torstai 31. tammikuuta 2013

BARF, vol III: kysymyksiä ja vastauksia

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Siitä puhe, mistä puute; ruuasta, nimittäin. Sellaista hetkeä ei tule etteikö pieni hiukopala maistuisi. Alla esimerkkiannoksia Aslanin ruokakiposta jonkin viikon varrelta:



Napakkaa, jänteistä sikanautaa ja pehmeä kasvispyree, jossa vihreät maut kietoutuvat sointuvaksi sävelkuluksi avaten makunystyrät vastaanottamaan lihaisan pääruuan sinfonian.


Samettista, jauhettua naudan maksaa, kylkiäisenään hyvän suutuntuman antavia maukkaita broilerin kivipiiroja. Sisäelimen ja lihan sopusointuinen liitto toimii takuuvarmasti kaikilla liharuuan ystävillä.


Broilerin siipiä broilerin kauloilla. Siinä on jotakin poeettista miten saman eläimen eri osat täydentävät toisiaan annoksessa.


Bonuksena ihmisen värikäs lounas menossa uuniin...ja kas, paikalle sattumalta osunut tiedustelija (Aslan), joka hiippailee heti keittiöön kun leikkuulauta otetaan kaapista esille. Koskaan ei voi tietää milloin pöydältä tippuu ruusukaali lattialla odottavan kitaan...



Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Koirien ruokinnasta puhuttaessa monet ovat sanoneet olevansa kiinnostuneita barffauksesta, mutta eivät joko tiedä miten aloittaa tai kuvittelevat sen olevan niin hankalaa ja vaivalloista, että ostavat sen takia mieluummin teollista ruokaa koirilleen. Mielelläni kerron kaiken minkä tiedän, vaikken olekaan missään määrin asiantuntija tässä(kään) asiassa, ainoastaan sen suhteen, että tunnen koirani ja näen päivittäin ruokavalion vaikutukset niissä. 

Tähän postaukseen kokosin kysymyksiä joita minulle on ylivoimaisesti eniten esitetty kun koirien ruokavaliosta on tullut puhe. Ja koska en edusta edes mitään puolivirallista tahoa, ovat vastaukset ja mielipiteet omiani; tiedon olen hankkinut lukemalla, tutkimalla ja kokeilemalla. Empiiriset kokeet omilla koirillani ovat muokanneet ja hioneet ruokavalion sellaiseksi mitä se nykyään Alphonsella ja Aslanilla on. 

Koska jokainen koira on yksilö, myös energiatarve on yksilökohtainen. Eroavaisuuksia on yhtä paljon kuin koiriakin; jopa saman laumankin sisällä, kuten meillä jossa nuorempi koira, Aslan, kuluttaa ravintonsa nopeammin. Mitä tulee ruokintaan yleensä, kaikki riippuu rodusta, sukupuolesta, iästä ja aktiivisuustasosta sekä yleisestä terveydentilasta. Meillä barffaa kaksi suhteellisen aktiivista, tervettä, nuorta mäyräkoiraurosta. Ruokamäärä on räätälöity vastaamaan yksilötasolla kumpaisenkin tarvetta.



1. Mikä ihmeen barffaus?

BARF tulee sanoista Bones and Raw Food tai Biologically Appropriate Raw Foods eli luita ja raakaruokaa. Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että koiralle ei anneta mitään teollista ruokaa esim. nappuloita, koirankeksejä,- makkaroita, yms. pitkälle prosessoituja herkkuja, eikä myöskään viljoja ja hapanmaitotuotteita. Ruokaa ei kypsennetä, ei edes kasviksia. Kerran viikossa koirat syövät kumpainenkin yhden raa'an kananmunan sellaisena päivänä kun ei ole tarjolla sisäelimiä. Öljyä lisätään ruokaan teelusikallinen päivittäin. Itse suosin niitä öljyjä, joissa omegat ovat mahdollisimman hyvin hyödynnettyjä, ja näitä ovat eläimille tarkoitetut lohiöljyt ja ihmisille tarkoitetut kylmäpuristetut rypsiöljyt. Barffatessa ei suositella kypsien ja kypsentämättömien ruokien sekoittamista keskenään. Meillä tosin Aslan oli pienenä pentuna sekaravinnolla (vähän nappuloita ja enimmäkseen raakaruokaa), Alphonse siirtyi yksivuotiaana kerralla barffaukseen nappuloista johtuvien ja toistuvien gastriittien takia.


