perjantai 29. heinäkuuta 2011

Barffaus: missä ollaan nyt?

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Minulle on jäänyt epäselväksi, että jos kerran ruoka syödään raakana, niin mikseivät muka myyrät ja hiiret voi olla mukana listalla? Mitä eroa on esim. naudan rustoluulla ja myyrän reisiluulla? Voisiko joku ystävällinen ihminen valistaa miehistöäni, että paitsi että haluan vastedeskin syödä ravintoni raakana, haluan myös metsästää sen itse. Minusta on äärimmäisen turhaa, että ihminen käy "metsällä" kaupan pakastealtaalla kun kotona kerran asuu täysin saalistukseen pystyvä, kykenevä ja halukas mäyräkoira. Bah!

 
Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Kesä on mennyt sujuvasti täysbarffilla. Ja tulokset ovat olleet suorastaan loistavia! Koiran ulosteen tarkkailu päivittäin (koprologi täällä, terve!) pitää ihmiset ajantasalla siitä, miten ruuansulatus toimii vai toimiiko ollenkaan. Broilerinliha + luut on pudotettu juurikin tällä syynäämisellä menyystä kokonaan pois; ne vain eivät sitten loppupeleissä sopineet vaan löysensivät vatsaa. Pikainen galluppi tuttujen koirakkojen keskuudessa on avannut ko. ongelmaa laajelmaltikin; yllättävän monen erirotuisen, eri-ikäisen ja eri sukupuolta olevan koiran kohdalla ovat omistajat todenneet saman asian.

Broileria korvaamaan on löydetty parempi, vatsaystävällisempi vaihtoehto: poronluut, joihin Alfie on (tavoilleen uskollisena) kehittänyt melkoisen himon. Poron keittoluut löytyvät ihan ihmisruokapakasteista ja ovat sopivan kokoisia mäyräkoiralle ilman että pilkkomisen apuvälineenä tulisi käyttää moottorisahaa tai vieläkin järeämpiä aseita, kuten esim. supervoimia. Luut tarjoillaan raakoina ja jäisinä. (Nam! Terv. Ahne-Alphonse)

Kasvisvalikoimahan on laaja ja kokeilemalla löytää sopivia kombinaatioita. Juureksia ei koiralle tulisi antaa, poikkeuksena porkkana, mutta vihannespuolella on riittävästi vaihtoehtoja ja kaikki tarjotut ovat mäyräkoiralle maistuneet. Vihannekset soseutetaan aina raakoina ja lisätään lihan joukkoon. Kerran viikossa annetaan lisäksi kasvisoseen mukana raaka kananmuna. Kasvisoseeseen lisätään päivittäin yksi ruokalusikallinen öljyä joka tällä hetkellä on rypsiöljyä, ensi viikolla jotakin muuta.

Hedelmistä banaani on edelleen ykkösherkku, samoin nektariinit ja omena, ananas käy myös hyvin, olkoonkin että ulosteessa se aiheuttaa melkoisen hajuhaitan (sitähän käytetään myös hyväksi silloin jos koiralla on tapana syödä omaa ulostettaan, koska ananas ruuansulatuselimistön läpi mennessään vierottaa koiran tehokkaasti tästä vähemmän viehättävästä tavasta karmealla hajullaan.) Tuoretta ananasta on siis annettu maltillisesti, vaikka se uppoaisikin Alfien ahnaaseen kitaan paremmin kuin hyvin.

Barffaava mäyräkoira syö kaksi kertaa päivässä ellei takana ole tuntikausien lenkkiä tai temmellystä kaverin kanssa, jolloin syödään hedelmä - tai hapanmaitotuotevälipala. Päivän ensimmäinen ateria meillä on aina liha/kasvisateria ja päivän toinen ateria on raakaluuateria.

