Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Olin eläinlääkärillä. Mukava mies tutki minut, kunnes hän kiinnitti aivan liikaa huomiota peräpäähäni. Kaikki meni siihen asti ihan hyvin, hyvätpäivät vaihdettiin, silmäni, korvani ja hampaani vilkaistiin, mutta sitten esiin otettiin paitsi kuumemittari, myös kumihanskat. Kaikki tietävät etteivät kumihanskat lupaa mitään hyvää. Näin oli tälläkin kertaa.
Lisäksi hän piikitti minua. Kolmesti. (Vinkaisin vasta viimeisellä pistoksella). Homma oli ohi, ei riittävän nopeasti, mutta säällisen ajan sisällä kuitenkin. Pääsin ulos ja kiitin vääntämällä kolmet haisevat viestit ihan siihen eläinlääkäriklinikan portinpieleen.
Nämä eläinlääkärikäynnithän pahenevat joka kerta! Aluksi tulee vain pientä piikkiä, seuraavaksi viedään hampaita ja nyt tällä kerralla sormia työnnetään paikkoihin joihin aurinko ei paista edes Sisilian lämmössä! Minua ette tänne enää elävänä saa!
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Pedissään nukkuu uupunut ja kipeä koiralapsi. Kuumetta, mahan limakalvon tulehdus, lievä anaalirauhastulehdus ja nenäpunkkiepäily. Kerrassaan vaivaa noin pienelle mäyräkoirapojalle. Ja silti, potilas on ollut voipumisestaan huolimatta reipas ja hyväntuulinen: päivän normaali tihutyökiintiö on toimeenpantu, ulos olisi ollut kova hinku ja protestoinnin merkit ilmassa välittömästi kun rajoitin reissun vain pieniin piipahduksiin huomatessani, että sillä oli kuumetta.
Anaalirauhastulehdus oli täysin oireeton (vasta automatkalla ellille rupesin epäilemään sitä), nenäpunkki ei varmistunut (sekin oli vain oma epäilyni, koska poikaa ei suotta ruvettu rauhoittamaan ja tähystelemään sieraimia), vatsan ärsytys nyt oli tiedossakin, koska viime yönä sappinesteet tulivat taas yläkerran lattialle, pedin viereen. Ei sitten päästy pelkillä maitohappobakteereilla näistä vaivoista, ei.
Lääkkeet saatiin ja antibiootit otettiin. Nyt sitten aloitetaan dieetti: riisiä ja raejuustoa iltapalaksi, huomenna täyspaasto (juotavaksi riisin keitinlientä), sitten vähitellen raejuustoa riisillä ja viimein keitettyä lihaa. Pitkään menee ennen kuin normaaliruuille päästään. Vähän huolestuttaa tuo tiukka dieetti, koska mäyrispoika on jo valmiiksi hoikassa kunnossa nyt kun kaikki pentupyöreys on hävinnyt. Vaa'alla käväistiin ellillä ja tulos oli vaivaiset 8.9 kiloa. Se on vain muutama sata grammaa enemmän kuin pari kuukautta sitten ja pituutta on kuitenkin tullut huomattavasti poikaan lisää. Sirorakenteinen ja jäntevä koirahan se on, siitä ei koskaan tule Massiivista Mäyräkoiraa, vaan jää pienehköksi ja sukkelaksi, mutta tuota painoa ei kyllä mielestäni olisi varaa yhtään pudottaa. Hmmm...
Mutta kyllä se sydäntä räydyttää kun pieni sairastaa.
Alfie-parka, kuinka noin kipeäksi heittäydyit! Otapa lääkkeet ja kevytruuat kiltisti niin tulet pian kuntoon.
VastaaPoistaEmännälle vinkki (mahavaivojen kotikonstit kokeneelta koiranomistajalta): jos riisin tai raejuuston syöminen alkaa tökkiä, kanasuikaleiden keitinliemi auttaa yleensä kastikkeena. Ja puolisen tuntia hauduteltu, laiha kauraliemi (juu, se harmaa ellottavan näköinen, venyvä juttu) on vatsalle oikea suojakerros. Jos sen keittää vielä siihen kanan keitinliemeen, suosio on taattu. Ja masu tykkää :)
Viime mahataudissa ruiskuttelin laktoositonta piimää muoviruiskulla suoraan suuhun. Sekin hellii vatsaa.