2. Raa'at linnunluut?

Melkein jokainen koiranomistaja on kuullut varoituksen linnunluiden syöttämisestä koiralle. Tämä koskee vain ja ainoastaan kypsennettyä linnunluuta. Mitään muutakaan ateriaksi tarkoitettua luuta ei saa antaa kypsennettynä. (Tämä kannattaa muistaa myös sulatettaessa ruokaa mikrossa. On varottava ettei luu kypsy prosessin aikana. Yleisesti ottaen suositellaan ruuan sulattamista huoneenlämmössä.) Kypsennetyn luun rakenne muuttuu ja siitä saattaa irrota teräviä säleitä koiran työstäessä sitä. Nämä säleet voivat koitua koiralle kohtalokkaiksi. Ns. ajavietepuruluut ovat asia erikseen, esim. savustetut luut, jotka eivät koskaan ole rustoluuta. Rustoluuta on nimenomaan se luu, jota koiralle annetaan ateriaksi, koska siihen sen hampaat ja leuat pystyvät ja se syö sen kokonaisuudessaan.

Ja mitä tulee tuohon linnunluuhun, niin itse asiassa nimenomaan juuri broilerin siivet ovat mitä parhainta raakaruokaa koiralle. Niiden liha-luu-suhde on erinomainen (sen pitäisi ideaalitapauksessa olla 50-50 ja sekä broilerin siivissä että naudan lihaisissa rustoluissa tämä toteutuukin) ja yleensä ne myös sulavat vasta-alkajankin vatsassa parhaiten. Jos koira ei voi jostakin syystä syödä kokonaista siipeä sellaisenaan (esim. ihan pieni pentu vai vanha koira) saa luita ja lihaa jauhettuna samoista lemmikkikauppojen pakastealtaista joista muunkin liha- ja luuruuan voi hankkia. Riittävän äksyn lihamyllyn omistajathan voivat itse jauhaa ruuat koirille ruhonosista.  



3. Annoskoko?

Numeraalisia arvioita on hankala antaa, mutta yleinen nyrkkisääntö lienee n. 3-5 prosenttia koiran painosta. Annoskoko pitää suhteuttaa koiran energiatarpeeseen. Esim. huippuajurit taatusti tarvitsevat eri määrän ruokaa metsästysaikana kuin enimmäkseen sisätiloissa viihtyvät lajikumppaninsa. Energiantarve on suhteessa suoraan verrannollinen koirien saamaan liikunnan määrään, joten tarpeen vaatiessa ruoka-annoksia viilataan sen mukaan kuinka paljon kilometrejä on vuorokauden aikana kertynyt ja miten raskasta on liikunta ollut. Koirilla ei ole siis mitään valmiiksi fiksattua ruokamäärää, joka ammennetaan kuppeihin säntillisesti joka päivä, vaan sen mukaan mennään miten on kulutustakin tullut. 

Käsikopelolla tietää onko annoskoko oikea suhteessa koiran painoon: jos koiran vyötärö ei selkeästi erotu lantiosta kapeampana kohtana, kylkiluut eivät tunnu kaivamatta eikä selkäranka kuljetettaessa kättä selkää pitkin, on koira liian tukevassa kunnossa. 

Aslanin annoskoot ovat inhimillistyneet vastaamaan lähes täyskasvuisen mäyräkoiran tarpeita; poissa ovat aktiivikasvukauden poskettomat annokset, mutta edelleen se syö enemmän kuin Alphonse, koska on isokokoisempi. 

Prosentuaalisesti eniten päivän ruokamäärästä pitäisi tulla lihaisista rustoluista (tämä on yksi barffauksen kulmakivistä: lihaisat luut ovat pääartikkeli koiran menyyssä) ja loput ruuasta jauhelihaa/kalaa/sisäelimiä soseutetuilla kasviksilla/hedelmillä. Vihannekset ja hedelmät on syytä antaa aina soseena, että koira kykenee käyttämään ne parhaiten ravinnokseen eli kasvisten solurakenteen tulisi olla rikki kun ne tarjotaan koiralle ruuaksi. 

