"Lähdetään metsään, te sanoitte. Mennään maastoon, te sanoitte. Ja me lähdimme ja me menimme. Ja ensimmäiseksi te pistitte meidät häkkiin odottamaan."
"Hei, mitä unohtui? Jätittekö jotakin kenties häkkiin...?"
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Käytiin viikonloppuna treenaamassa Mejää mäyräkaksikon kanssa. Pikku-Aslanille pikkujälki joka oli riittävän simppeli näin ensialkuun ja Alphonselle riistarikkaaseen maastoon pidempi jälki jonka verettämisessä miesihminen oli käyttänyt luovuuttaan isommalla kädellä tehden jäljen, joka ei noudattanut mitään tunnettua kaaviota. Oli sitten haastetta. Minä tein AVO-luokan perusjäljen hyvin pienessä mittakaavassa Aslanille.
Jäljet katsottiin tuoreina, eikä yllätyksiä tullut. Koirat pääsivät taas veren hajun makuun ja innostuivat asiasta kovasti. Tiistaina sitten kävin poikien sukulaiskoirien emännän kanssa tekemässä jäljet kolmelle koiralle metsään. Näin noviisina oli kiva verettää jälkiä sellaisen kanssa, joka on asiaa harrastanut useamman koiransa kanssa, ja sain hyviä neuvoja ja vinkkejä.
Jäljet saivat viilentyä metsässä n. 25-26 tuntia ja sitten lähdettiin yli-innokkaiden mäyräkoirien (Alphonse, Aslan ja Kaira, jonka närkästykseksi poikia oli otettu metsätreeneihin mukaan) kanssa katsomaan miten taittuu metsäjälki rämeikössä. Aslan oli ensimmäisenä vuorossa ja siinä kävi vähän niin kuin olin jo ennakkoon uumoillutkin: nuorempi työskenteli itsenäisesti ja tarkasti koko jäljen. Ei kysellyt neuvoa, ei epäröinyt vaan suurimmaksi osaksi meni jäljen päältä topakasti aina kaatoon asti. Se merkkasi myös hyvin kaikki makuut. Aslan on osoittanut hyvää riistavainua, joten ainut mitä mietin etukäteen, oli se, että koira harhautuu nuuskuttelemaan muita hajuja, mutta se oli kyllä vain ja ainoastaan kiinnostunut nokkansa edessä olevasta verijäljestä, eikä lähtenyt haahuilemaan muualle. Aslan jäljesti pääasiallisesti maavainulla.
Alphonse oli paljon varovaisempi ja aloitti jälkensä säikähtämällä jotakin metsässä. Se tuhahti muutaman kerran ja palasi pari askelta takaisinpäin viereeni, mutta lähti sitten kyllä etenemään kehotuksen jälkeen jäljelle. Sekin pysyi hyvin jäljellä, eikä lähtenyt suunnistamaan muiden tuoksujen perään, yhtään hukkaa ei tullut ja kaato löytyi myös mallikkaasti. Kaikki makuut tuli merkattua. Alphonse käytti sekä maa- että ilmavainua.
Alphonse tarvitsee varmasti vähän enemmän tukea jäljestyksessään kuin Aslan, joka näyttäisi työskentelevän omatoimisen tarmokkaasti. Aslanille aion vetää heti seuraavalla kerralla huomattavasti pidemmän jäljen nyt kun se pääsi hajulle kupletin juonesta. Sillä on selvästi intoa ja lahjakkuutta jota toivottavasti osaan jalostaa oikeaan suuntaan, enkä paineista sitä liikaa turhan vaikeilla osasuorituksilla. Alphonsen pehmeämmän luonteen tietäen sen kanssa otetaan asiat rauhallisemmin.
Mäyräkoirat eivät ole osoittaneet mitään väsymisen merkkejä pitkien lenkkien ja metsätreenienkään jälkeen. Mikään, ei mikään uuvuta niitä yhtä hyvin kuin näyttelyt. Poseeraaminen se vasta raskasta onkin; onhan se vanha totuus, että hyvältä näyttäminen on kokopäivätoimista hommaa.
