Agentti Alphonse ja salaisuudet

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olin havaitsevinani ilmatilassa lievää matalapainetta mitä tulee yökukkumisiin. Naisihminen, se herkkäuninen, on ollut tavanmukaisesti pahalla päällä jos olen häirinnyt hänen kallisarvoista untaan jatkuvasti öisin. Sehän ei sinällään ole minulle mitään uutta, että ihmiset eivät erityisemmin pidä siitä, että heitä herätellään yöllä, mutta ajattelin, josko olisivat hieman kehittyneet tässä suhteessa viime kuukausien aikana. Ilmeisesti näin ei ollut.

Suureksi harmikseni minut saadaan kiinni yövalvojaisistani lähes aina, koska yläkerrassa ei juurikaan ole mattoja ja hiljainenkin tassuttelu paljaalla lattialla kantautuu kiusallisesti ihmisen korviin. Ratkaisuksi ongelmaan olen kehittänyt ninjamaisen eteneminen unitunteina, jossa ainoaksi keinokseni on jäänyt raahtautuminen mahanalus lattiassa kiinni-menetelmällä. Tällä tavoin olen saanut piilouduttua sängyn alle vastavakoilun merkeissä. Mitään vakoilemisen arvoista ei, ikävä kyllä, aamuyöllä ole ollut, mutta sukan muiluttaminen sängyn alle on riittänyt minulle toistaiseksi saadakseni tehtävään lisää haasteellisuutta. Paljastumisen mahdollisuus on ollut pieni, kunnes olen erehtynyt hörähtämään ääneen tyytyväisenä.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Viime yöt ovat menneet rauhallisesti nukkuen. Tai siis niin rauhallisesti kuin se ylipäänsä fakiirikoiran kanssa on mahdollista. Se on omaksunut agenttityyppisen lähestymistavan yövaelteluunsa; mitään ei näy, mutta jotakin tapahtuu.

Kerran yössä herään huomaamaan, että sängyn alla on koira, jolla on villasukka suussaan. Tai sängyn vieressä kuorsaa koira, jolla on villasukka kainalossaan. Muuten se röhnöttää pedissään aamuun asti.

Lisätodisteita sen agenttikykyistä saatiin eilen illalla, valitettavasti. Koira norkoili sujuvasti kanssamme olohuoneessa koko myöhäisillan; nukkui pedillään, heräsi välillä järsimään puruluutaan ja kävi torkahtelemassa sylissä. Missä vaiheessa se ehti siis hakea yhdestä pelikonsolista muistikortin ja pureksia sen tuhannen päreiksi? Kukaan ei nähnyt miten kyseinen tihutyö suunniteltiin ja toteutettiin. Jäljet sen sijaan näkyivät kun koiran hampaista pilkisti sinistä muovia ja piirilevy. Ihan ei nyt oltu laillisilla asioilla.

ps. Kävimme äsken pitkällä aamulenkillä. Lunta oli satanut valtavasti yön aikana, eivätkä lumiaurat vielä olleet työssään. Metsää halkovat pyörätiet olivat täynnä suhteellisen tuoreita rusakon jälkiä ja Alfie jaksoi seurata niitä n. kaksi metriä. Joka on n. kaksi metriä enemmän kuin aikaisemmin. Sen sijaan se huomasi jotakin huomattavasti rusakoita mielenkiintoisempaa lumessa; jonkin verran vanhemmat isokenkäisen miehen jäljet, äärimmäisen pitkällä askelvälillä. Niitä se jaksoi innokkaasti, häntä viuhuen, seurata vaikka kuinka pitkään. Itse asiassa aina siihen asti kunnes ylitimme tien ja jälkien päälle oli ilmestynyt koirien tuoreempia jälkiä. Nyt ainakin se mysteeri on ratkaistu, että missä isokenkäiset miehet käyvät aamulenkeillään. Siinähän, puolestaan, ei mitään mysteeriä ollut, että agentti Alphonsen mielipuuhaa on ihmisten jäljittäminen.

"Alphonse, mitä syöt siellä? Eihän sulla ole taas muovia suussa, näytäpä tänne!"

"Puruluuta. Kyylä."