Aslan näyttelee torahampaitaan häkistä varoitukseksi muille. Noh, tosiasiassa kuvassa se haukkui korkealta ja kovaa koska näki siskonsa pitkästä aikaa. Olemme tässä joissakin kesän näyttelyistä. Ruoho on vihreää ja erityisesti se on sitä aidan ja häkin toisella puolella..
Tässä meille alkaa hiljalleen valjeta, että tyttöjen ja poikien välissä oleva häkki on pysyväisratkaisu. Voi ryönä.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Viikonpäiväkrapula on vallannut mäyräkoirat. Maanantaina makaa raatona kaksi kaikkensa viikonloppuna antanutta koiraa, joiden virikkeellistämiseen ei tarvita yhtään mitään. Siinä vaiheessa kun Alphonse jaksaa juuri ja juuri raahautua keittiöön kuullessaan juustokuvun avaamisesta aiheutuvan äänen, voitaneen sanoa, että nyt ne ovat väsyksissä. Tämä on harvinaista ja tapahtuu vain ja ainoastaan maanantaisin kun edellisviikon ulkoilut, riekkumiset ja leikkimiset kaatavat sinnikkäät ja tarmokkaat pojat yhdeksi laikulliseksi kasaksi toistensa kylkiluihin kiinni.
Sunnuntait on periaatteessa tarkoitettu koirille lepopäiviksi, ainakin teoriassa. Käytännössä näin harvemmin kuitenkaan pääsee käymään, vaikka lenkit eivät olisi pitkiä, on muuta toimintaa siinä määrin, että maanantain koittaessa mäyräkoirat valuvat väsyneinä lattioita pitkin.
Iltapäivän pitkillä torkuillaan Aslan ulvoo unissaan kuin susi, ääni käy kierähtämässä ihonkin alla, niin karmea se on. Alphonse nostaa päänsä ylös, tönäisee hellästi kuonollaan Aslania. "Herkeä, veli. Kaikki on hyvin." Aslan näyttää hetken säikähtäneeltä, mutta painaa päänsä takaisin Alphonsen lonkan päälle. Ei kestä kuin hetken ja kummatkin ovat vajoneet takaisin uneen. Lämmin peti, toisen lämmin kylki vieressä. Mäyräkoirilla on kaikki hyvin.
Ihanat pojat, kyllä niiden kelpaa köllötellä kylki kyljessä!<3
VastaaPoistaKummasti nuo mäyryläiset jaksavat touhuta ja toheltaa. Multa kysytään usein, jaksaako Mirkku muka lenkkeillä tai riehua tai metsäretkeillä, kun on niin pieni. Voi pojat, että jaksaa! Retkien jälkeen neiti nukkuu makeasti, mutta koskaan ei vielä ole tullut eteen sellaista tilannetta, etteikö Mirkku heräisi ulkoilunjälkeisiltä uniltaankin heti, jos emäntä yrittää lähteä yksin jonnekin. Mäyräkoira on pirun sitkeä olento, maailman ihanin sisupussi!<3
Mäyriäisten energiavarantojen sisältö näyttäisi olevan aika vakio :) Ainoastaan maanantait muodostavat pienen anomalia tilastoihin, mutta onhan se nyt ymmärrettävää, etteivät edes mäyrät voi olla tarmokkaita ja kiireisiä ihan 24/7 :)
PoistaMonesti ihmiset tosiaan ihmettelevät, että kuinka noin pienet ja tappijalkaiset jaksavat paahtaa menemään niin vimmatusti...noh, yleensä vastaan, että mäyräkoirahan on käyttörotu ja se yleensä jo merkitsee sitä, että siitä on muuksikin kuin sohvanlämmikkeeksi :) Jospa vain näkisivät miten meidänkin pojat pistävät menemään metsässä, saattaisivat hämmästyiä :)
Mirkku on kuten pojat - koskaan ei voi yksinkertaisesti olla niin väsynyt etteikö muka havainnoisi ja rekisteröisi jokaista pientäkin liikettä oven suuntaan. Kuka muka kehtaa lähteä ulkoilemaan ilman mäyräkoiravahvistusta? :)
Mäyräkoirat ovat tosiaankin sitkeitä, sekä hyvässä että pahassa, mutta rakastettavia, kaikista koiruuksista ja töllöntöistään huolimatta - tai ehkä juuri niiden takia ;)
Eikös se sitten menekin näin, että kun mäyriksillä kaikki hyvin, niin muillakin on. Tai ainakin pitäisi olla. Terveisin M-L ja Ossi.
VastaaPoistaSehän menee juurikin niin :) Onnellisen koiran sanotaan olevan vähän nälkäinen ja hyvällä tavalla väsynyt ja uupunut. Tässä lienee jonkinlainen totuus :)
PoistaMeillä oli äsken temppusirkustuokio poikien kanssa, mutta ajankohta saattoi olla vähän väärä kun Aslanilla oli pieniä keskittymisvaikeuksia ja silloin ei pitäisi kauheasti treenailla. Kaikkiin pyyntöihin reagoi nimittäin kumartamalla syvään ja kunnioittavasti :) Alphonse teki kaiken vaaditun pilkulleen oikein, kuten yleensä, mutta Aslan se vaan kumarteli innokkaasti <3 Näytti perinjuurin kohteliaalta, heh.