Jauheliha on pääelintarvike liha/kasvisaterialla ja kaupasta on ostettu raakapakastettuja lihapullia. Toinen vaihtoehto olisi ostaa lihapulla-kasvis-mix, johon on lisätty mm. merilevää ja erilaisia vihanneksia, mutta karsastan näitä valmissekoituksia ihan jo sen takia, että tuoteselosteen mukaan niissä on kypsää kananmunaa ja tomaattia. Määräthän ovat pieniä, mutta silti.

Kalaa (=lohta) annetaan kerran viikossa, samoin sisäelimiä (tällöin ei voi antaa raakaa kananmunaa yhtäaikaa). Kala on meillä ollut aina lohta, joka on uunissa erotettu ihmisten maustetusta palasta omaan folioonsa käärittynä, mutta olen löytänyt koirille ja kissoille tarkoitettua pakastettua ja ruotoineen jauhettua lohta, jota nykyään annetaan. Makeanvedenkaloja annettaessa ne tulisi kypsentää niissä olevien loiseläinten takia, mutta näitä eväkkäitä meillä eivät syö ihmiset, eikä näin ollen myöskään koira.

Ihan mielettömän suurta vaihtelua ei vielä olla saatu rustoluissa aikaiseksi kun lähikauppojen valikoimilla ollaan edetty, eikä olla esim. Kennelpakasteelle tai Vauhti-Raksulle tehty tilausta (jakeluautot käyvät kaupungissa kerran kuussa) vielä toistaiseksi, mutta tarkoitus olisi, koska vähän turhan hankalaksi muuten menee esim. hevosenlihan/luiden tai lampaan ja hirven vastaavien metsästys. Onneksi häränhäntää sentään löytää ihmisruokahyllystä.

Voisimme niinikään myös kunnostautua pähkinöiden ja erilaisten siementen antamisessa (niillä jäljitellään saaliseläimen mahalaukun sisältöä koiran ruokavaliossa). Perusperiaatehan barffauksessa on, että palataan takaisin mahdollisimman luonnonmukaiseen ruokintaan, ilman viljoja, ilman uunia; eli mennään sillä mentaliteetilla, että koirat eivät luonnonvaraisena eläessään kävisi pellolla syömässä eivätkä käyttäisi ruuanvalmistuksessa uunia.

Nyt kun Alfien painoa ollaan vähän kasvatettu (Jee! Terv. Ent. Riuku-Alphonse) - näyttelyiden aikaan "taistelupaino" oli alhaalla ja koira hyvinkin tiivis paketti, kuten barffaaville yleensä käy - on ruuan päivittäisenä kokonaismääränä pidetty n. 3 % koiran elopainosta. Barffatessa suositus on n. 2-3 % koiran painosta. Lihan ja kasvisten/hedelmien/marjojen suhdeluku on päivittäin 60-40 ja tällä hetkellä se tuntuisi sopivimmalta Alfielle. 70-30 suhdeluku oli liian "lihaisa" Alfielle ja veti suolen lähes toimimattomaan tilaan.

Aluksi käytin vaakaa antamaan jonkinlaisia suuntimia siitä minkäkokoisia annosten pitäisi suurinpiirtein olla, mutta nopeasti ja helposti laihtuvalla/lihoavalla koiralla saadaan parin päivän sisällä jo pitävä silmämääräistodiste annoskoon sopivuudesta suuntaan tai toiseen, kunhan lihan ja rehujen suhde pysyy samana.

Minkäänlaista ihottumaa, kutinaa, hiivaa + mm. epämääräistä oiretta ei barffauksen aikana ole ilmennyt. Turkki, sitä vastoin, on pehmeän silkkinen ja kiiltävä. Turkin pehmeyshän on ei-toivottu ominaisuus pitkäkarvaisella mäyräkoiralla, mutta minkäs teet. Olkoon vaikka kuinka ei-toivottu, mutta mielestäni eräänlaisena mittarina sekin näyttää, että suunta on oikea.