Jotkut koirat syövät luita 70 prosenttia ateriastaan ja lihaa/kalaa/sisäelimiä 30 prosenttia, jotkut vielä vähemmän ja joillakin suhdeluku on pyöreät 50-50. Meillä Alphonse syö vähemmän jauhelihaa suhteessa päivittäiseen luumääräänsä kuin Aslan. Tämä siksi, että Alphonsen vatsa pysyy kunnossa ainoastaan jos ruokavalio on hyvin balansissa sen tarpeisiin nähden. Jo parin päivän muutos - enemmän jauhelihaa, vähemmän luuta - saattaa näkyä sillä löysänä vatsana ja närästyksenä. 



4. Ruokintakerrat vuorokaudessa?

Itse en siirtyisi milloinkaan antamaan vain yhtä ruokaa päivässä, koska silloin ruuansulatuselimistö joutuu liian koville joutuessaan sulattamaan koko päivän annosta kerralla. Barffatessa muutenkin lihat ja kasvis annetaan aina eri ruokintakerroilla kuin lihaisat luut, että koiran elimistö kykenee käyttämään kaiken ravinnon hyväksi. Joten meillä syödään kaksi kertaa päivässä: aamulla lihat ja kasvissose/hedelmäsose ja illalla aina luuateria. Saatetaanpa syödä vielä välipalakin, jos tarvetta ilmenee. Välipalana on aina jotakin hedelmää tai kasvista.



5. Suolitukokset?

Oikein suoritettuna barffaus ei ole riskialtista eikä aiheuta suolitukoksia. Barffatessa on hyvä pitää mielessä, että kuitujen (kasvikset, hedelmät) suhteen täytyy olla balanssissa proteiinien kanssa. Jokainen koirillaan barffausta suosiva on tottunut koprologi eli ulostetutkija: jätökset kertovat kaiken oleellisen. Jos uloste on liian löysää, täytyy kasvisten/hedelmien määrää ruokavaliossa pudottaa, jos taas koira kykkii minuuttitolkulla, otsasuonet pullottaen, eikä mitään tule ulos, on syytä lisätä kasvisten määrää. Paljon luuta syövän koiran uloste on keltaista ja kovaa tai melkein valkoista, ihan jauhemaiseksi pöllyävää tullessaan siitä hiljaisemmasta päästä ulos. Se on myös lähes hajutonta.  

Aloitettaessa barffausta kannattaa luut syöttää kädestä pitäen koiralle ja näin se oppii syömään rauhallisemmin. Tähän broilerin siivet (tai broilerin kaulat) ovat erinomaista ruokaa, koska niiden syömiseen menee vähemmän aikaa kuin esimerkiksi naudan rustoluuhun. Koira saattaa aluksi oksentaa nieleskelemiään liian suuria paloja, mutta oppii yleensä suhteellisen nopeasti minkäkokoisen palan voi huoletta niellä. 

Rustoluut annetaan huoneenlämpöisinä, kuten muukin raakaruoka. Tällä tavoin koiran elimistö (erityisesti jos sillä on ongelmia ruuansulatuksen kanssa, kuten Alphonsella on ollut) ei joudu ylimääräiseen rasitukseen joutuessaan ensin lämmittämään jäistä ruokaa, ennen kuin varsinainen ruuansulatus voi alkaa.



6. Salmonellavaara?

Raa'an lihan ja luun syöttäminen -erityisesti jos luita syötetään kädestä - on herättänyt kysymyksiä siitä, kuinka hygieenistä koko touhu on ja onko olemassa vaara, että nimenomaan juuri raakana annettavasta broilerista voi ihminen saada salmonellan.

Ensinnäkin, tietääkseni kotimaisessa broilerissa ei juurikaan ole salmonellaa tavattu, käsittääkseni ne tapaukset Suomessa jossa salmonellaa on raportoitu olevan olemassa, ovat olleet ulkomaisessa lihassa. Ja koirahan itse ei voi salmonellaa saada lyhyen ruuansulatuselimistönsä takia. Toisekseen, käsihygienista on tietenkin huolehdittava niin hyvin, ettei tarvitse edes miettiä tällaisia asioita.    


