin vesiämpäri ja pari märkää moppia sekä vettä pisaroina lattialla! Artun tyypillinen kova kiire ulos loppui kuin seinään ja sain tuuppia pojan hissiin. Alhaalla kerroin siivoustätille ongelmamme ja häntä nauratti. Muistin sentään kiitellä, että hätä ei ole tämän näköinen, koska siistiä jälkeä syntyy taas!

    Hauskaa, että laikkupojilla on niin erilainen turkki, vaikka ovat paitsi samaa rotua, samasta suvustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tosiaan menee sellaista vauhtia, että ihan itseäkin hirvittää...Joulu on ihan just ja nytkin kun ulkona sataa vettä, mulle menis aika helposti läpi, että on vasta lokakuu. Kauhean nopeasti jotenkin mennyt tämä alkutalvi.

      Kriisit ovat mäyriäisillä moninaiset ;) Tuollainen moppi-vesiämpäri-yhdistelmä vaatii jo heti erilaista suhtautumista ja tarkempaa tutkimusta! :) Ja erityisesti, jos se on hississä, eikä siellä yleensä tuollaisia ylimääräisiä tavaroita ole. Me ei olla koskaan edes oltu poikien kanssa hississä, tiedä sitten että reagoisivatko mitenkään. Jo kerrostalossa käyminenkin on iso juttu ja pitää istua pää kallellaan ulko-oven takana ja kuunnella aivan ihmeissään ääniä, jotka kuuluvat rappukäytävästä =)

      Jep, turkit ovat erilaiset, Aslanilla ilmeisesti vähän kuumepikin ;)

      Poista