maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulun jälkeen, uuden vuoden alussa

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Meillä on ollut oikein mukava Joulu. Kuusi on pystyssä (ehkä osittain siksi, että vahdin sitä entiseen tapaani nukkumalla jatkuvasti sen alla...) eikä Aslan ole osoittanut juurikaan kiinnostusta sitä kohtaan. Sillä on ollut liian kiire valita sopivaa ihmiskainaloa itselleen mihin käpertyä. Se onkin pyrkinyt olemaan koko Joulun täysin sylivauva kun itsehän puolestani arvostan enemmän nukkumista soololajina enkä suinkaan aina halua olla lähellä toista olentoa. Pidän erityisesti nukkumisesta kuusen katveessa. 

Olemme syöneet hyvin Joulun aikana, kuten aina muulloinkin. Herkkuina meillä on ollut kuivattuja jäniksenkorvia, koska ne ovat riittävän kevyttä purtavaa ja niin vähärasvaista ettei vatsani tykkää niistä huonoa. Olemme lisäksi saaneet kiinankaalta, lähinnä Aslanin vaatimuksesta. Se vie palat minunkin suustani ja alkaa kuolata lattialle kun näkee, että ihminen pilkkoo kaalta leikkuulaudalla. (Naisihminen ja Aslan jakavat omituisen kiinankaalipakkomielteen keskenään.)


Minä ja joulukuusi. Kuvat ovat tärähtäneitä. Mutta ihminen sanoo ettei se haittaa, koska kuvaa todellista tilannetta, tärähtäneitä kun ovat kuvattavatkin suurimman osan aikaa. Paheksun tällaista huumoria.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


                      Alphonse, joulupukin pikkuapulainen, on väsyttänyt itsensä.

Aslan odottaa että jostakin vapautuisi sille syli.

Joulun pakollinen kitsch: pieni, valaistu joulukylä.

Epäilemättä mäyräkoirien Joulu on ollut hauska, ainakin jos sitä mitataan hännänheilutuksen määrällä ja puhtaalla ilolla jota on saatu lenkeillä todistaa. Kovat pakkaset ovat tosin aiheuttaneet pientä mieliharmia ja silloin kun lämpötila on noussut, on alkanut tuulla niin kovasti, että ihminen on hyytynyt. Mäyräkoirat eivät. Tassuja ei ole paleltanut, tuuli ei ole haitannut, liikunnan riemua eivät ole kyenneet vallitsevat sääolosuhteetkaan vaimentamaan. 

Meno on ulkona ollut vähintäänkin kuritonta, eikä ole laantunut vielä pariin tuntiin kotonakaan. Painiminen kestää aina siihen asti, että Aslan kaatuu suorilta jaloilta maahan ja nukahtaa. Alphonsekin luovuttaa siinä vaiheessa ja asettuu nukkumaan. Yksin kun on vähän hankalaa painia. Ei mahdotonta, mutta hankalaa.

Uusi vuosi on taas alkamassa ja odotukset ovat korkealla, kuten ainakin tammikuun kynnyksellä. Toivottavasti vuosi vaihtuu lempeämmin kuin edellinen, jolloin mäyräkoirat osuivat juuri silloin ulos kun pään päällä räjähti jonkun kuukauden palkka paukkupommeja ja rakettaja. 


Toivomme kaikille - sekä hännättömille että hännällisille - tulevana vuonna menestystä, terveyttä ja iloista mieltä! 

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Ihanaa Joulua

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Arvoisa Joulupukki,

olemme taas saapuneet siihen vuodenaikaan jolloin haluan esittää Sinulle vaatimattoman toivelistani asioista, joiden näkisin mielelläni toteutuvan. 

Tiedän, ettemme ole olleet aina samalla sivulla näiden toivomusteni kanssa, mutta koko sydämestäni toivon, että olet ottanut opiksesi ja osaat nyt paremmin tänä vuonna toteuttaa listaani. 

Haluan aloittaa muistuttamalla Sinua siitä, että olen ollut tänä vuonna hyvin, hyvin kiltti. Ylimääräiset "Ei VOI olla totta!"-tyyliset tempaukset, jotka kirvoittivat ihmiseni niin usein paheksuvaan kuorolaulantaan, olen jättänyt taakseni - josta tosin olen ne myös löytänyt, Aslanin toteuttamina...

Olen ollut hyvä eno Aslanille, pitänyt sen puolia ja opettanut sille elämän kannalta oleellisia asioita: hiipimistä, painimista, väijyä, keppostelua. Tämän kaiken tarkoituksena on ollut kasvattaa Aslanista kelpo mäyräkoiraa; mielestäni olen onnistunut tehtävässäni. En ole konsultoinut ihmistä näissä asioissa, koska meillä olisi saattanut olla eriävät mielipiteet siitä, mitä piirteitä arvotamme mäyräkoirissa. Ihmisten, koiramaailmaa sisäistämättömien, perusteettomat harhakuvitelmat siitä, millainen mäyräkoirauroksen kuuluisi olla, ovat omassa kategoriassaan - ja sillä kategorialla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Minä, kuten muutkin kaltaiseni, toimin omien kasvatusmetodieni mukaisesti ja haluan, että hyväksi kokemiani perinteitä sekä kunnioitetaan että jatketaan. Aslan on osoittautunut tässä asiassa hyväksi ja nopeaksi oppijaksi. Tämä katsottakoon edukseni - ja muistettakoon suhteessa vaatimattomiin toiveisiini lahjalistassani.

Itse toivelista on varsin kohtuullinen ja pitää sisällään vain pienimuotoisia toiveita. Niinikään tämäkin katsottakoon edukseni: en ole ahne tai vaadi mahdottomia.