Kovasti voimia koirapojan hoitamiseen ja kuntoutumiseen. Tiedossahan on, että nuo eivät paljon vaivoistaan piittaa, mieluummin vaikka pää kainalossa lenkille kuin kipeänä emännän kainaloon sohvalle ;D))
Mai: kiitos myötätunnosta :) Jep, nuo liemet on tiedossa (niitä joskus koirille keitellytkin), mutta Alfien kohdalla tuskin tarvitsee niihin edes siirtyä, kun riisi ja raejuusto on aina niin hyvää =) Laktoositonta piimää kokeilinkin tässä pari päivää sitten, mutta Alfien maha menee siitä ihan löysäksi, joten meillä se sitten toimii kovan vatsan liennyttäjänä ;) Jos Alfiella taas on maha liian löysällä, pieni pala banaania toimii kuin taika. Vähän niin kuin ihmiselläkin :)
VastaaPoistaReipas poika se on ollut, antoi lääkärinkin tutkia nielurisansa (jotka eivät, onneksi, olleet tulehtuneet).
Tarkoitus oli kirjoittaa:
VastaaPoista"Koiran kaikenlaiset mahavaivat kokenut". Ei siis "kokenut koiranomistaja", sitä kunniamainintaa en itselleni ota, ikuinen opiskelija tässä koiramaailmassa:)
Näytti niin itserakkaalta että oli pakko korjata.
Heh, siinä olen samaa mieltä, että ikuista opiskelua; on ne sen verran omia yksilöitään, että jokaisella on ihan uudet metkut ja kujeet :) Mikä on toiminut toisella, ei todellakaan välttämättä toimi sitten taas seuraavan kanssa :) Mut mä kyllä luulen, että kun mäyriksen saa aikuiseksi, voi jo sanoa olevansa "kokenut koiranomistaja" =) Mehän ollaan vielä ihan lapsenkengissä Alfien kanssa, se kasvattaa mua (ja mun pinnaakin, joskus ) ja mä yritän kasvattaa siitä kelpoa koirakansalaista, vaikka se onkin vähän rasavilli tapaus vielä. Ja luultavasti tulee aina olemaankin. Tuskinpa tuo luonne tuosta mihinkään muuttuu, mutta voi ainakin sanoa, että tulevaisuus ei näytä mitenkään tylsältä tai tasapaksulta tuon koirapojan kanssa :)
VastaaPoistaPikaisia paranemisia. Vai jouduttiin anaalirauhaset tyhjentämään. Voi voi. Ossille tehty se tempaus kerran ja se oli Ossin mielestä koko elämän järkyttävin kokemus ja siinä tarvittiin kahta kiinnipitelijää eli minua ja eläintenhoitajaa. Taisi olla kuonokoppakin raasulla. Ossi on peräpäästään ja sukukalleuksistaan tarkka poika.
VastaaPoistaToivottavasti Alfien vatsa paranee pikaisesti. Tottelevaisuusvalioita mäykyistä on turha odottaa. Jotenkin pääsee helpommalla kun ei yritäkään... Terveisin Ossi ja M-L
Voi pientä! Mistä ihmeestä tuo ärsytys johtuu (vai lukiko se tuolla jossain, silmät ristissä luin postauksen läpi...)? Vai onko koirat samalla lailla kuin ihmiset toiset herkempimahaisia ja tulehdus tulee myös "ei mistään"? Kovasti paranemisrapsutuksia Alfielle, ollaan hengessä mukana!!! Ja toivottavasti paino ei tipu. Kaikkea sitä pitää sattua. Olen taas ollut ihan koomassa viime viikot ja sori, en ole jaksanut kommentoida, vaikka olen käynyt pikaisesti lukemassa:) Noi nenäpunkit mun pitää vielä googlettaa, en ole k-o-s-k-a-a-n kuullutkaan... Mukavaa viikonlopun odotusta!
VastaaPoistaVoi, voi, se on aina kova huoli, kun tulee sairautta huusholliin. Mutta me mäyriksen ollaan niin sitkeitä sissejä, että kohta Alfiekin on taas tolpillaan ja kunnossa. Usko vaan, Maria.
VastaaPoistaAlfie, kyllä minäkin uhosin, että seuraavan kerran saatte viedä minut köysissä ellille, mutta ihan minä sinne omin tassuin sopuisasti menin. Onneksi henkilökunta on aina kivaa, niin ellillä kuin kotonakin ;) Nyt oikein metkuilet, kun äippä ei raski olla sulle vihanen...
