Kuulumisia sairastuvalta

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Minua juotettiin eilen muoviruiskulla. Aluksi se tuntui vekkulilta, mutta hyvin nopeasti aloin kyllästyä siihen, että muovia tungettiin hampaitteni välistä suuhun ja männällä pumpattiin nestettä menemään. Pärskin ja aivastelin, hiiviskelin karkuun, tein väistöliikkeitä ja pakoilin huonekalujen alle. Harmillisesti olin niin uupunut, etten jaksanut pistää kovinkaan hanakasti vastaan ja ihmiseni saivat minut helposti kiinni.

Naisihmiseni joutui käyttämään kaiken (vähäisen ja säälittävän) kekseliäisyytensä saadakseen minut juomaan riittävän määrän nesteitä eilisen aikana, koska muoviruiskulla nestettä antaessa se johti uuvuttavaan taisteluun. Varsinkin ja erityisesti kun minua ei suuremmin janottanut, enkä saanut pureksia edes puruluutaa tai mäyheltää dentastixiä jotka aina janottavat. Hän tarjoili minulle vettä ruokalusikasta, josta sitä tykkäsin välillä lipittää ja pesi tyhjän, pienen limsapullon, avasi kitani ja holautti riisin keitinvettä kurkkuuni. Hyi olkoon. Pakkojuottamista seurasi tarpeettoman julma uhkailu siitä, että minut joudutaan viemään tiputukseen jos en suostu juomaan. Join minä sitten, kaikki vaaditut määrät ja vähän ylikin.

Nukuin eilen tosi paljon. Heräsin hetkittäin tekemään agendassa olleet pienet tihutyöt, mutta nekin kuluttivat voimat tosi nopeasti loppuun ja kiirehdin takaisin nukkumaan heti kun se oli mahdollista.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Alfie sai tunti sitten ensimmäisen, pienen annoksensa riisijauheliharaejuustoseoksesta ja päivän syömättömyyden jälkeen kuppi tuli nuoltua ulkopuoleltakin todella tarkasti. Kovasti on poika voimaton ja kun tuota vararavintoa ei itsellään ole, niin päivän täyspaasto on imenyt pienokaisesta mehut aika totaalisesti. Vähän eilen jaksoi leikkiä, mutta uuvahti aina nopeasti ja asettui maahan kylkiasentoon lepäämään tai hiipi pedilleen kiepiksi nukkumaan.

Sillä ei eilen ollut puhtia edes haluta lenkille, eipä silti että sitä oltaisi edes viety muuta kuin pikaisesti piipahtamaan pissalle etupihalle. Tosin illalla se sai pienen kierroksen ulkona, hitaasti ja nuuhkien, ja se riitti sille. Ruokahalua sillä ei eilen edes olisi ollut (ensimmäinen kerta lyhyessä mäyräkoirahistoriassani kun saattoi laittaa ja syödä ruokaa ilman että koira edes vaivautui paikalle. Siitä viimeistään tiesi miten heikossa kunnossa se on.)

Nenäpunkkilääkitys voidaan aloittaa vasta maanantaina. Muut lääkkeet menevät nyt päivittäin (vatsalääkekuuri, joka muuten on täsmälleen samaa mitä ihmisilläkin käytetään, kestää 5-7 päivää, kolmesti päivässä ja oksennuksenestolääkitys tarvittaessa, kerran päivässä). Olen entistä vakuuttuneempi, että sillä on nenäpunkki, kaikki oireet viittaisivat siihen, vaikkei siltä valukaan mitään veristä limaa nenästä eikä se yöllä herää vetämään kiivaasti ilmaan nenänsä kautta. Mutta muuten: aivastelu, röhkivä ääni sen lenkkeillessä ja epämääräinen pärskähteleminen ja hinkuminen juodessa.

Se on pirullinen otus tuo nenäpunkki, leviää kosketuksesta ja saattaa olla oireeton, joten koskaan ei voi tietää, kun tapaa koirakavereita tuolla ulkona, että kuka on mahdollinen tartuttaja. Tämä on yksi syy siihen, miksi ollaan vältetty koirapuistoja. Tuossa jokin aika sitten kuulin tutulta koiranomistajalta, että hänen koirallaan nenäpunkki oli tarttunut nimenomaan koirapuistosta neljä kertaa peräkkäin, samantapaisia tarinoita on tullut vastaan muiltakin. Mahdottoman huono tuuri, eikä haluta ottaa kyllä mitään riskejä tämän jälkeen, joten juu ei kiitos, tämä riittää meille nyt tällä erää.

Nenäpunkkien aiheuttamista pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietääkseni järeää faktatietoa olemassa, mutta jostakin päin nettiä nappasin huomion, että metsästyskoirien omistajat olisivat raportoineet sen huonontavan koiran hajuaistia. Mene ja tiedä, mikä sitten on totuus.

Nyt sitten vaan odotellaan, että koirapoika kuntoutuu ja muuttuu omaksi, energiseksi itsekseen; ketkuiluineen, kujeineen, kaikkineen. Eikä haittaa vaikka lehtiä näpistellään, vaatteita varastellaan, sukkia piilotellaan ja järjestetään kaikenlaista puuhaa kotona, pääasia, että koira tervehtyy ennalleen.