Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Viime päivien helteet ovat vetäneet meikäpojan suhteellisen veltoksi. Ulkoilu tapahtuu varjopaikoissa, ja pitkään tallustellaan vain silloin kun on viileää: aamulla tai illalla.
Tänä aamuna naisihmiseni tuskastui rantalenkillä: sudenkorennot, nuo hyönteismaailman elävät helikopterit, olivat tulleet esiin piiloistaan hyttysten mukana ja jumituimme keskelle parvea, erityisesti sen takia, että huomasin mustikoiden kypsyneen ja päätin nauttia aamiaista luonnonhelmassa. Ihmiseni valitti, että neliön alueelle oli ahtautunut aivan liikaa eläviä olentoja (sudenkorentojen ballistiset ominaisuudet vetävät vertoja jopa kömpelöille kimalaisille ja näyttää kuin ne olisivat jo aamutuimaan nauttineet jotakin hyönteistä väkevämpää) ja hoputti minua eteenpäin. Lenkki suoritettiin aivan liian rivakasti minun makuuni. Ikävä ihminen.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Mies lähti parin päivän reissuun ja minä päätin olla tekemättä mitään järkevää, vaikka alustavasti olin ajatellut siivoavani ja peseväni pyykkiä.
Mäyräkoira päätti myös olla tekemättä mitään järkevää. Eikä se tehnytkään, päinvastoin: se pureksi tuhannen päreiksi pitkän kenkälusikan. Ehkä se oli protesti siitä, että miehistön määrä lähti kesken loman jyrkkään laskuun.
Palattuani iltapäivällä kotiin ostoksilta, tapasin eteisen lattialta mahallaan rötköttävän koiran, kenkälusikka (tai se, mitä siitä oli jäljellä) tassujensa välissä. Sen oli rysän päältä aika huono mennä huutelemaan syyttömyyttään.
ps. päivälenkillä kaksi kyytä oli päättänyt lähteä ulkoilemaan samaan aikaan ja samalle reitille kuin mekin mäyräkoiran kanssa. Harvaa asiaa pelkään yhtä paljon kuin käärmeitä ja harva asia kirvoittaa moisen taivaita tavoittelevan, alkukantaisen huudon suustani kuin käärmeet. Jos ne elukat eivät ole jo luontaisesti kuuroja, niin nyt ainakin viimeistään ovat.
Ketään ei purtu, ei edes käärmeitä, mutta hysteria saavutti lakipisteensä. Kotiin palattiin puolijuoksua ja kylmät väreet eivät varmasti lopeta omaa juoksuaan tämän loppupäivän aikana.
 |
| Muuten kiva, mutta kuumuus vaivaa... |
Kyyt ovat aika äklöjä.Tosin itse en saa niistä hysteeristä kohtausta vaan yleensä tavatessamme kyy pääsee hengestään.Minullahan on aina Ossin kanssa kävellessämme toisessa kädessä kävelysauva. Vähän tämän tasapainon vuoksi. Sillä sauvalla pääsee kyy hyvin hengestään. Meilläkään ei käydä lenkillä nyt kuin iltaisin. Loput kävelyt ovat hyyyvin lyhkäisiä. Ossi on sitä mieltä että näin kuumalla ja kostealla ei parane kävellä. Terveisin M-L ja Ossi
VastaaPoistaJaiks :/ en voi sille mitään, mutta käärmeet - varsinkin myrkyllisyytensä takia kyyt eivät kuuluu lemppari eläimiini... en koskaan halauisi tilannetta että kyy puree koiraani. Onneksi huomasitte nuo luikerot!!! Koputan jälleen puuta, että ei pihamaalle ole eksynyt kuin pari hassua rantakäärmettä ja kumpaakaan en onneksi nähnyt minä vaan tuo meidän miesihminen. Rapsuja helteeseen!
VastaaPoistaHui miten mä pelästyin otsikkoa! Käärmeet on GAAMEITA ja voi mun puolesta kuolla sukupuuttoon ihan any day! Onneks ne teidän näkemät tajus pysyä omalla reviirillään ilman puremisia!!
VastaaPoistaKomppaan myös Alfieta, helle vois pikkuisen hellittää! Nytkin valuu hiki fyysisesti kroppaa pitkin, kun erehdyin ottamaan kupin kuumaa kahvia tähän näpyttelykaveriksi!
Ps. Onneks tajusit itsekin, että kuka hullu alkaa siivoamaan ja pesemään pyykkiä, jos saa olla "yksin" pari päivvää! ;DD
Jo toi otsikko sai kylmät väreet vipajamaan persuksissani. Leevi-koiraa oli just männä viikolla pistäny kyy poskeen. Että kantsuu väistellä niitä suikeroita. Ikävää väkeä, kertakaikkiaan. Joo, ja helletä piisaa.
VastaaPoistaHieno kuva Alfiesta! Kuumuus näyttää vaivaavan, mutta eipä ole silmistä pilke kadonnut. Kohti uusia kepposia (ja sen jälkeen pettymyksiä, kun kotiväki nöyryyttää).
