Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Syön puruluutani. Jauhan vasemmalla puolella. Käännän päätäni, jauhan oikealla puolella. Vaihdan takaisin vasemmalle puolelle. Sitten oikealle. Yritän käyttää kaikkia hampaitani. Elämäni on tällä hetkellä räjähtävän kiinnostavaa.
Ihan näillä näppäimillä saatan yrittää nielaista puruluun väärään kurkkuun jos jotakin mielenkiintoista ei kohta tapahdu.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Koira on järsinyt puruluutaan keskittyneesti jo vaikka kuinka pitkään. Sitä ennen se leikki systemaattisesti kaikilla leluillaan ja juoksi alakertaa ympäri suussaan pallo, rengas ja sukka. Väijyi ihmisiä sohvan alla ja teki pakoyrityssyöksyjä saadakseen jonkun jahtaamaan itseään. Nyt se on paneutunut puruluuhunsa intensiivisesti.
Jyrsihän Alfie niitä luita minunkin puolestani. Hammaspeikon vietyä hampaani, jouduin hyvästelemään myös luuni, siis puruluuni, en omiani.
VastaaPoistaMikä teitä mäyräkoiria vaivaa. Silmänne kun saatte auki, elämä on tylsää. Ruokakupin kun saatte tyhjäksi, röyhtäisy, ja kaikki on taas mälsää. Emännän tainnuttavan lenkin jälkeen hengitys tuskin ehtii tasaantua, kun olette taas jotain vailla, ja tavan vuoksi notkutte ovella sen ilmottamassa.
VastaaPoistaJa tämä tylsyys on meillä niin huipussa, että puruluitakaan ei kannata syödä, ei oikealla eikä vasemmalla poskella. Emännän raskas tuijotus ja ovelle luikertelu ja eteisen oviaukolla lihakset väristen makoilu tuntuvat voittavan kaiken muun. Terv. väsynyt emäntä.
Ah, ne puruluut. Meillä jauhetaan niitä kaiket päivät, silloin kun ei nukuta, vaikka toisinaan nukutaan myös puruluu suussa. Muut lelut on oikeastaan unohdettu, niillä ei leikitä ellei kissa lähesty niitä uhkaavasti.
VastaaPoistaHammaspeikko on ikävä vieras, otan osaa, Pyry.
VastaaPoistaIdatoi, puruluut ova ollennainen osa päivää :) Meillä niitä kastellaan myös juomakupissa; maistuvat erilaisilta. Leluja käytetään myös puruluina välillä, siitä johtuen ne joutuvatkin aina tasaisin väliajoin poistoon :)
VastaaPoistaMai: samainen asia aiheuttaa ihmetystä täälläkin. Koiran aktivoimiseen pistäisi hallita x-määrä erilaisia sirkustemppuja ja viihdytyksiä. Meillä varmasti useiten kuultu lause on: "Alfie, mene vaikka nukkumaan välillä" :D Tuntuu, että jokainen minuutti täytyisi vuorokaudesta täyttää jollakin tohottamisella, että koira saisi riittävästi mielekästä tekemistä. Alfie on muutenkin sellainen näännytykseen asti leikkijä, oli sitten kyseessä toinen koira tai ihminen...pitäisi opettaa se lukemaan, niin voisi aina hakea kirjahyllystä kirjan itselleen ja syventyä siihen. Tuossahan niitä on metrikaupalla rivissä ja kun muutenkin osoittaa kiinnostusta kirjallisuuteen ;)
VastaaPoista