Barffauksen plussat:

* päätän itse mitä koirani syövät, eikä mikään ulkopuolinen taho, joka haluaa välttämättä lisätä nappuloihin ainesosia joiden tutkiminen ei kestä päivänvaloa. 

* vatsan toiminta pysyy tasapainossa; ulostemäärät pienenevät, paitsi silloin kun on syöty paljon luuta - se kyllä näkyy ulostuskerroissakin jo yhden lenkin aikana, mutta tuotos on kovaa ja edesauttaa anaalirauhasten normaalia toimintaa.

* lihasmassa kasvaa, keho kiinteytyy, yleisvakutelma on jäntevä. 

* turkki on hilseetön, hengitys on raikas.

* ruoka on lisäaineetonta ja näin ollen sillä saattaa olla rauhoittava vaikutus levottomiin koiriin, koska mitään ylimääräistä ja kemiallista ei koirien kuppiin laiteta. 

* liha on kotimaista, luut ovat kotimaisia. 

* jos koiran ruoka loppuu jonkin matkan aikana, esim. kesämökillä, saattaa nappuloiden saanti olla hankalaa, ellei läheisellä paikkakunnalla ole eläinkauppaa joka myy juuri sitä merkkiä jota koirallesi syötät. Sen sijaan barffaavan koiran ihminen kävelee lähimpään ruokakauppaan ja löytää sieltä ravintoa liha- ja kasvistiskiltä koiralleen tai sitten suoraan koirille tarkoitetusta pakastekaapista/altaasta, joka löytyy jo melkein jokaisesta pikkukaupastakin.

* barffauksen on monesti todettu kohottavan koiran ruokahalua, joten se saattaa olla vastaus niille, jotka tuskailevat nirson tai huonosti syövän koiran kanssa.


* barffatessa ei tarvitse pelätä, että ruuassa olisi allergiaa aiheuttavia varastopunkkeja, kuten kuivamuonissa valitettavasti on ollut.

* on selvää, että koira kokee ruokailuhetkensä nautinnollisemmaksi jos se työskentelee aktiivisesti rustoluunsa kimpussa parikin tuntia, verrattuna siihen, että se syö nappulansa kupista alle minuutissa. 


Barffauksen miinukset:

* barffaus on hintavampaa kuin nappuloiden syöttäminen. 

* lähdettäessä reissuun on ruokailut aina miettivä etukäteen, erityisesti kesäkuumalla kun mukana on pakasteita (lihaa ja luita). Tämä on ratkaistu meillä siten, että autossa kulkee mukana virralla toimiva kylmäboxi. Sinne laitetut ruuat on otettu suoraan pakkasesta, kylmäpatruunojen kanssa. Nappulapussi olisi luonnollisesti helpompi ottaa mukaan.

* pakastimen olemassaolo on oleellista ruuan säilyvyyden kannalta.


Häränhäntä maistuu äärimmäisen hyvin mäyräkoirille. Alphonse askartelee lihaa pois rustoluun ympäriltä.

Aslan syö nopeammin vastaavaa lohkarettaan, mutta niin vain silläkin kesti taas puolitoista tuntia tehdä omasta ateriastaan selvää. 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Koirien kuvaaminen blogiin...

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:



"Näin se aina alkaa: 'otetaan muutama kuva, istu siinä hetki'...no sit mä istun ja meneehän siinä tovi. Ja sitä aikaa ei saa koskaan takaisin."





"Tiedustelija tulee kuvauspaikalle sähläämään otoksia. Tiedustelijan homma on meillä yksinkertainen ja työnjako on mallia kiertävä: tiedustelija lähtee tekemään arviotaan tilanteesta silloin kun ihminen on keittiössä ja tsekkaa, että onko siellä jotakin haluamisen arvoista. Sen jälkeen ilmoitetaan nukkuvalle kaverille, että keittiössä on meneillään jotakin mielenkiintoista, esim. juustoleipäilyä. Tämän piti olla Aslanillekin selvä. Mutta Aslan on niin käsittämättömän utelias, että se ei tajua ettei nyt ole se hetki, eikä sen työvuoro. Ihmisellä on kamera kädessään, ei leipä."