Vatsalääke on jätetty kokonaan pois, aamulenkit voidaan taas tehdä tyhjällä vatsalla, koska ei ole pelkoa, että koiran vatsa kipristelisi aamuisin ja joutuisimme ruokkimaan sen ennen lenkitystä ettei se vetäisi kaikkea näkemäänsä nurmikkoa suuhunsa. Teolliset ruuat on pudotettu kokonaan pois nauttittavien aineiden listalta, poikkeuksena vähärasvaiset kalkkunanakit (liian rasvaiset herkut, esim. porsaankorvat jne. löysyttävät mäyräkoiran vatsan myös) joita käytetään palkintoherkkuina, mutta hyvin harvoin.

Barffaus ei välttämättä ole halpaa lystiä (en edes tiedä miten paljon se tulisi maksamaan jos kotona asustelisi isokokoisia koiria, jotka vetävät yli kilon ruokaa päivässä per kuono) eikä kaikkien ruokien saatavuus ole aina maailman yksinkertaisin asia. Mutta on ollut melkoisen koomista huomata, että näin kesäaikaan meillä on syönyt terveellisimmin ja monipuolisimmin perheenjäsenistä juuri ja nimenomaan koira!

Mäyräkoiran tyypillisin ilme silloin kun se hoksaa, että jotakin erityisen mukavaa on tiedossa. Kuvanottohetkellä ilmeen aiheutti kuulohavainto siitä, että ihminen ehdotti leikkituokiota.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Käärmeitä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Viime päivien helteet ovat vetäneet meikäpojan suhteellisen veltoksi. Ulkoilu tapahtuu varjopaikoissa, ja pitkään tallustellaan vain silloin kun on viileää: aamulla tai illalla.

Tänä aamuna naisihmiseni tuskastui rantalenkillä: sudenkorennot, nuo hyönteismaailman elävät helikopterit, olivat tulleet esiin piiloistaan hyttysten mukana ja jumituimme keskelle parvea, erityisesti sen takia, että huomasin mustikoiden kypsyneen ja päätin nauttia aamiaista luonnonhelmassa. Ihmiseni valitti, että neliön alueelle oli ahtautunut aivan liikaa eläviä olentoja (sudenkorentojen ballistiset ominaisuudet vetävät vertoja jopa kömpelöille kimalaisille ja näyttää kuin ne olisivat jo aamutuimaan nauttineet jotakin hyönteistä väkevämpää) ja hoputti minua eteenpäin. Lenkki suoritettiin aivan liian rivakasti minun makuuni. Ikävä ihminen.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mies lähti parin päivän reissuun ja minä päätin olla tekemättä mitään järkevää, vaikka alustavasti olin ajatellut siivoavani ja peseväni pyykkiä.

Mäyräkoira päätti myös olla tekemättä mitään järkevää. Eikä se tehnytkään, päinvastoin: se pureksi tuhannen päreiksi pitkän kenkälusikan. Ehkä se oli protesti siitä, että miehistön määrä lähti kesken loman jyrkkään laskuun.

Palattuani iltapäivällä kotiin ostoksilta, tapasin eteisen lattialta mahallaan rötköttävän koiran, kenkälusikka (tai se, mitä siitä oli jäljellä) tassujensa välissä. Sen oli rysän päältä aika huono mennä huutelemaan syyttömyyttään.

ps. päivälenkillä kaksi kyytä oli päättänyt lähteä ulkoilemaan samaan aikaan ja samalle reitille kuin mekin mäyräkoiran kanssa. Harvaa asiaa pelkään yhtä paljon kuin käärmeitä ja harva asia kirvoittaa moisen taivaita tavoittelevan, alkukantaisen huudon suustani kuin käärmeet. Jos ne elukat eivät ole jo luontaisesti kuuroja, niin nyt ainakin viimeistään ovat. 

Ketään ei purtu, ei edes käärmeitä, mutta hysteria saavutti lakipisteensä. Kotiin palattiin puolijuoksua ja kylmät väreet eivät varmasti lopeta omaa juoksuaan tämän loppupäivän aikana. 

Muuten kiva, mutta kuumuus vaivaa...
 