Hienosti Alfie selvisi lääkäristä ja pieni haiseva vastalause sallittakoon tässä tilanteessa. Toivottavasti dieetti auttaa ja maha rauhoittuu.
VastaaPoistaKoiran kanssa eläminen on jatkuvaa kasvamista ja kasvattamista. Ja niin mukavaa, että muutamat kepposet unohtuvat heti, kun kylki kyljessä nyhjätään sohvalla ja katellaan telkkaria.
Voi Alfie sinua, harmittavia nuo taudit.
VastaaPoistaYritä kuitenkin levätä, on sitten paljon mukavampi touhuta kun on täydessä terässä :)
Meillä mamma antaa papanoiden joukossa aina lurauksen Casilus-piimää. Väittää, että kakka on ollut piimän lisäämisen jälkeen priimaa (ärsyttää lenkillä kun toinen jää analysoimaan mun jätöksiä, olis ihan hiukan kiire toimituksen jälkeen eteenpäin...)
Tsemppiä paranemiseen!
--
Bono
http://bono.juhala.org/
Toivottavasti lohtukirjoitukseni eilen, ei ole kadonnut :(
VastaaPoistaMutta, jos näin on, niin hyvä "pojanpoikani" Alfie, paranemista ja vointia!
Pikaisia paranemisia Alfielle! :)
VastaaPoistaJa tsemppiä kotiväelle, sairastavaa koiraa todellakin on kurja katsoa :/
Hei kaikille :)
VastaaPoistaMarja-Leena: ne on monesti nuo anaalirauhasten tyhjennysoperaatiot karmivia kokemuksia koirille. Alfie ei tiennyt mitä tuleman pitää, joten oli kiltisti paikoillaan, mutta kyllä yritti heti pakoon kun huomasi kupletin juonen. Toinen puoli rauhasista oli ainoastaan tukossa, joten ei antanut mitään viitteitä, että mitään häikkää olisi peräpäässä edes ollut. Mä rupesin epäilemään sitä tosiaan vasta automatkalla ellille, kun mietin, että sillä on taatusti nielutulehdus -> nuollut peräpäätään -> anaalirauhaset tulehtuneet.
Anu: juu, nenäpunkki on salakavala, eikä meillä tosiaan saatu varmuutta siitä, ihan erilaisten oireiden perusteella näin päättelin, eikä lääkäri vastaan väittänyt. Tosi monella koiralla ko. punkki on oireeton, mutta leviää nopeasti koirasta toiseen. Alfiella tietynlaista "röhkimistä" (siis todellakin kuulostaa aivan porsaan röhkimiseltä) lenkeillä ja epämääräistä niiskutusta/aivastelua.
Mitä taas puolestaan vatsaan tulee, niin syytä ei löydetty. Eikä varmaan selitystä olekaan. Ruuan kanssa ollaan aina oltu tarkkoja, mitään mahaa ärsyttävää ei anneta, eikä muutenkaan sellaista joka ei koiralle sopisi. Se on varmasti ihan synnynnäisesti herkkävatsainen koira, joka nyt sitten kasvun myötä on tullut esiin.
Pyry: Myötätuntoviestit tulivat perille, kyllä :) Ja kovasti täällä toivotaan että pieni nyt kuntoutuisi nopeasti, ainakaan viime yönä ei tullut oksennusta, eikä tänäänkään. Mut tänään on tosiaan täyspaastolla, joten se ei vielä kerro koko totuutta...
Olli: kyllähän se näin on, siinä opetetaan, puolin ja toisin juttuja toisille :) Ja nyt on ollut tooooosi kiva kun Alfie on tehnyt niitä pikkukolttosia, tietää, että poitsu on toipumaan päin :)
Ansku: piimä olisikin loistava juttu, mutta Alfien mahan menee siitä löysälle :( Nyt on käytössä maitohappobakteerit, että saadaan tuo vatsa takaisin tasapainoon...toivottavasti auttaa!
Sunan: sairastavaa koiraa on todellakin kurja katsoa. Ihan sama fiilis jos poikani sairasti pienenä; täsmälleen sama tunne tuli, ei voi oikein mitään tehdä kun vahtia ja valvoa. Että se siitä koiran inhimillistämättömyydestä täällä! :D
Kiitos kaikille kovasti tsempeistä ja myötäelämisestä! :) Olette ihania <3