"Sitten odotetaan, että kameran asetuksia säädetään ja kuunnellaan ohjeistusta..."



"Hetkellinen herpaantuminen kuuluu asiaan jos kestää liian kauan, sitä paitsi televisiossa on meneillään jokin piirretty jossa koira kurittaa kissaa. Asiaa."



"Aslan, toinen meistä on fotogeeninen ja toinen meistä ei niin paljon just nyt. Arvaa kumpi sä olet?"


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


      
Hieno kuva tuli, pojat!


torstai 24. tammikuuta 2013

Alphonse ja ihanat ilmavirrat

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:



Näkemyksemme nakkisämpylästä.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Alphonsella, kuten kaikilla koirilla, on omat mieltymyksensä ja kummallisuutensa, eikä niitä yleensä sen kummemmin ihmetellä. Paitsi ehkä toisinaan hieman hämmästellään sitä, miten hulluna se on tuuleen tai mihin tahansa koneelliseen ilmavirtaan, kylmään tai kuumaan.

Autossa se työntää keskikonsolissa olevaan takaosan puhaltimeen kuononsa kiinni ja puhkuu sieraimistaan ilmaa takaisin puhaltimen sisään. Se viihtyy näin iät ja ajat. Ulkona tuulisella säällä se villiintyy välittömästi. Mitä kovempi tuuli, sen hauskempaa sillä on.

Kotona hiustenkuivaajalla puhaltaminen on jo 'so last season', koska se tapahtuu ihmisavusteisesti eikä ole kovinkaan usein toistuva ihanuus. Sitä paitsi, Alphonse on vasta huomannut, että se voi valjastaa ilmanpuhdistinkoneen  ilmavirrat ja - varat (ilmavara on mäyräkoiran oma ihanuusyksikkö, vrt. rahavara) käyttöönsä ihan oma-aloitteisestikin. Laite alkaa käydä kovemmilla kierroksilla kun koirat menevät sen läheisyyteen, koska silloin se aktivoituu puhdistamaan tehokkaammin ilmaa (sillä on myös tekemistä asian kanssa, että Aslanin sumeilemattomat ja summittaiset kaasupäästöt koneen vieressä vaikuttavat laitteen tehoherkkyyteen, kuten olen joskus asiasta maininnutkin täällä). Alphonse on kuitenkin päättänyt, ettei tämä riitä, koska kone puhaltaa ihanan viileän ilman yläosastaan ulos, joten lattialla, laitteen vieressä makaaminen ei tuota maksimaalista ilmavirtaa kelpo kelmikoiran villoihin. Tarvitaan jämerämpiä otteita, että viiksikarvat saadaan väpättämään. On siis kiivettävä laitteen päälle, sinne mistä kierrätetty ja puhdistettu ilma tulee ulos. Tietenkin. Ja sieltä mäyräkoira no 1 käydään sitten hakemassa kun se takajalat täristen yrittää pysyä liukkaan ja kapean koneen päällä, vain ja ainoastaan saadakseen tuntea tuulen hiuksissaan. Luonnollisesti kone käy täysillä silloin kun sen päälle on asetettu mäyräkoira. Ja Alphonse näyttää siltä kuin se poseeraisi shampoomainoksessa jossa tuulikone on asetettu strategisesti osumaan sen kauniisti kiiltäviin kutreihin jotka hulmuavat sen kasvojen ympärillä. Asian tekee erityisen koomiseksi sen omahyväinen ilme kun se mielestään on löytänyt talon parhaan paikan.

Ihmiset eivät tosin ole erityisen ilahtuneita siitä, että elektronisten laitteiden päällä makaa koira. Aslan ei myöskään voi ymmärtää mitä niin mainiota muka koko koneessa on. Se makaa sohvalla ja mulkoilee Alphonsea kulmiensa alta kun tämä on kiivennyt koneen päälle keekoilemaan. Ainut mihin se itse haluaa kiivetä on kirjahylly.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kelmiyttä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Minä, koiraruhtinas, olen levolla. 

