Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Huomioita:
Ihmisten huumorintajua tulee koeteltua monesti aamuisin, eli juuri siihen vuorokaudenaikaan kun he ovat herkimmillään. Joskus huvitan itseäni olemalla kiinnittämättä heihin mitään huomioita, kun he huhuilevat minua aamulenkille. Väistelen katsetta, keksin sijaistoimintaa, leikin halvaantunutta koiraa; tämä erityisesti rasittaa ihmistä.
Tiedoksi muille: halvaantunut koira-leikki on maailman yksinkertaisin ja silti tehokkain leikki. Siinä otetaan pari askelta eteenpäin, sitten rötkäytetään koko keho maahan, maataan tovi, noustaan ylös hitaasti, raahaudutaan eteenpäin n. 2 cm takapäätä laahaten, pelkkien eturaajojen varassa, lyyhistytään maahan, maataan hetki, raahaudutaan takapäätä laahaten, takajalat hännän suuntaisesti...tällä tavoin muutaman metrin matkaan saadaan aikaa kulutettua useita minuutteja ja hyvällä tuurilla nähdään miten savu nousee ihmisten korvista.
Halvaantunut koira-leikki on syytä lopettaa heti siinä vaiheessa kun ihminen kyllästyneesti tiuskaisee: “Hei sitten, Alfie, saat sitten jäädä kotiin” ja tekee liikkeen ulko-oven kahvaa kohti. (Aivan kun hän lähtisi lenkille valjaat kädessään, ilman minua. Pah!). Tässä vaiheessa pompataan pystyyn ja juostaan ovelle, pujotetaan itse pää valjaista ja heilutetaan voimakkaasti häntää. Halvaantunut koira-leikki on suoritettu menestyksekkäästi loppuun.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Huomioita:
Alfie on selkeästi vasenkätinen (tai lähinnä – tassuinen). Merkatessaan ulkona sen pitää yleensä aina kääntää vasen puoli, kulkusuunnasta riippumatta, nostaessaan jalkaa. Vain hyvin harvoin se merkkaa oikealta puoleltaan. Vasen on sikälikin sillä dominoiva puoli, että edetessään ravia se pyrkii työntämään aavistuksen vasenta puolta eteensä. Laukassa kumpikaan puoli kehosta ei ole toista enemmän edessä. Sen käynti juoksussa on kuitenkin jonkinverran epätasaista. Olenkin joutunut pari kertaa tarkistamaan että peitsaako se, mutta ei, se on vain sellainen pomppunivel, että näyttää välillä kuin se keinahtelisi jousilla.
Yleensä “toiselle puolelle”-komento lenkeillä johtuu juurikin siitä syystä, että koira pyrkii luontaisesti vasemmalle puolelle tietä, se vaan on liikkenneturvallisesti huono veto, koska sillä tavoin se olisi aina väärällä puolella tietä menosuuntaan nähden.
Paitsi että Alfie kuvittelee olevansa välillä paimenkoira ja husky tai villiminkki, on siinä myös selkeästi ainesta kameliksi. Nimittäin sen juomatapojen suhteen. Se ei juo juuri ollenkaan aamupäivän tai päivän aikana, mutta tankkaa sitten vettä pitkin iltaa ja öisin. Sille ei ole siis koskaan voinut tehdä sitä, minkä monet joutuvat pennuille tekemään: ottamaan yöksi vesikupin pois, ettei siitä huvijuotaisi pitkin yön pimeitä tunteja ja sitten pissattaisi lattiaa täyteen. Alfiella kestikin suhteellisen pitkään oppia pidättämään pissaa öisin, ilman ettei se olisi tullut herättelemään ulosvientiä varten.
Alfieta eivät kiinnosta rusakot ja/tai jänikset. Ei niiden jäljet, joita olen yrittänyt sille esitellä, eikä edes niiden kuolleet ruhot (yksi ollaan ohitettu alle metrin etäisyydellä, eikä se aiheuttanut edes kyllästynyttä haukottelua). Saattaa olla, että omistamme maailman ainoan mäyräkoiran jonka syke ei nouse jäniksistä. Ehkä se haluaisi ajaa suurempaa riistaa, esimerkiksi norsuja.
 |
| Mitä? Sanoitko "syömään"? |
On teillä keksitty koiraleikki. Meillä Ossi tulee itsestään yläkertaan. Se painaa 10 kg ja itselläni on erittäin huono tasapaino joten se voisi olla meille molemmille vaarallista jos kantaisin Ossia edestakaisin. Ossin "yläkertaelämä" alkoi pari vuotta sitten kun se alkoi löytyä aamuisin yläkerrasta vaikka portaiden päädyssä oleva vanha lapsiportti oli kiinni. Ajattelimme, että sen selälle on parempi tulla avoimesta portista kun kiemurrella niiden puukaiteiden läpi. Näin kun Ossi suoritti tämän akrobaattitempun muutamaan otteeseen.
