Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Minulle on jäänyt epäselväksi, että jos kerran ruoka syödään raakana, niin mikseivät muka myyrät ja hiiret voi olla mukana listalla? Mitä eroa on esim. naudan rustoluulla ja myyrän reisiluulla? Voisiko joku ystävällinen ihminen valistaa miehistöäni, että paitsi että haluan vastedeskin syödä ravintoni raakana, haluan myös metsästää sen itse. Minusta on äärimmäisen turhaa, että ihminen käy "metsällä" kaupan pakastealtaalla kun kotona kerran asuu täysin saalistukseen pystyvä, kykenevä ja halukas mäyräkoira. Bah!
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Kesä on mennyt sujuvasti täysbarffilla. Ja tulokset ovat olleet suorastaan loistavia! Koiran ulosteen tarkkailu päivittäin (koprologi täällä, terve!) pitää ihmiset ajantasalla siitä, miten ruuansulatus toimii vai toimiiko ollenkaan. Broilerinliha + luut on pudotettu juurikin tällä syynäämisellä menyystä kokonaan pois; ne vain eivät sitten loppupeleissä sopineet vaan löysensivät vatsaa. Pikainen galluppi tuttujen koirakkojen keskuudessa on avannut ko. ongelmaa laajelmaltikin; yllättävän monen erirotuisen, eri-ikäisen ja eri sukupuolta olevan koiran kohdalla ovat omistajat todenneet saman asian.
Broileria korvaamaan on löydetty parempi, vatsaystävällisempi vaihtoehto: poronluut, joihin Alfie on (tavoilleen uskollisena) kehittänyt melkoisen himon. Poron keittoluut löytyvät ihan ihmisruokapakasteista ja ovat sopivan kokoisia mäyräkoiralle ilman että pilkkomisen apuvälineenä tulisi käyttää moottorisahaa tai vieläkin järeämpiä aseita, kuten esim. supervoimia. Luut tarjoillaan raakoina ja jäisinä. (Nam! Terv. Ahne-Alphonse)
Kasvisvalikoimahan on laaja ja kokeilemalla löytää sopivia kombinaatioita. Juureksia ei koiralle tulisi antaa, poikkeuksena porkkana, mutta vihannespuolella on riittävästi vaihtoehtoja ja kaikki tarjotut ovat mäyräkoiralle maistuneet. Vihannekset soseutetaan aina raakoina ja lisätään lihan joukkoon. Kerran viikossa annetaan lisäksi kasvisoseen mukana raaka kananmuna. Kasvisoseeseen lisätään päivittäin yksi ruokalusikallinen öljyä joka tällä hetkellä on rypsiöljyä, ensi viikolla jotakin muuta.
Hedelmistä banaani on edelleen ykkösherkku, samoin nektariinit ja omena, ananas käy myös hyvin, olkoonkin että ulosteessa se aiheuttaa melkoisen hajuhaitan (sitähän käytetään myös hyväksi silloin jos koiralla on tapana syödä omaa ulostettaan, koska ananas ruuansulatuselimistön läpi mennessään vierottaa koiran tehokkaasti tästä vähemmän viehättävästä tavasta karmealla hajullaan.) Tuoretta ananasta on siis annettu maltillisesti, vaikka se uppoaisikin Alfien ahnaaseen kitaan paremmin kuin hyvin.
Barffaava mäyräkoira syö kaksi kertaa päivässä ellei takana ole tuntikausien lenkkiä tai temmellystä kaverin kanssa, jolloin syödään hedelmä - tai hapanmaitotuotevälipala. Päivän ensimmäinen ateria meillä on aina liha/kasvisateria ja päivän toinen ateria on raakaluuateria.
Jauheliha on pääelintarvike liha/kasvisaterialla ja kaupasta on ostettu raakapakastettuja lihapullia. Toinen vaihtoehto olisi ostaa lihapulla-kasvis-mix, johon on lisätty mm. merilevää ja erilaisia vihanneksia, mutta karsastan näitä valmissekoituksia ihan jo sen takia, että tuoteselosteen mukaan niissä on kypsää kananmunaa ja tomaattia. Määräthän ovat pieniä, mutta silti.
Kalaa (=lohta) annetaan kerran viikossa, samoin sisäelimiä (tällöin ei voi antaa raakaa kananmunaa yhtäaikaa). Kala on meillä ollut aina lohta, joka on uunissa erotettu ihmisten maustetusta palasta omaan folioonsa käärittynä, mutta olen löytänyt koirille ja kissoille tarkoitettua pakastettua ja ruotoineen jauhettua lohta, jota nykyään annetaan. Makeanvedenkaloja annettaessa ne tulisi kypsentää niissä olevien loiseläinten takia, mutta näitä eväkkäitä meillä eivät syö ihmiset, eikä näin ollen myöskään koira.
Ihan mielettömän suurta vaihtelua ei vielä olla saatu rustoluissa aikaiseksi kun lähikauppojen valikoimilla ollaan edetty, eikä olla esim. Kennelpakasteelle tai Vauhti-Raksulle tehty tilausta (jakeluautot käyvät kaupungissa kerran kuussa) vielä toistaiseksi, mutta tarkoitus olisi, koska vähän turhan hankalaksi muuten menee esim. hevosenlihan/luiden tai lampaan ja hirven vastaavien metsästys. Onneksi häränhäntää sentään löytää ihmisruokahyllystä.
