Maavainu versus ilmavainu

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Nappaan kuonooni hajun. Pyöräytän sen sieraimissani, eli nokkarei'issäni, ja tulkitsen. On olemassa hyviä ja huonoja hajuja. Tai jos ihan totta puhutaan, on olemassa runsaasti mielenkiintoista informaatiota sisältäviä hajuja ja sitten niitä, joita en koe tarpeelliseksi prosessoida ja analysoida sen pidemmälle.

Ihan vastustamattomia hajuja ovat ihmisten kengät. Saatan viettää pitkänkin tovin tuulikaapissa pää työnnettynä syvälle maihareihin, saappaisiin ja erinäisiin korkokenkiin. En koskaan ehdi edes suunnitella niiden järsimistä, koska nuuskimiseen menee niin kauan aikaa.

Pidän myös siitä tuoksusta jonka uuni tuottaa kun se on päällä. Ja se sisällä on jotakin herkullista. Tai ei edes tarvi olla. Riittää kun siinä on valo ja pelkkä aie laittaa sen sisälle jotakin herkullista. Pidän kotoisista tuoksuista, kuten hajuvesistä joita naisihmiseni käyttää, samoin käsirasvasta, käsisaippuasta ja hammastahnasta. Ulkona ihan parasta ovat koirakavereitteni jättämät viestit, joihin muistan aina vastata ahkerasti. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mitä isommaksi Alfie kasvaa, sitä vähemmän se tuntuu ilmavainua käyttävän. Ainahan se on ollut maavainuorientoitunut koira, eikä ilmasta ole juurikaan tuoksuja napannut, mutta nykyään vielä vähemmän. Ulkona jos se satunnaisesti nostaa päätään lenkillä se todennäköisemmin kuuntelee jotakin kaukaisuudesta kuuluvaa ääntä kuin haistelee ilmaa.

Ilmaa se nuuskii tarmokkaasti ainostaan silloin kun se tulee ulkoa sisään ja haistaa, että uuni on päällä tai liedellä porisee pata jos toinenkin. Se on myös aina ja takuuvarmasti jonottamassa vessaan nuuskimaan hammastahnatuubia ja hiustenhoitotuotteiden huumaavia tuoksuja. Sitä myös kovasti kiinnostaa meikinpoistoaineen tuoksu ja  se tunkee päänsä vessan oven väliin kun iltaisin pesen meikkejäni pois. 

 

ps. meillä ollaan oltu vähän huonovointisia. Maitohappobakteerit on otettu käyttöön; potilas on reipas ja leikkii, syö ja juo normaalisti, mutta oksupoksu eli laatta on lentänyt parina päivänä, ripulia ei ole ilmennyt. Hmph. Jos koirapoika ei tuosta nyt tokene noilla tropoilla, niin sitten tulee ellillä käynti ajankohtaiseksi.

pps. hetkittäinen huonovointisuus ei tänään estänyt sitä käymästä läppärillä. Tulin huoneeseen ja se seisoi tassut näppämistöllä. Oma kotikutoinen kustannustoimittajani oli poistanut kokonaisen kappaleen epäkelpona. Kiitos editoinnista, olit oikeassa.