Joululahjatoivelistani:

1. Kyky hypnotisoida ja manipuloida mieltä. Ihmismieltä.



Tämä on ainut kohta listassani, joten mitä nöyrimmin pyytäisin sen pikaista toteuttamista. En voi riittävästi korostaa olleeni hyvin, hyvin kiltti tänä vuonna ja ansainneeni joululahjani.

Yhteistyötä odottaen,

Alphonse, mäyräkoira



Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Se aika vuodesta, jolloin joulukuusi otetaan esille, on aina hieman jännittävä. Viime vuonna kuusi sai - ihme kyllä - olla rauhassa. Sitä edeltävänä vuonna Alphonse riipi joka yö alaoksan/-oksia irti ja nukkui tässä seimityyppisessä ratkaisussaan kuusen alla. Se myös piti kuusta jatkuvasti silmällä, nukkui päiväunet sen katveessa ja selvästi piti siitä, että luontoa jäljiteltiin sisätiloissa tekokuusen avulla. 

Veikkaan, että Aslanin harrastuneisuuden vuoksi tänä vuonna joulukuusesta löydetään aivan uusia puolia. Äkkiäkös taitava näpertelijä kietaisee kuusen valot ympärilleen, pukeutuu koristeisiiin ja askartelee kaadetusta kuusesta vaikka kanootin. Ehkä tämä on pirujen maalaamista seinille, mutta näen jo silmissäni kauhuvisioita siitä, kuinka tullaan ulko-ovesta sisään ja vastassa on riemukkaasti häntäänsä heiluttava mäyräkoira, joulukuusi suussaan...

Näissä tunnelmissa, viimeisiä jouluvalmisteluita tehdessäni, haluan toivottaa kaikille rauhallista ja ihanaa joulunaikaa. 





lauantai 15. joulukuuta 2012

Elekielestä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


    Aslanilla on tosi paljon tyttöystäviä. Se ei varmasti pysy itse ihan kartalla niiden kanssa. (Naamasta näkee millä fiiliksellä kuvassa mennään...)




Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Kameraan oli alkusyksystä tallentunut tyypillinen perheen dominoivan mäyräkoirauroksen ja kalifin paikalle pyrkivän vieraan terrieriuroksen valtavääntö,joka tapahtui siinä vaiheessa kun haastaja yritti kammeta itseään vallan portailla pykälän ylöspäin alistamalla kalifin alamaisen, Aslanin. 


   Haastaja kävi yrittämässä Aslanin alistamista. Alphonse, joka seuraili tilannetta kauempaa, tuli välittömästi paikalle ja asetti itsensä vieraan uroksen ja Aslanin väliin. Tuijotus on painava kehoitus, murinaa ei tarvita. 


   ...tässä vaiheessa terrieri katsoi parhaaksi antaa merkkejä alistumisesta: käänsi katseensa ja päänsä poispäin. Koko sen kehokieli viittaa siihen, että se on poistumassa tilanteesta, eikä yritä tämän enempää.



   ...se riitti Alphonselle. Terrieriuros ja Aslan sen sijaan leikkivät tämän jälkeen keskenään ihan rauhanomaisesti ja ottipa Alphonsekin niiden kanssa takaa-ajoleikin muutamaan otteeseen. Kukaan ei tuijotellut enää ketään, eikä rähinää syntynyt. 


  Terrieri ja Aslan kirittävät toisiaan aitausta ympäri vaikka kuinka kauan. Yhteinen sävel on nopeasti löydetty kun ne tunnistavat juoksuhulluuden toisissaan...

  ...kun taas toisaalla paikalle saapunut ennestään tuttu mellakkapoliisi on löytänyt itselleen mieluisan uhrin ja Alphonse on joutunut - jälleen kerran - sen hampaisiin. Kalifin turhat luulot itsestään karisevat kun viiden ikäkuukautensa huimalla elämänkokemuksellaan narttupentu pistää tällekin baletille ihan uudet koreografiat.



keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Mene suoraan vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Meillä on nykyään metallihäkki. Sitä on jo kerran käytetty menestyksekkäästi näytelmissä väliaikamajana ja sitä käytetään jatkuvasti kotona nukkumapaikkana, koska sen pohjalle on laitettu petimme. Tämä häkki on oikein oiva paikka nokosille, koska sen päällä on ohut, musta kangas, jonka tarkoituksena on pimentää ja peittää näkyvyyttä. Se on siis rauhallinen soppi, jossa viihdymme hyvin Aslanin kanssa. Mahdumme sinne loistavasti molemmat, koska se on tarkoitettu kaltaisillemme isokokoisille koirille. Sinne mahtuisi meidän kanssamme myös esim. saksanpaimenkoira. On, meinaan, kasvuvaraa ylöskinpäin. 

Emme olleet kuitenkaan tietoisia, että tässä häkissä on jopa kaksi ovea, joista valitettavasti kummatkin saa lukkoon. Tämä tuli meille ikävänä yllätyksenä; olimme kuvitelleet, että poistuminen häkistä tapahtuisi aina ja kaikkialla omaehtoisesti. 

Onko kenelläkään tietoa, että myydäänkö tällaisia oivallisia häkkejä myös ihmisille? Häkit olisivat erityisen soveliaita niitä hetkiä varten kun ihmiset täytyisi voida pistää rauhoittumaan, varsinkin silloin kun heidän suunsa käyvät jatkuvasti, eikä sieltä  tule mitään muuta kuin kritiikkiä mäyräkoiria kohtaan tai käskyjä, joista yhtäkään ei huvita totella? 


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Kun Alphonse haluaa näyttää tympääntymisensä, se näyttää tältä. Ei ihan kauheasti jätä tuota tulkinnanvaraa tämä naama, ei.