Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Hallelujaa! Olen saanut ruokani seassa tänään nappulaa! Liikutuin lähes kyyneliin tästä onnenpotkusta, nimittäin riisiraejuustojauhelihamössön – joka oli paitsi laihaa ja vähälihaista – suhteen kuppini on menossa nurin. Siinä ei ole riittävästi energiaa pitämään minut liikenteessä, sillä vieläkin uuvun lenkkien jälkeen välittömästi, vaikka niiden kestoa ja matkaa on lyhennetty huomattavasti ja minua kehotetaan muutenkin ottamaan iisisti, olenhan vielä toipilas. Minä syytän tuota sylttyä siitä, että voimavarani ovat ohkoiset. Kyllähän tässä olisi intoa ja puhkua vaikka mihin jos ruoka vastaisi energiamäärältään tarpeitani. Ihmiseni toppuuttelevat minua ja kertovat, että näillä laihoilla eväillä mennään vielä vähän aikaa ja nappuloiden määrää ruuassa nostetaan asteittain.
Jos ei pöperöä ala tulla pöytään runsaammalla kädellä, minun on siirryttävä siihen, mihin minut on jalostettukin, eli metsästykseen. Kyllä tuolta ulkoa varmasti yksi joutava orava irtoaa.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Alphonse on sosiaalinen päiväperho, joka on kuin se etäinen sukulainen sukutapaamisissa, joka haluaa tietää kaikkien asiat ja joka on työntämässä nenäänsä joka paikkaan. Se ei anna periksi ja jos se osaisi jankuttaa ääneen, se tekisi sitä niin kauan, että ihmiset sen ympäriltä olisivat joko kaikonneet tai ajautuneet hulluuden portaille. Jos se saa jotakin päähänsä, olkoon se miten älyvapaata tahansa, sen täytyy edes kerran saada kokeilla sitä. Mielellään toistuvasti ja ihan parasta olisi, että se voisi jatkuvasti tehdä sitä. Tässä suhteessa sen ja ihmisten välillä tulee esiin eniten hankausta, koska monet sen ideat ovat luokkaa "ei voi olla totta!" ja "voi herranjumala sentään!".
Se on loputtoman kiinnostunut asioista (jotka eivät sille kuulu), koirista (jotka eivät siitä välitä) ja ihmisistä (jotka kiertävät sen kaukaa). Mutta ne koirat, jotka innokkaasti ovat tekemässä sen kanssa tuttavuutta, saavat yleensä siinä jonkinasteisen väistöliikkeen aikaiseksi, samoin kuin tuntemattomat ihmiset jotka lähestyvät sitä yhtäkkiä ja ennakoimatta, ihastuneesti leperrellen, käsi ojossa. Mutta, jos koira ei ole huomaavinaan sitä, jos ihminen kävelee välinpitämättömästi sen ohi, niitä se on valmis tervehtimään oma-aloitteisesti. Se toteuttaa tässäkin asiassa käänteislogiikkaansa ja on siinä aina johdonmukainen. Sen sosiaaliset taidot ovat loistavat, ainakin sen omasta mielestä.
Painavana plussapuolena sen luonteessa on sen vilpitön ystävällisyys ja ihmisrakkaus, sen periksiantamaton tarmo kääntää vastustajatkin puolelleen ja pitää ne siinä.
ps. Jos mäyräkoiralliset tuotteet kiinnostavat, vilkaiskaa saittia, jossa riittää tavaraa joka lähtöön.
http://shop.cafepress.co.uk/dachshund?cmp=cj-click-10463747
Tunnen suurta halua tilata netin kautta autoon tarran, jossa lukee näin: "This vehicle is protected by a highly trained attack dachshund" ja takapenkillä istuu Alfie; viekas kuin kettu, lauhkea kuin lammas.