VastaaPoistaOle maailman onnellisin mäyriksen omistaja jos Alfieta ei kiinnosta elävien jäljet. Ei kaikkien mäyristen tarvitse olla metsästyksestä kiinnostuneita ja ne ovat helpompia kotikoirina kun riista ei vedätä niitä. Ossista piti tulla metsästyskoira ja siksi se nyt sitten viettääkin kävelyt aina fleksissä. Vietti on valtava. Terveisin Ossi ja Marja-Leena
Alfie on aktiivinen keksiessään leikkejä jotka, edes etäisesti, liittyvät vetkutteluun, venkoiluun ja kaikenlaiseen muuhun hidastelemiseen kun pitäisi lähteä jonnekin :)
VastaaPoistaPoitsua kiinnostavat kyllä muut jäljet, mutteivät jäniksen, jostakin syystä. Eniten kuitenkin ihmisen tekemät jäljet, joita se jaksaisi seurata loputtomasti. Se rakastaa hankijuoksua, varsinkin jos syvässä hangessa on tarponut ennen sitä ihminen ja koira. Uppoaa korviaan myöten lumeen ja juoksee eteenpäin kuin kärppä =)
Meillä kanssa se Alfie mahtui puukaiteiden välistä vielä muutama kuukausi sitten, mutta nyt se on havainnut kasvaneensa, Luojan kiitos, liikaa, että yrittäisi edes enää luikerrella niiden välistä. Oli se hurjan näköistä kun ahtautui niistä, onneksi ei enää.
Heippa pitkästä aikaa ja onnellista kuluvaa vuotta:)! Kaikkia ihania tekstejä täällä, pitää perehtyä ajan kanssa!!! Porot vois olla myös Alfien mieleen, Topi pääsi vahingossa ajamaan poroa ja antoi oikein oikeaoppisen ajohaukunkin... Ei ole ollut ennen kova haukkumaan, mutta nyt on. Huokaus. Ihan ekaksi otan suihkupullon taas esille, kun kerran kotiin jouduttiin palaamaan, se on toiminut aiemmin hyvin, kun olen kitkenyt epätoivottavaa käytöstä pois. Jos ei tehoa, kierrän sen kaulan ympärille niin monta sitruuna- ja sähköpantaa kuin mahtuu! Palataan:)
VastaaPoistaAlfie, leikit hengelläsi... tai niskanahallasi, jos meillä asuisit. "Aktiivinen vetkuttelu" on todella paha juttu. Emäntä on kyllä usein "aktiivisesti huomioimaton", mutta se on eri juttu. Ja huomaan sen kyllä.
VastaaPoistaArttu haistelee lenkillä paremman puutteessa omia jälkiään... tarkistaako varpaiden ominaishajun vai unohtaako kuka tossa onkaan mennyt suurilla jaloillaan...
Pahin paikka oli Artulle pentuna, kun se jäi lipaston alle. Hartiat oli vahvistunu viime kerran jälkeen, ja emäntä nosti hädissään umpipuista, täyteen lastattua lipastoa toisesta päästä ja käski koiran korjata luunsa äkkiä. Ei se silti niin äkkiä käynyt, kun paine niskassa helpotti, mikäs kiire sitten enää.
Pussilakanat on asia erikseen... mutta meidän ei ole tarkoitus käyttää blogianne kirjoitusalustana, joten oli kiva käydä ja palataan omalle tontillemme :)
Anu: Heips! :) No niin, Topi pääsi sitten toteuttamaan itseään porojen kanssa! =) Siitähän tulisi varmasti täysverinen porokoira, jos asuisitte poronhoitoalueella ;) Vai menisikö siinä se perimmäinen ajatus hukkaan ja Topi ajaisi vaan niitä päättömästi ympäriinsä? :D
VastaaPoistaOnnellista vuodenaloitusta sinnekin! :)
Mai: Kommentit ovat aina tervetulleita; joten meitä voi käyttää aivan mainiosti kirjoitusalustana, olkaa hyvät vaan ;)
VastaaPoistaAlfie kanssa haistelee omat jälkensä, jos mitään muuta, mielenkiintoista ei löydy, pääasia tuntuu olevan, että maavainua on käytettävä joka paikassa :) Meidän poikaan ei ainakaan koskaan ole pätenyt se, mitä yleensä pienistä pennuista sanotaan, että rupevat nuuskimaan nurkkia kun on aika päästä ulos isommalle hädälle...saattaa toimia muilla roduilla, mutta Alfie ainakin haistelee nurkkia kotona jatkuvasti (ilmeisesti luulee, että nakkeja kasvaa lattiasta), joten se ele ei ole kertonut kakkahädästä yhtään mitään, koskaan =)
Juu, tuo vetkuttele on aika hermoillekäyvää hommaa. Tahtotila on vahva ja omapäisyys samaa luokkaa; sitä yritetään kitkeä pois, kuten myös sitä, että lenkillä yrittää aina valita reitin ja sitten alkaa hirveä venkoilu tai maassa istuskelu, jos ei mennä herran tahtomaan suuntaan. Eräänkin kerran tuolla ulkona on käytetty sellaista komentoääntä, että oksat pois. Joskus ei auta kuin nostaa koira kainaloon ja kävellä tyynesti siihen suuntaan mihin oli tarkoituskin mennä. Ja näitä samoja tarinoita olen kuullut lukemattomia muilta mäyrisihmisiltä...mikä ihme siinä on, että pitäisi aina saada pitää oma päänsä?