Alamaiseni Aslan on alerttina. (Tosiasiassa se on juuri ilmaissut halunsa päästä syliin ja odottaa ihmiseltä vastausta. Aslan on syliaddikti.) 


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Joillakin ihmisillä on hyvä muisti. Itse lukeudun yllämainittuun ihmisryhmään, erityisesti mitä tulee kaikenlaiseen triviaan ja hölynpölyyn eli nippeli- ja knoppitietoon jolla ei tee yhtään mitään, esim. minkä niminen on Michelle Pfeifferin sisar? Tämä tieto ei tietenkään ole hölynpölyä itse Michelle Pfeifferille, mutta omaa muistikapasiteettiani voisin hyödyntää ja valjastaa käyttööni kyllä paremminkin ja tähdellisempiinkin asioihin. Siis muutenkin kuin Trivial Pursuitissa.

Hyvä muisti on mäyräkoirillakin; ovat varmasti perineet sen minulta. Alphonse, kelmikoira, on erityisen hyvämuistinen tapaus. Aslanin vastaavasta kapasiteetista ei ole vielä pitävää näyttöä samassa määrin kuin Alphonsen kohdalla, mutta uskoisin ettei sekään niitä maan huonomuistisimpia ole. Ainakin hyvin pätevästi se muistaa olla säännönmukaisesti kuuntelematta ihmistä heti kun etuovi avataan ja se pääsee ovesta ulos. 

Kaikki epäilyt siitä onko koiran muisti kuin kanan lento: näyttävä mutta valitettavan lyhyt, katoavat siinä hetkessä kun tajuaa, että koira on kytännyt tilaisuuttaan tunnin. Muistinsa varassa. Alla esittely esimerkkitapauksesta:

Keissi:
Tulen yläkerrasta, avaan lapsiportin lukon, työnnän portin auki, astun viimeisen rappusen, työnnän portin perässäni kiinni. En laita lukkoon siinä olevaa hakaa, mutta (mäyräkoira)katsojan silmiin näyttää siltä, että portti on kiinni ja lukittuna. 

Koirat nukkuvat alakerrassa. Aslan tuhisee selällään häkissä, heiluttaa unissaan häntäänsä. Alphonse nukkuu mökissä (=kankaisessa kevythäkissä) kiepillä. Tietämättäni sen korvat ovat kuitenkin rekisteröineet äänen, jonka puuttumista se lienee vain odottanutkin: lapsiportin haka ei loksahda lukkoon. 

Istun läppärin eteen, kuluu tunti. Nousen ylös viedäkseni roskat ulos. Kannan roskapussin tuulikaappiin ja työnnän kengät jalkaani, käännyn avaamaan ulko-ovea ja näen kuinka mökistä lähtee karvainen ohjus kohti rappusia. Potkaisen kengät pois, Alphonse kiskaisee tassullaan portin auki ja ottaa valtavan spurtin yläkertaan. Aslan nousee tukka pystyssä pediltä häkin uumenista ja alkaa välittömästi ulvoa ääneen, koska se ei uskalla lähteä juoksemaan portaita yhtä lujaa ja ilmeisesti kokee tulleensa jotenkin petetyksi. Loikin Alphonsen perässä ylös, ohimennessäni komennan Aslania odottamaan; se volisee kuin haavoitettu eläin keuhkojensa pohjasta asti, mutta jää seisomaan paikoilleen portaiden eteen. Kalastan Alphonsen syliini pesuhuoneesta tutkimassa pyyheliinatilannetta. Kysyn siltä oliko sillä kenties lupa tulla yläkertaan omin neuvoin. Vastaukseksi se hakkaa minut hännällään ja nuolee naaman.

Mäyräkoiran muisti. Ihan turha vakuuttaa, etteivätkö ne muistaisi mistä asiasta olen juuri sekunti sitten niitä nootittanut. Ei meinaan mene enää läpi.


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Tapakasvatusta

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Tapakasvatus. Tämä sana pitää sisällään asioita joita luontaisesti paheksun, jo ihan rotuni puolesta. Ihminen on yrittänyt iskostaa tätä tapakasvatusta meihin, mutta tulokset ovat olleet vähintäänkin vaihtelevia. Ihmisen mielestä koirienkin on hallittava tiettyjä asioita toimiakseen yhteiskunnan sisällä paheksuntaa herättämättä. Ihminen on idealisti ja tämä helmasynti saa joskus koomisia sävyjä.

