Piparmintulta tuoksuva koira

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Yöllä oli satanut niin paljon lunta, että naisihmisellä oli vaikeuksia avata minulle etuovea aamutuimaan. Lumidyyni oli pakkautunut oven eteen ja pääsin heti hyppäämään suoraan hankeen kun sain pujahdettua ulos. Lenkki oli varsin vauhdikas ja hetken minusta tuntui, että jouduin raahaamaan ihmistä perässäni, sillä etenemisnopeuteni ylitti jälleen kerran monen vastaantulijan hämmästykseksi sen, mikä oletetaan olevan kokoisellani koiralla. Hirvittävän väsyttävää oikoa asiaan vihkiytymättömien käsityksiä siitä, etten ole kokopäivätoiminen sohvasaukko vaan ripeästi etenevä maasto-ohjus jonka mahanalus on täynnä nopeita jalkoja.

Jätän helposti jälkeeni kankeammat, korkeakoipiset olennot jotka eivät pidä syvästä lumesta. Näitä ko. olentoja edustaa varsin kattavasti naisihmiseni. 

Haisen hyvältä. Eau de Colognena toimii oma vastustamaton tuoksuni, jonka ytimenä on raikas pilkahdus ulkoilmaa ja piparminttua.

 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Eilen illalla, lukujärjestyksessä olevien iltanokosten jälkeen, koira pyöri ja hyöri keittiössä pitkään. Olohuoneeseen asti kuului tyytyväistä hyrinää kun se hinkkasi itseään mattoa vasten. Jossakin vaiheessa tulimme kiinnittäneeksi siihen huomiota ja tajusimme, että tottakai, tietenkin ja kuinkas muuten, se on käynyt kalastamassa roskakaapista illalliseksi olleen kalan selkänahan ja hinkkaa nyt kaulaansa ja selkäänsä siihen. Ehdin jo miettiä, että kylvetän sen sitruunamehussa ja suihkutan siihen guccit ja yvessaintlaurentit (tai sitten sitä kammottavaa hiuslakkaa, joka salpaa hengen ennen kuin edes korkkia saa auki) saadakseni sen turkista löyhkän pois, joka siihen epäilemättä on istunut kiinni kuin tahra. 

Helpotus oli suuri kun huomasimme että se, mihin se itseään antaumuksella ja syventyneesti oli hinkuttanut, olikin teepussi. Se ei ollut järsinyt sitä, vaan ainoastaan nitkuttanut sen tuoksua itseensä. On huomattavasti miellyttävämpää, että koira tuoksuu piparmintulta kuin kalalta.