VastaaPoistaMarja-Leena: ase oliskin kätevä. Pitäisköhän ostaa miekka tai viidakkoveitsi :D Tosin siinä kävisi niin, että unohtaisin sitä käyttää ja juoksisin kiljuen pakoon ;)
VastaaPoistaHiostava ilma on kylmä ärsyttävä! Mulla ei ole mitään hellettä vastaan, juuri sellainen kuuma ja aurinkoinen sää on mun juttu, mutta täällä oli pari viikkoa painostava ilma ja kosteusprosentti huiteli varmasti lähellä sataa, eikä edes aurinko paistanut.
Paloma: jepjep! Tuon ekan näkemämme kyyn kanssa kohtaaminen oli sikäli vielä inhottava, että kärmes onnistui luikertelemaan keskeltä hiekkatietä mun ja koiran väliin. Alfie tassutteli, luvan saatuaan, iloisesti häntä heiluen eteenpäin ja flexin naru oli pitkällä ja mä kävelin perässä. Siinä oli sitten sekunti aikaa miettiä (kärmes arpoi myös, että paetakko vai livistääkö), että mitä tehdä: yritänkö ohittaa (jolloin koira saattaa lähteä mua kohti), menenkö taaksepäin (jolloin koira varmasti kääntyy mua kohti) vai juoksenko ja hyppäänkö käärmeen yli ja jatkan koiran perässä eteenpäin (jolloin kärmes saattaa purra mua nilkasta. Jalassa oli, tietty, sandaalit...). Valitsin viimeisen vaihtoehdon, koska ajattelin, että vähemmällä päästään jos se mua puree kuin koiraa ja onhan meillä kyytabletteja ensiapuun :)
Rapsut takaisin :)
annamari: ei mullakaan olis mitään sitä vastaan, että käärmeet kuolis sukupuuttoon (sori ekosysteemin heilahtaminen ;), mutta vielä enemmän pelkäisin, jos joutuisin vastatusten ehdottoman kammoeläimeni kanssa, nimittäin komodonvaraanin. Luojalle suurikokoinen kiitos, ettei niitä täällä ole luonnonvaraisena ;) Pelkkä ajatuskin hyytää mut puolikuoliaaksi pelosta, enkä edes uskalla tiirailla niiden kuvia netistä! :D Tuollainen yli kolmemetrinen lisko, (jonka ihopanssarin koskettaminenkin sairastuttaa ihmisen vakavasti ellei saa vastalääkettä), joka juoksee yhtä lujaa kuin saksanpaimenkoira, kiipeää ketterästi puihin ja ui nopeasti, olisi aika jäätävä vastus! Noh, eipä sillä olekaan luotaisia vastustajia, ellei oteta lukuun oman lajin (vielä) isokokoisempia kumppaneita.
ps. Tänään siivosin, oli karvahanurista taas irronnut sen verran karvaa lattialle, etten kestänyt kauempaa ;)
Myrsky: nii-in, ja kun otsikko vielä oli monikkomuotoisena. Nyt kyllä vältellään niitä matelijoita siihen malliin lahjakkaasti, että ollaan tutut koirakotkin peloteltu, kun tiedän, että tykkäävät käydä samoilla hoodseilla lenkillä kuin mekin. Valitettavaa tässä on se, että nyt meidän lempparireitti on pannassa niin kauan kunnes käärmeet menevät talvihorrokseen. Hmph :/
Olli: kiitos :) Pilke ei Alfielta ihan äkkiä katoa silmistä, mutta välillä niissä on myös havaittu jokseenkin pirullista kiiltoa myös ;)
Hyvä, ettei otsikko tarkoittanut pahinta mahdollista kohtaamista matelijoiden kanssa! Täällä reissussa on yritetty löytää vähän erilaisia ulkoilupaikkoja, ja kyllä pälyilin pelokkaasti ympärilleni, kun menimme yhden puolitutun maajussin kertaalleen niitetylle heinämaalle Artun kanssa. Laitoin sille pitkän jäljestysliinan, että sai mennä hajujen ja itikoiden perässä mielensä mukaan. Itse vahdin haukkana koko ajan, mutta mitään käärmeitä ei onneksi näkynyt.
VastaaPoistaAlfien kuva on taas niin mainio :) Koirankin silmät on "sielun peilit", ja noista paistaa iloisuus, koira on aina valmis ja oikein odottaa haasteita kuumuudesta huolimatta :)
Mai: älä muuta virka! Mulle on jäänyt hieman epäselväksi, että mikä se on kärmesten ominta maastoa, kun nyt tuntuu, että niitähän on vaikka missä paikoissa! Mä veikkaan, että noi meidän kohtaamat kauhut olivat tulleet etsimään lähintä vesipistettä kun oli armoton helle.
VastaaPoistaSielun peilit ovat kyllä koiran silmät munkin mielestä; välillä näkee tunnetilat muutenkin kuin koko olemuksesta, ei tarvi kuin silmiin vilkaista :)