Ihmisen (naurettava) yritys ryhdistää elämäämme:

1. Ei saa varastaa. Olen jo huomannut tässä pitkien ikävuosieni aikana (2.8 vuotta), että tämä tarkoittaa kokonaisuudessaan selkeää jakoa ihmisten ja koirien tavaroihin ja ruokiin. Aslanilla nämä rajat ovat vielä hieman hämärät. 

2. Ei saa harrastaa turhahaukkua, tunnetaan myös lontooksi 'much ado about nothing' (paljon melua tyhjästä)- nimisenä ilmiönä jossa koira seisoo ikkunassa ja haukkuu ihan vain tavan vuoksi, siis silloinkin kun ulkona ei ole mitään reagoitavaa. Aslan harrastaa tätä turhahaukkua toisinaan. En ole aivan vielä päässyt selvyyteen siitä, että mikä on tämän kyseisen kommunikaatiomuodon perimmäinen tarkoitus. Onko se sitä, että Aslan haukkuu koska ulkona ei liiku ketään jota voisi haukkua vai haukkuuko se ilmoittaakseen, että on haukkumassa? Itse en tätä järjetöntä tolskaamista harrasta, joten asia ei ole täysin minulle auennut.

3. Ulkona on liikuttava tiettyjen sääntöjen sisällä ja määräysten puitteissa. Ei voi temmeltää tiellä niin etteivät maakuntarajat meinaa riittää tai poiketa ojentamaan vastaantulevia koiria. Täytyy edetä korrektisti, toisia liikkuja kunnioittaen. Olen tosin sitä mieltä, että siinä missä me muut asumme reaalimaailmassa, naisihminen ilmeisesti kansoittaa yksinään jotakin utopistista maailmaa, niin vankka on hänen uskonsa siihen, että liikkuminen ulkona saavuttaa vielä sille asetetun korkean riman. Mäyräkoirat tietävät paremmin.

Me emme koskaan tule pääsemään yhteisymmärrykseen ihmisen kanssa tästä tapakasvatuksesta. Siihen on olemassa yksi perustavanlaatuinen syy: ihminen uskoo siihen, mäyräkoira ei. Mäyräkoira uskoo konkretiaan: lautasella on lihaa = syö se. Ihmisellä on toiveita = ohita ne. Abstraktiot ovat juuri sitä miltä ne kuulostavatkin; asioita jotka eivät materialisoidu mäyräkoiran maailmassa. Tapakasvatus luetaan yllämainittuun.

Joskus koirapuistossa Aslan haluaa olla sylissä, koska sieltä näkee kauemmas.  Ihminen (= orja) toteuttaa toiveen.



Ihan hirveästi ei varmasti toisissa uroksissa herätä pelkoa moinen sylivauvailu. Itsehän mieluummin nielisin kannon kuin olisin sylissä puistoillessa.



Ilmeisesti Aslan on käynyt hiekassa pyörimässä ennen sylittymistä. Kivat ihmiselle. 



Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Alphonse syö maltillisesti ruokansa. Ottaa sopivan kokoisia palasia suuhunsa ja syö niin siististi kuin se ylipäänsä on mahdollista koiralle. Kuppinsa se nuolee puhtaaksi ja juo vettä niin ettei pisaraakaan roisku vesikupin ulkopuolelle. 

Syötyään se istuu alas, katsoo ihmistä silmiin. "Olisiko vielä jälkiruokaa?" Sen silmät sanovat. Ei ole tänään, ei. Se nousee, menee ruokalevolle vatsa täynnä, tyytyväisenä.

Aslan syö ruokansa ajassa jonka täytyy lähennellä jotakin ennätystä. Neljä broilerin kaulaa ja yksi broilerin siipi katoavat tottuneella barffaajalla muutamalla hätäisellä haukkauksella. Se juo vettä kuuluvasti, hörppien rytmikkäästi ja tehokkaasti. Kaikelle sen ruokailussa on leimallista tehokkuus: mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman vaivattomasti. 

