Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Muutama sana? Minulla olisi tarjota teille kolme: se on turhaa. Mäyräkoiraa ei, mielestäni, tarvitse huoltaa. Mäyräkoira on itseohjautuvaa sorttia; kaikenlainen puunaaminen, siistiminen ja puhdistaminen on täysin turhanaikaista, varsinkin ja erityisesti kun kyseessä on äijä. Nuolen itse puhtaaksi ne paikat, joihin yletyn. Rapsutan ne kohdat, joista kutittaa. Muuta ei tarvita. Äijät eivät puunaa.
 |
| Ei tarvi leikata kynsiä, ei. Kaivan vaikka ulkona lumikasoja enemmän, että ne lyhenevät. Tai jos leikkaatkin, niin ainakaan en nyt jaksa maata paikoillani, että lyhennät tassukarvat. Tai jos lyhennätkin, niin ainakaan en suostu siihen, että tiputat silmähuuhdetta. Tai jos tiputatkin, niin ainakaan et korvia putsaa! |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Mäyräkoira on alistunut kohtaloonsa, mitä tulee hoitotoimenpiteisiin. Päivittäin tapahtuvat huoltotoimepiteet eivät aiheuta siinä mainittavaa vastarintaa. Se oppi jo hyvin pienenä, että rimpuilemalla se ei pääse mihinkään, myöskään volina ja vikinä eivät auta sitä sen asiassa pätkääkään eteenpäin. Kynsien leikkaamisessa se palkataan nappuloilla, jolloin se pysyy paikoillaan ja antaa suorittaa toimenpiteen. Se ei erityisemmin pidä sitä, muttei vastustakaan sen ihmeemmin. Palkkaus on pieni asia verrattuna siihen, että se pitäisi viedä eläinlääkärille kun tulee aika leikata kynnet, joten ihan mielelläni annan sille sen herkut, kunhan se on nätisti paikallaan.
“Näytä korvat, näytä silmät ja näytä hampaat” ovat ne komennot, joista se tietää mitä tuleman pitää. Korvat putsataan kun tarvetta ilmenee, hampaat hoidetaan päivittäin, samoin silmät. Tiputan silmähuuhdetta sille silmiin tarvittaessa (kova tuuli saa sen silmät punottamaan hieman, joten näin talvella silmähuudetta käytetään useammin), muuten putsaan ne vanulapulla samalla aineella. Se pitää päänsä paikallaan ja kääntelee sitä tarvittaessa, jos sille sanoo “käännä toinen puoli”. Luonnollisesti se saa aina kovasti kehuja jokaisen toimenpiteen jälkeen.
Tassukarvojen leikkausta vastaan sillä ei ole mitään. Näytän sille saksia ja se tietää asettua makaamaan mahalleen, jolloin siistin sen takatassut. Etutassujen karvoituksen leikkaamiseen käännän sen selälleen ja annan saksien laulaa. Ja siinä menee tovi, jos toinenkin, koska sen anturoiden välissä ja tassujen päällä ei kasva karvoja vaan paksuja pensaita. Jos ne päästäisi liian pitkiksi, aseeksi ei enää kävisi sakset, vaan olisi haettava järeämpää kalustoa avuksi ulkovarastosta, kuten esim. raivaussaksia tai vesuria.
Tassujen rasvaamiseen olen käyttänyt ihan Bepanthenia(jolle olen tosin itse allerginen, ja joudun levittämään sen usein hanskat kädessä), eikä Alfie edes halua nuoleskella sitä pois. Rasva on kuitenkin laitettu siinä vaiheessa kun koira on menossa nukkumaan, ettei se sitten rasvakäpälänä tassuttelisi ympäri huushollia.
Sen kynnet pidetään suhteellisen lyhyenä, mutta minä en niitä suostu leikkaamaan. Koirien kynsien leikkaamisessa on jotakin vastenmielistä, joten jätän sen puuhan suosiolla miehelleni ja toimin viihdytysjoukkoja ja namiautomaattina kun kynsiä leikellään. Työnjako on hyvä, koska jo pelkkä kynsisaksien napsahduskin aiheuttaa minussa kylmiä väreitä selkäpiitä pitkin.
Koko poika on pesty kerran sen elämän aikana pentushampoolla. Sillä ei ollut mitään sitä vastaan, varsinkin kun se huomasi, että sen jälkeen kuivataan hiustenkuivaajalla, jota se vilpittömästi ja kaikesta sydämestään rakastaa. Sehän on jonottamassa vessan ovella kun joku meistä ihmisistä kuivaa hiuksiaan ja olettaa, että sekin saa osansa ihanasta, lämpöisestä tuulesta.(Hiustenkuivaaja olisi mahtava, vaikka jokseenkin epäkäytännöllinen koulutusväline. Ajaisikohan saman asian joskus Lontoosta hulluna hellekesänä ostamme paristokäyttöiset minikokoiset tuulettimet? Voisi lenkillä huvittaa ihmisiä tuulettamalla koiraa aina kun se ohittaa toisen koiran liimaamatta pyllyään maahan.)