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Rosvo naapurissa(kin)


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Viikonloppuna oli ukonilma. Tämä oli ehdottomasti äänekkäin ja pahin ukonilma mitä olen kokenut lyhyen elämäni aikana. Sopivasti naisihminen onnistui avaamaan oven pari kertaa juuri sillä hetkellä kun välähti ja taivaalta kuului valtava ryske ja pauke. Minä katsahdin kysyvästi häneen, mutten sen kummemmin kiinnittänyt huomiota meteliin. Mielenkiintoista se oli silti, että juuri ovenaukaisutilanteessa ulkona paukkui ja salamoi.  Kiinnostuneena seurasin kyseisen illan aikana, että tapahtuuko tämä joka kerta kun ovi avataan. Onko ovessamme jokin taikavoima joka saa taivaan räjähtämään?

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Alphonsen rikoskierre on saanut jatkoa. Se on laajentanut varastamisensa nyt jo naapuriin asti. Seuraavaksi se varmaan ylittää jo vanhoja maakuntarajoja.

Tapauskohtainen esittely: istuimme takapihan terassilla ja koira notkui avonaisen oven edessä, sisäpuolella, koska se ei ollut saanut lupaa tulla ulos. Se pysyykin hyvin sisällä, vaikka ovi olisi auki, ellei takapihalla liiku jotakin erityisen kiinnostavaa ja innostavaa, kuten esim. seinänaapurien koira, joka on Alfien hyvä kaveri. Noh, koirahan tuli ulos ja heti meitä tervehtimään, joka taas puolestaan johti siihen, ettei Alfietakaan mikään enää pidätellyt sisällä. Se kirmasi ulos ja riekkumaan kaverinsa kanssa.

Kaikki meni hyvin siihen asti (Alfie oli siis vapaana) kunnes mäyräkoira huomasi, että naapureidenkin takaovi oli auki ja siltä kesti noin sadasosasekunnin puntaroida juostako ovesta sisälle pikavisiitille ilman lupaa vai jäädäkö pihaan telmimään. Sisällehän se juoksi ja naapureiden mukaan suoraan koirakaverin ruokakupille varkaisiin. Ei se ollut ehtinyt ottaa kuin muutaman nappulan kun sitä kiellettiin, mutta olipa sitten vielä ohimennessään yrittänyt napata myös mukaansa kaverin luun.

Varas sai rangaistuksensa: maha oli illalla löysällä, koska barffaavan, herkkävatsaisen ruokavalioon eivät enää nappulat sovi. Seuraavana aamuna annetut poron rustoluut kuitenkin korjasivat tilanteen. Mutta millä korjata vinksahtanut asenne toisten eväitä kohtaan?

ps. lauantaina meillä oli vieraita ja pikkusuolaiset purtavat oli aseteltu olohuoneen matalahkolla sohvapöydällä. Koiraa pidettiin silmällä, mutta siitä huolimatta tavattiin yhden kerran huuliaan nuoleskeleva koira norkoilemassa sohvankulmalla. Kukaan ei ollut nähnyt mitä oli tapahtunut eikä syyllisen suusta löytynyt mitään epäilyttävää. Purtavissa ei ollut kuolaa tai koirankarvoja, mutta huulten nuoleskeluun on täytynyt olla jokin painava syy. Epäilen, että cashewpähkinöitä on ehkä saatettu käydä maistelemassa.
 
Häikäilemätön roisto viattomalla naamalla varustettuna.

 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Rosvo keittiössä


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Eilen näin lyhytkarvaisia ystäviäni, kahta ihastuttavaa neitoa, joiden kanssa juoksin ja leikin tuntikausia yhteen menoon. Minun on hyvin vaikeaa päättää kumpi tytöistä on ihanampi.

Elämä on täynnä monimutkaisia valintoja.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Päivän päätteeksi mies sulatteli pakastimesta neljä palaa ruisleipää ja keitti itselleen iltateetä. Koira makaili keittiön matolla puoliunessa, päivän leikeistään täydellisen uupuneena; se oli torkahdellut jo pari tuntia liian väsyneenä edes siirtymään pedilleen jatkamaan unia.