Syötyään se odottaa, että Alphonse on valmis, nuolee sitten senkin kupin ja lähtee Alphonsen perään, pesee sen naaman putipuhtaaksi, tarkistaa koko keittiön lattian ettei missään olisi vaan yhtään murua ruokaa piilossa. Sitten se vasta asettuu ihmisen eteen ja kyselee seuraavan ateriansa perään. 

ps. piti kyllä päivittämäni hieman rivakammin tänä vuonna, mutta jo näin tammmikuussa meni metsään. Yritämme ryhdistäytyä. 

tiistai 1. tammikuuta 2013

Tervetuloa 2013

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Yhteistyö on päivän sana, ainakin kotikutoisissa mäyräkoirapiireissä, sillä onhan Aslan jo hoksannut, että laumavoima hyvä ja iloinen asia. Parhaimmillaan kahden miehen lauma toimii kuin hyvin öljytty kone...ja huonoimmillaankin se toimii, joskin vähän köhien.

Hyvinä päivinä puruluut vaihdellaan lennossa (toisella on aina se parempi, mutta on hyvä, että kumpikin ajattelee näin), herkut jaetaan hyvässä sovussa ja ihmisten kummastukseksi ja ihmetykseksi osaamme myös antaa toiselle vuoron saadessamme herkkuja. Olemme myös ruvenneet vaihtelemaan rustoluuaterioita keskenämme. Aina emme pyri ahnehtimaan kaikkea itse. Pidämme toistemme puolia - minä enemmän Aslanin puolia kuin se minun, koska sillä on vähän taipumusta tulla selkäni taakse piiloon jos hirvittää, mutta taustatukea siltä saa aina. 

Olen itseoppinut nuorempi konstaapeli, pidän järjestyksenvalvonnasta ja parhaan kykyni mukaan yritän tehdä kisällistäni kaltaistani. Yhdessä olemme hyvä parivaljakko: haukumme urokset ja vokottelemme nartut, suhtaudumme suurella varauksella hevosiin, pidämme oravista (tuoreina) ja ihmisen kylkipaikkaan on aina tunkua, mutta onneksi olemme aina mahtuneet sinne kumpikin, onhan ihmisellä kylki kummallakin puolellaan. Ja mäyräkoira. 

  Pystypainin abc: sinä käännät oikealle ja minä vasemmalle...(Aslan on näemmä einestänyt kuusen. Vain havunneulasia on jäänyt kiinni suupieleen.)


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Uusi Vuosi vaihtui paremmin kuin edellisvuonna, tosin Alphonse pelkäsi edelleen räiskettä ja pamauksia talon ympärillä, joten se vietti piilopaikassaan hermostuttavimmat hetket. Hyviä piilopaikkoja ovat kaikki sellaiset mihin voi ryömiä ja missä on katto pään päällä. Pelkkä huone sinällään ei ole sitä, mutta rappusten alunen on, sängynalus on, pöydän tai sohvankin alle voi mennä. 

Aslan ei ollut millänsäkään raketeista, mitä nyt vartiossa piti käydä seisomassa ulko-oven läheisyydessä ja - liikuttavaa kyllä - turvata samalla Alphonsenkin olo, mennä seisomaan tanakasti enonsa eteen puolustusasemiin. Tällainen vetovastuun vaihtuminen oli sekä hellyttävä että mielenkiintoinen ilmiö. Ja pieni urhea Aslan halusi suojella laumaansa ulkopuolista uhkaa vastaan. Se kävi ärisemässä eteisessä ja yritti suljettujen sälekaihdinten välistä nähdä, että kuka uskalsi räjäyttää maailmaa ilmaan sen kodin ulkopuolella. Sitten se palasi Alphonsen viereen ja jatkoi vahtimistaan sieltä. Kun Alphonse viimein rauhoittui sen verran, että sitä alkoi nukuttaa, Aslan meni ihan kiinni siihen, painoi kuononsa sen kuonoa vasten ja nukahti. 2012 vaihtui vuodeksi 2013. Mäyräkoiravaltakunnassa oli kaikki hyvin.



   Yhteinen saalis kannetaan myös yhdessä.