Meillä ollaan sitten vissiin vähän Alfien kannalla. Huolletaan satunnaisesti. Hampaita ei pestä. Siltikään Ossilla ei ole yhtään hammaskiveä. Se on tutkittu eläinlääkärilläkin.
VastaaPoistaTosin syötän Ossille niitä dental-stickejä aina kun muistan ja puruluita se nakertelee päivittäin. Ai tuo tuuletinhomma olisi mainio. Luulen, että meillä juostaisiin karkuun:) Ihanaa miten erilailla nuo koirat suhtautuvat asioihin. Hiustenkuivaajaa en ole koskaan kokeillut mutta epäilen että se ei aiheuttaisi riemua:) Terveisin Ossi ja M-L
Voi Alfie, tulet vielä tinkimään periaatteistasi. Arttu on jo hoksannut, että korvien putsauksen aikana saa ainakin HUOMIOTA.
VastaaPoistaPutsauksen jälkeenkin se ravistelee korviaan useana päivänä, tuijottelee ravistelun lomassa minua ja lotkottaa korvalehtiään niin teatraalisen tehottomasti, että sillä ei ole mitään tekemistä mäyräkoira aidon, korvanahkojen suoristamiseksi tarkoitetun kunnon ravistelun kanssa.
Myös "kahvan" putsaus Betadine-liuoksella mahtaa olla mukavaa. Kun otan pienen maton (hoitoalusta) esille, koira menee siihen kyljelleen odottamaan. Kun tulen Betadinen kanssa, se nostaa vähän takajalkaa, että hoito olisi helpompaa. Ja silmät painuu kiinni kokonaista minuutin kestävän putsauksen aikana...
Marja-Leena: dentoja meilläkin popsitaan, ovat Alfien mielestä oikein maittava herkku :)
VastaaPoistaAlfie on tuulifani :) Viimallakin se haluaa ulos ja kääntää päätään tuulta kohti, toisin kuin minä ;)
Mai: heh, saapa nähdä miten meillä kehittyy nämä jutut, vielä toistaiseksi ne ovat välttämätön paha; ei kauheasti vastustusta, mutta monesti kuuluu tyytymätöntä ja kyllästynyttä tuhahtelua ;)
VastaaPoistaArttu on kyllä mainio! =)
Mulle tuli ihan huono omis, kun tuntuu, etten huolla Topia mitenkään... Kynnet leikkaan, kun huomaan, että ovat pitkät ja korvat putsaan, kun huomaan, että ovat likaiset, siinä se. Tassut pesen joka lenkin jälkeen ja tarvittaessa mahan alusen, mutta itsestäni lähtöisin olevista syistä eli en halua, että meillä näyttää siltä, että meillä asuu koira:) Mutta kaippa se Topikin nauttii siitä, että se on puhdas. Ja heh, en ole pessytkään sitä ikinä! Silloin syksyllä mietin, että se pitäis pestä, mutta eihän siinä reppanassa ollut nyppimisen jälkeen mitään pestävää:) Ohut aluskarva, mikä jäi jäljelle, oli aivan silkinpehmeä ja puhdas... Trimmaaja tosin sanoi, että se pitäisi pestä, mutta en sit oikein ymmärtänyt pointtia, kun koira tuoksui hyvälle ja oli mun käsityksen mukaan oikeinkin puhdas. Mä en ole jaksanut edes mitään tassukarvoja leikellä, kun laskin, että meillä on 3kk seuraavaan trimmaukseen, tehköön siis se, joka osaa:) Mutta sä olet ahkera, kun jaksat hoitaa hampaita ja silmiä ja vielä rasvata tassuja!
VastaaPoistaAnu: eipä sitä koiraa jatkuvasti tarvikaan puunata, jos ei tarvetta ole :) Meillä vaan tuo karvanaama kasvattelee niin tiuhaan tahtiin noita tassukarvoja, että ne täytyy kyllä kerran viikossa siistiä.Keräävät muuten ikävät lumipaakut lenkeillä ja lattialla se sitten liukastelee juostessaan.
VastaaPoistaSilmät tarkistan joka päivä kun tuolla metsässä rymytään ja siellä on kaikenlaista pensaikkoa yms. mihin silmänsä voi korkeusrajoitteisena riipiä.
Alfie tuoksuu kanssa hyvältä :) Jopa märkänä. Yksi kylässä käyneistä totesikin, ettei meillä haise ollenkaan koiralta :)
Tassut Alfiella kuivuu helposti ja rupeavat halkeilemaan, tai siis anturat, vaikkei sellaisilla paikoilla käydäkään lenkillä missä olisi tiesuolaa. Silloin kun hieron sen jalat, niin levitän samalla rasvaa niihin. Sillä oli tuossa jokin aika sitten selvästi kasvukipuja kun järsi etu- ja takatassuaan, mutta hieronnalla sekin hävisi. Nyt ollaankin huomattu, että selvä kasvupyrähdys on tullut tässä kuukauden, kahden aikana, joten ei ihme, että paikkoja on kolottanut.