Poistuimme keittiöstä hetkeksi ja tullessamme takaisin pöydällä, leipälautasen päällä, oli kaksi palaa ruisleipää. Kaksi palaa. Ei neljää palaa, jotka siihen olivat jääneet vain hetki sitten. Matolla makasi - lähes samassa asennossa kuin aikaisemminkin – mäyräkoira, vatsa pinkeänä kuin rummunkalvo, naamallaan äärimmäisen syyllinen ilme. Se vilkuili vaivihkaa meitä kulmiensa alta ja piti päänsä alhaalla.

Uni armahti minut yöllä enkä herännyt siihen, mitä mies kuvaili "kammottaviksi kaasupäästöiksi" kun kuitupitoinen ruisleipä myllersi koiran liian täydessä vatsassa sen nukkuessa yläkerran aulassa pedillään. Ruokavarkaan saamasta rangaistuksesta kärsi siis myös syytön, hereillä ollut sivullinen.

Talouden koomikko ja pellenaamarin omistaja.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Lomafiiliksissä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
 
Tiesittekö, että lomallani olen oppinut uusia asioita. Olen mm. oppinut, että:

...jos mökillä norkoilee keittiössä, saattaa tulla huomatuksi ja saada välipaloja useammin kuin kotona. Jääkaapista löytyy aina iso kasa hedelmiä ja överit nektariineilla voi olla todennäköinen lopputulema. Ei hassumpaa.

...jos on ylimääräistä luppoaikaa, voi suunnitella kepposia. Liikaa vapaa-ajanongelmia minulla ei kuitenkaan ollut; tekemistä oli yleisesti ottaen enemmän kuin riittävästi.

...jos ympärillä on riittävän iso tontti ja juoksuhaluja niin kuin minulla, ei välttämättä huvita lähteä ollenkaan ns. perinteisille lenkeille.


...jos lähtee - vapaana ollessaan - saalistuskiitoon linnun perässä, kaislikon läpi, metsää kohti, voi joutua kiinni. Yritän pitää tämän mielessäni seuraavalla kerralla.

...jos juoksee riittävän lujaa, ei kamera välttämättä pysy aina perässä kun ihminen ei ehdi räpeltää asetuksia.

...jos haluaa villitä itsensä (kuten kävi joka päivä), voi juosta yksikseen isoa rinkiä nurmikolla ja saada kehitettyä päivävillit.

...jos ei varo, voi sairastua vakavaan pallohulluuteen! (En varonut.)

...jos haluaa jatkaa pallopelejä ihmisten kanssa, täytyy muistaa, ettei heidän kuntonsa välttämättä kestä vauhtiani kun hellettäkin on melkoisesti.

...jos menee järveen, voi vahingossa oppia uimaan. Huimaa! (Veden lämpötila oli vaatimattomat + 25 astetta.)

...jos menee järveen, kastuu. Tämä on valitettava oheisilmiö uimataidon hankkimiselle. Millä voimme poistaa tämän kastumisen kokonaan?

...jos haluaa ravistella itseään kuivaksi, kannattaa odottaa, että lähellä on mahdollisimman monta ihmistä.

...jos haluaa kastumatta kulkea vedessä, voi käyttää laitetta nimeltään "vene". 




Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mäyräkoira nautti mökkilomastaan täysin siemauksin. Tekemistä, pihavahtimista ja lintubongailua ei päivistä puuttunut ja kotiuduttuaan se nukkui muutaman päivän ajan lopen uupuneena, mutta silminnähden tyytyväisenä.

Alphonse ja Kultainen Pallo. Kenelle muulle tulee mieleen TSH:n Klonkku? "My precious..."

Lähes jokainen kuva oli zuumattuna tällainen...


...tai tällainen.