Voisimme niinikään myös kunnostautua pähkinöiden ja erilaisten siementen antamisessa (niillä jäljitellään saaliseläimen mahalaukun sisältöä koiran ruokavaliossa). Perusperiaatehan barffauksessa on, että palataan takaisin mahdollisimman luonnonmukaiseen ruokintaan, ilman viljoja, ilman uunia; eli mennään sillä mentaliteetilla, että koirat eivät luonnonvaraisena eläessään kävisi pellolla syömässä eivätkä käyttäisi ruuanvalmistuksessa uunia.
Nyt kun Alfien painoa ollaan vähän kasvatettu (Jee! Terv. Ent. Riuku-Alphonse) - näyttelyiden aikaan "taistelupaino" oli alhaalla ja koira hyvinkin tiivis paketti, kuten barffaaville yleensä käy - on ruuan päivittäisenä kokonaismääränä pidetty n. 3 % koiran elopainosta. Barffatessa suositus on n. 2-3 % koiran painosta. Lihan ja kasvisten/hedelmien/marjojen suhdeluku on päivittäin 60-40 ja tällä hetkellä se tuntuisi sopivimmalta Alfielle. 70-30 suhdeluku oli liian "lihaisa" Alfielle ja veti suolen lähes toimimattomaan tilaan.
Aluksi käytin vaakaa antamaan jonkinlaisia suuntimia siitä minkäkokoisia annosten pitäisi suurinpiirtein olla, mutta nopeasti ja helposti laihtuvalla/lihoavalla koiralla saadaan parin päivän sisällä jo pitävä silmämääräistodiste annoskoon sopivuudesta suuntaan tai toiseen, kunhan lihan ja rehujen suhde pysyy samana.
Minkäänlaista ihottumaa, kutinaa, hiivaa + mm. epämääräistä oiretta ei barffauksen aikana ole ilmennyt. Turkki, sitä vastoin, on pehmeän silkkinen ja kiiltävä. Turkin pehmeyshän on ei-toivottu ominaisuus pitkäkarvaisella mäyräkoiralla, mutta minkäs teet. Olkoon vaikka kuinka ei-toivottu, mutta mielestäni eräänlaisena mittarina sekin näyttää, että suunta on oikea.
Vatsalääke on jätetty kokonaan pois, aamulenkit voidaan taas tehdä tyhjällä vatsalla, koska ei ole pelkoa, että koiran vatsa kipristelisi aamuisin ja joutuisimme ruokkimaan sen ennen lenkitystä ettei se vetäisi kaikkea näkemäänsä nurmikkoa suuhunsa. Teolliset ruuat on pudotettu kokonaan pois nauttittavien aineiden listalta, poikkeuksena vähärasvaiset kalkkunanakit (liian rasvaiset herkut, esim. porsaankorvat jne. löysyttävät mäyräkoiran vatsan myös) joita käytetään palkintoherkkuina, mutta hyvin harvoin.
Barffaus ei välttämättä ole halpaa lystiä (en edes tiedä miten paljon se tulisi maksamaan jos kotona asustelisi isokokoisia koiria, jotka vetävät yli kilon ruokaa päivässä per kuono) eikä kaikkien ruokien saatavuus ole aina maailman yksinkertaisin asia. Mutta on ollut melkoisen koomista huomata, että näin kesäaikaan meillä on syönyt terveellisimmin ja monipuolisimmin perheenjäsenistä juuri ja nimenomaan koira!
 |
| Mäyräkoiran tyypillisin ilme silloin kun se hoksaa, että jotakin erityisen mukavaa on tiedossa. Kuvanottohetkellä ilmeen aiheutti kuulohavainto siitä, että ihminen ehdotti leikkituokiota. |
Mukava lukea barffauksen tuloksista. Meillä ei onneksi ole mitään ongelmia ollut kakan koostumuksessa, pois luettuna vatsatautiajan.. Itsekin haluaisin aloittaa koiralle totaalibarffauksen, mutta tässä vaiheessa se vaan on lähes mahdotonta. Ehkä se sitten onnistuu, jos (ja erittäin vakuuttava KUN) meille muuttaa toinen mäyris. Pipsa kun ei ole juurikaan ahne ja saattaa jättää monesti ruokansa syömättäkin, jauheliha, joka on pilattu jollakin kasvismössöllä on erityinen kauhistuksen asia. Blaah :D
VastaaPoistaTuosta ananaksen vaikutuksesta en muuten tiennytkään, täytyy yrittää pitää mielessä, jos joskus tulee ongelmaa noitten kakkojan syömisten kanssa.
No kyllähän sinne sekaan yksi myyrä tai metsähiirikin mahtuisi:)Onhan se itse metsästetty ruoka makoisinta.
