Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Eilen näin lyhytkarvaisia ystäviäni, kahta ihastuttavaa neitoa, joiden kanssa juoksin ja leikin tuntikausia yhteen menoon. Minun on hyvin vaikeaa päättää kumpi tytöistä on ihanampi.
Elämä on täynnä monimutkaisia valintoja.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Päivän päätteeksi mies sulatteli pakastimesta neljä palaa ruisleipää ja keitti itselleen iltateetä. Koira makaili keittiön matolla puoliunessa, päivän leikeistään täydellisen uupuneena; se oli torkahdellut jo pari tuntia liian väsyneenä edes siirtymään pedilleen jatkamaan unia.
Poistuimme keittiöstä hetkeksi ja tullessamme takaisin pöydällä, leipälautasen päällä, oli kaksi palaa ruisleipää. Kaksi palaa. Ei neljää palaa, jotka siihen olivat jääneet vain hetki sitten. Matolla makasi - lähes samassa asennossa kuin aikaisemminkin – mäyräkoira, vatsa pinkeänä kuin rummunkalvo, naamallaan äärimmäisen syyllinen ilme. Se vilkuili vaivihkaa meitä kulmiensa alta ja piti päänsä alhaalla.
Uni armahti minut yöllä enkä herännyt siihen, mitä mies kuvaili "kammottaviksi kaasupäästöiksi" kun kuitupitoinen ruisleipä myllersi koiran liian täydessä vatsassa sen nukkuessa yläkerran aulassa pedillään. Ruokavarkaan saamasta rangaistuksesta kärsi siis myös syytön, hereillä ollut sivullinen.
 |
| Talouden koomikko ja pellenaamarin omistaja. |
Siis mitä? Onnistuuko Alfie viemään normaalin korkuiselta pöydältä jotakin? Ossi on kerran vienyt suklaakonvehdin appivanhempieni pöydältä mutta se pöytä on ehkä 40 cm korkea. Mielikuvitukseni tuoksuisssa voin jotenkin kuvitella ruisleipätuhnaisut koiralla:) Terveisin M-L ja Ossi
VastaaPoistaHihhihhihhih! Voi Alfie, Alfien massu ja Alfien isäntä parat! ;D
VastaaPoistaMeillä on muutaman kerran käynyt niin, että valmiilta voikkareilta on käyty nyysimässä päälliset. Että muistakaa laittaa kaikkiin syötäviin asioihin kettinki ja munalukko, jos poistutte niiden luota selkä ruokaan päin yli kymmeneksi sekunniksi!
Olisivatpa kaikki varkaat noin söpöjä:)
VastaaPoistaAlfie on tosi mies, ei kannata "pistää kaikkia munia samaan koriin", voi jakaa ihailua useammallekin kohteelle:) Ihan niin kuin poikani, joka aina päiväkodissa "kirjoitti" rakkauskirjeitä kerrallaan vähintään kolmelle tytölle... :)
Mahtavia noi alemman postauksen mökkikuvat ja etenkin zoomatut Alfien ilmeet + kieli!
Olipa mainio kesäilopostaus tuo edellinen :)
VastaaPoistaMutta avoimen itsetyytyväinen ja rehentelevä on tämänkin postauksen kuva! Kuinka joku voi ollakin iloinen noin koko naamallaan.
Molempi parempi, Alfie!
VastaaPoistaNo, voihan ahmatti sentään, ei taida pelkkä BARFfi riittää ;) Siinä "sivullinenkin" sai palkkansa, mitäs jätti leivät siihen tyrkylle ;D
Marja-Leena: siis mä veikkaan, että tuolin kautta oli pöydälle kuroteltu, mutta onpahan ilman tuoliakin tuo roisto onnistunut aikaisemmin nappaamaan jotakin ruokapöydältä! :D Niin ja juu...ruisleipähän oli ihan tuoreena pakastettu, joten voimme yhdessä mielikuvitella miltä on ilma haissut! :D Onneksi itse nukuin, kjäh, kjäh ;)
VastaaPoistaAnnamari: No niinpä, kun selkäs käännät ja silleen:D Pitkään aikaan ei ole mitään sapuskaa hävinnyt, mutta ilmeisesti nyt sitten ruisleipä (sellaisenaan, ei ollut päällyksiä edes leivillä vielä ;) oli vastustamamatonta :)
Anu: ihana se sun poikas!:) Just noinhan se pitääkin mennä, että on sitten varaa mistä valita ;)
Mai: Alphonse on usein riemuidioottina kotona :D Se on aina kokonaisvaltaisesti sitä mitä se kulloisenakin hetkenä on; kun nyppii, niin sitten osoitetaan mieltä koko keholla, sama ilon kanssa :)
Ellieli: oli varmaan illan menyyssä tarkistamista Alfien mielestä tai ainakin annoksen koossa kun mahassa oli tilaa kahdelle leivälle ;) En tiedä oliko sitten tullut liiankin täyteen ettei ollut kaikkia neljää popsinut vai oliko varkaalla aika loppunut kesken eikä ollut ehtinyt ahmia kaikkea vaan oli kuullut meidän tulevan :)
Hyvä Alfie, sinä mäyräkoirien aatelinen. Olen todella ylpeä sinusta, olen tehnyt sen, mitä monet meistä lajitovereista ovat halunneet tehdä. Harva siihen pystyy. Kerron tarinan nuoruudestani.
VastaaPoistaMuutin etä-emännän luo reilun vuoden ikäisenä. Minua ei voitu enää pitää siinä ensimmäisessä kodissa, mutta en valita asioiden saamasta käänteestä. No, minulle ja muille on kerrottu, että kun olin nuori poika, silloinen emäntä oli tehnyt pellillisen pizzaa ja jättänyt sen keittiön pöydälle. Perhe oli saunonut ja kun olivat tulleet saunasta, olin syönyt koko satsin. Mahani oli ollut aivan pullollaan. Minulle on tosin käynyt samaoin kuin Obelixille, en saa enää koskaan maistaa pizzaa.
Olikohan tämä sinullekin ainutkertainen tilaisuus herkutella ruisleivällä?
Sul on tosi komeet hampaat! Pitäsköhän munkin ryhtyy rosmoksi. Olisko äippä sitten sehrivi?
VastaaPoistaOlli: oi, kokonainen pellillinen pizzaa?! Moisesta herkusta (ja rohkeudesta) voi vain Alfie haaveilla! =) En kyllä ihmettele obelix-syndroomaa, kokonaisesta padallisesta taikajuokaa (tai pellillisestä pizzaa) saattaa kyllä helposti napsahtaa elinikäinen kielto päälle! :D
VastaaPoistaMyrsky: ei, ei kannata ryhtyä varkauksien tielle; saattaa mennä maha löysälle ;) Kyllä pitää olla vähän poliisina jos ruokaa on näkyvillä, mäyräkoiran mieli on heikko ja ahneus herkässä ;)