Tavattiin myös veljeni ja kälyni Pamela-koiransa kanssa. Alfie sai kaipaamansa juoksuleikit aikaiseksi jahtauttamalla itseään.

Virta ei kaksikosta ihan heti loppunut.

Koirat ja kuvaan tälläytynyt veljen hanuri.

Kaunis, rakas Näsijärvi. Olipa ihanaa!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Näyttelyissä


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Eetu oli paikalla näyttelyissä! Ihan parasta! Ei minulla muuta.

Dynaaminen Duo aloittelee aamuaan.


Minä. (Tuomari roplaa hännän nikama kerrallaan)

Eetu.

Minulla on näyttelypanta = olen töissä. Silloin ei saa enää painia Eetun kanssa.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Oltiin sitten ensimmäisissä näyttelyissä eilen ja tänään. Paikalla olivat myös Eetu isäntänsä + avustajansa kanssa ja kasvattaja perheineen kolmen koiran kanssa. Kokoonpano oli mainio ja hauskaa oli! 

Lauantaina tuli JUN-EH saksalaiselta tuomarilta, joka ei oikein pitänyt Alfien niukasta turkista. Jatkopaikka tyssäsikin sillä kertaa siihen. Arvosteluun oli kirjailtu seuraavaa:

"Elegant type. Masculine head. Not enough coat for 14 month. Very good chest. Slightly turning out on the front. Very good topline and distance in the ground. Very good hindangulation. Well-marked colour. Moving very good in front and behind. Nice temperament."

Häntä pysyy melkein siinä missä sen pitäisikin eli selkälinjan suuntaisena.

Lauantain arvostelussa oli paljon positiivista, emmekä suinkaan lannistuneet vaan olimme innokkaita kuulemaan mitä seuraavan päivän tuomari Alfiesta sanoisi.

Lauantaina kaatosade, sunnuntaina aurinkoa.

Tänä aamuna olimme paikalla aikaisin ja seurasimme kaniini- ja kääpiökehät ennen omiamme. Lauantaina kasvattaja oli handlannut Alfien, mutta halusin tänään olla itse handlerina, vaikka olinkin täysin vakuuttunut, että vähintään kompastun ja kaadun koiran päälle tai sekoilen muuten vain siihen malliin lahjakkaasti, että tyrin koirani mahdollisuudet. No en kaatunut enkä tyrinyt ja Alfie esiintyi varmasti, rauhallisesti ja osoitti muutenkin pitkän päivän aikana kasvaneensa huimasti mitä tulee mielenhallintaan ja käyttäytymiseen (erityisesti kun jouduin kerrankin ottamaan sen suoraan häkistä, kesken päiväunien, alle sekunnin varoitusajalla kehään ja se vain ravisti päätään pari kertaa ja veti oman osuutensa kuin vanha tekijä!) Se keskittyi omaan suoritukseensa todella hienosti, enkä olisi voinut olla siitä enää ylpeämpi! Se pysyi hyvin asennoissa ja liikkui itsevarmasti ja ne kömmähdykset mitä ehkä omassa handlaamisessani tuli, koira paikkasi sujuvasti. Meistä on tullut aika hyviä tiimityöskentelijöitä.

Odottelemassa ruusuketta.

Päivän saldoon olimme äärimmäisen tyytyväisiä (joku saattaisi ehkä jopa sanoa, että olin haltioissani): JUN-ERI, JUK1, PU2, SA, Royal Canin JUN-ROP, VASERT Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Tyylikäs juniori. Erinomainen uroksen pää. Hyvä purenta, hyvät silmät & korvat. Kaunis kaula & ylälinja, lupaava köli. Oikeanlaiset kulmautuneet, vahvaluustoiset raajat. Hyvä häntä, hyvä karva & hapsutukset. Hyvät liikkeet."

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Mäyräkoira lomailee

Mäyräkoira on ottanut ihmisensä mukaansa ja siirtynyt kesälaitumille. Blogin pariin palaamme taas piakkoin!

Nakki ilmassa.

Jihuu, loma! Täältä tullaan!