VastaaPoistaJos Ossin allergiatesti ei anna viitteitä siitä että se on ihan superallerginen niin voisin itsekin kokeilla vähän luonnonmukaisempaa ravintoa sille. Luuthan uppoaisivat Ossiin kuin häkä.Vihannessoseista en nyt mene takuuseen.Ossin ruoka, ennenkuin siirryimme allergianappuloihin, oli pääasiassa lihaa ja kalaa ja kanaa mutta kypsennettynä. Hmm poronluut varmaan menisivät melkoisena herkkuna.Terveisiä M-L ja potilas-Ossi
Kiitos mielenkiintoisesta ruokajutusta, oli kiva lukea, vaikka meillä ollaankin Trovetin allergiaruoalla. Riista sopii Ollille ja poronluita täytyy ehdottomasti ostaa kokeeksi. Kalanhan Olli syö roskiksesta, koska muuten sitä ei tarjoilla. Hah-haa! Itsepyydystettyyn raakaravintoon tuntuisi olevan halua, varsinkin mökkiympäristössä, mutta taidot eivät ole halun tasolla. Tähän mennessä hiiret ja myyrät ovat pinkoneet pakoon. Tosin hitaanpuoleinen rupikonna siirrettiin paremmille asuinsijoille mäyräkoiran reviiriltä.
VastaaPoistaonpas pojalla ihana todella mäyärkoiramainen ilme kuvassa :)
VastaaPoistaKiva että teillä on mennyt barffaus hienosti ja että on sopinut Alfielle. Mun pitäis kans taas syventyä asiaan hieman tarkemmin. Ollaan miehen kanssa puhuttu että jos kuitenkin uskallettais vielä kokeilla tuota Milolle ja alkaa Breciä pikkuhiljaa totuttaan raakalihaan ja luihin. Nyt kun on kaksi pientä koiraa, ei tulis ihan niin kalliiksikaan. Tyyne kun oli niin iso että olis tarvinnut lihaa aikalailla päivittäin niin siks ei koskaan edes ajateltu siirtyvämme kokonaan barffaukseen. Vaikka meilläkin nappulana on Orijen joka on kaiketi niin lähellä koiran luonnonmukasta ruokaa kuin vain voi olla niin on se silti itselläkin parempi mieli kun saa antaa kunnon lihaa yms ja tietää tarkalleen mitä koirallensa syöttää.
VastaaPoistaIdatoi: juu, barffaus on sopinut paremmin kuin hyvin Alfielle, harmittaa vaan kun aikaisemmin ei olla aloitettu, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan :)
VastaaPoistaMeillähän ei nirsoilu ole ongelma, vaan päinvastoin!:D Kaikkea syövä mäyräkoira on sekä siunaus, että kirous; toki kasvismössöt menevät nikottelematta alas, mutta sitten taas toisaalta, niin menee kaikki muukin, erityisesti kielletty!
Ahaa, teilläkin on tuo KUN taloon tulee seuraava mäytäkoira, eikä JOS taloon tulee seuraava mäyräkoira ;) Meillä sama meininki ;) Milloin olette ajatelleet, että olisi sopiva ajankohta ottaa Pipsalle kaveri?
Marja-Leena: niinpä, sinne Pohjattomaan Pötsiin mahtuisi kokonainen hiiriperhe, jos niikseen tulisi ;) Poronluut ovat kyllä ilmeisen hyviä koiran mielestä ja nimenomaan nuo keittoluut ovat sopivan kokoisiakin, toki mäyräkoira varmasti pistelisi täysikasvuisen uroshirvenkin naamariinsa, eikä tekisi tiukkaakaan ;)
Olli: kiva jos postauksesta oli jotakin käytännön hyötyä :) Lämpimästi voin suositella noita poronluita. Meillä ovat Kylmäsen poron keittoluita, kilon pussi 3,95 Prismasta, mutta Linnanmaan Prismasta ovat jatkuvasti loppu, Limingantullin vastaavassa oli ainakin viimeksi hyvä satsi saatavilla :) Cittareista ei ole löytynyt, eikä kyllä muistakaan kaupoista...
Hehhee tuolle Ollin roskisdyykkaukselle :D
Paloma: jeps, ilmeen nimi taitaa olla "riemuidiootti" :D :D
Veera & co: on se joo huomattavasti edullisempaa ruokkia kahta pientä koiraa kuin isoa; barffauksessa on lähinnä se vaiva, että täytyy metsästää sitä ruokaa eri paikoista, kun ennen sai yhdestä kaupasta aina nappulapussin. Eikä se tietenkään ihan halpaa lystiäkään aina ole, mutta huomattavasti mieluummin näin kun mitä ennen oli: maha kuralla ja ellillä käyntiä.
Tänään tein aamulla kurkusta ja lehtisalaatista mössöä lihan kanssa ja vähän arvuuttelin mielessäni, että näinköhän lehtisalaatti kurkun kaverina menee alas, kun mitä tahansa kasvisjuttua voi huoletta parskakaaliin sekoittaa Alfielle ja aina menee kaupaksi, mutta ei tehnyt tiukkaakaan :) Nopeasti tottui siihen, että kasviskoostumusta vaihdellaan. Ja vihreät kasviksethan ne koiralle aina ovat niitä parhaita.