Jäljestys on varmaan ihan hauskaa hommaa. Minä olen muutamaan kertaan kanssa miettinyt verijäljentekoa. Ossia ei vain kiinnosta "vanhempi" jälki, siis ainakaan eläimen. Auta armias, kun jälki on tuore, niin silloin pitäisi heti päästä ajamaan. No nenua näiden koirien pitääkin päästä käyttämään. Ehkä jäljestyksestä tulee teillekin uusi, hauska harrastus. Terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaHauskaa on, kyllä, ja erityisen mukavaa kun näkee, miten koirat nauttivat :) Koettakaa Ossin kanssa verijälkeä, mäyräherrahan saattaisi kovastikin innostua :)
PoistaKyllä me kokeisiin tähdätään jäljestyksessä kun halutaan koirille ne koetuloksetkin - ja siinä vaiheessa kun toivottavasti vaaditut sertit näyttelyistä ovat kasassa, niin valionarvoa ei saa ellei ole riittävän hyvää koetulosta. Näin siis vain joillakin roduilla, joihin mm. mäyräkoirat kuuluvat. Ja kyllä meillä perinteetkin vähän velvottavat, pojat kun tulevat suvuista joissa on tehty hyvää näyttely- ja jälkitulosta :) Toki sitä haluaa omiensakin menestyvän :)
Jälkitreeni on mukavaa :) Mutta aikaa se vaatii, kun ensin tosiaan käy tekemässä jäljen, seuraavana päivänä ottaa koiran mukaan ja rämpii itse reitin uudelleen :)
VastaaPoistaOlipa molemmat laikkupojat hienoja vainukoiria, kumpikin omalla tyylillään. Tuliko muuten saaliiksi yhtään ikävää punkkia tai hirvikärpästä?
Kivaa on :) Nii-in, sitä ei ihan kauhean kauaksi kotoa viitsi lähteä (ei siis ehkä satojen kilometrien päähän ;), eikä kovin käärmerikkaaseen maastoon...karhuista nyt puhumattakaan! Mutta mielellään sen verran syrjään ja syvälle maastoon, ettei kukaan tule sotkemaan jälkiä esim. riipimään merkkejä puista pois tms.
PoistaEi onneksi saatu mitään ylimääräisiä ötököitä mukaamme! Muutama hyttynen innostui ihmisten näkemisestä, mutta siihen se eläinkunnan näkyvämpi edustus sitten jäikin :) Vainukoiria, juu, Aslan kyllä niin topakkana, että se oli jo ihan liikuttavaa :) <3
Mehän ollaan tuon Elmerin kanssa kokeessakin oltu ja sillon tulos oli Avo2 38p. Pari kertaa oltiin vaan harjoteltu. Raisaa en ees tohi kokeilla, kun se jälestää vaan ilmavainulla, etes makkaran haju lattialla ei saa neitiä käyttämään nokkaansa vaan oikoo iliman halki makkarn luo. Mutta tosi hienosti pojat jälesti, Alphonsen tyyli on aika samanlainen Elmerin kanssa, pittää vähä varppeilaan olla ;)
VastaaPoistaTeillähän on mennyt tosi hyvin! Ja harmillisesti jäitte pari pistettä ykkössijasta. Tuntuiko kilpajälki kauhean pitkältä koirasta - sehän on kuitenkin melkein kilometrin, joten kyllähän siinä pitää koiralla olla mielenkiinto ja kunto kohdillaan jos vaikeassakin maastossa tarpoo nenä maassa kiinni? Me ei olla kokeiltu vielä niin pitkää jälkeä, mutta pitäis piakkoin ettei sitten kisoissa tule yllätyksenä.
PoistaAlphonse on aina ulkona kaikki antennit pystyssä, joten metsässä myös :) Aslan on happy-go-lucky-tyyppinen kokonaisratkaisu, sille on pääasia että se ylipäänsä saa olla ulkona, joten ei niin kauheasti päivystä asioita, paahtaa vaan menemään mitä sitten onkin tekemässä :)
Jännä, että Raisa tukeutuu vain ilmavainuun, se kun olis niin helppoa tuo jäljestäminen kuono maassa kun maanpinta on mäyräkoiralla niin lähellä ;) Mutta, mikäs siinä, jos nokka nappaa hyvin ilmasta, niin mikä ettei...kilpajäljessä siitä kyllä sitten tosin saattaa olla vähän haittaa.
Täytyy odotella tovi jos toinenkin josko läiskätyttö vähän aikuistuis ja veis jäljelle. Sukunsa puolesta, kun pitäis nenässä olla mejä-toimintaa. Ronjan kanssa kyllä ehdottomasti ens vuonna uuteen kokeeseen :)
VastaaPoistaMiten Ronjalla on aikaisemmat kokeet menneet? Kyllähän se monesti verenperintönä tulee tuokin lahjakkuus, kaikilla ei tietenkään voi ollakaan sitä taipumusta. Meillähän ei Alphonsesta olisi ikinä kuuna päivänä vesiriistalle, kun sen kynnet ei saa kastua! :) Aslan puolestaan voisi innostua siitäkin...tosin se einestäis linnut välittömästi, ihan turha olis kuvitella, että se luovuttais saalistaan missään vaiheessa, joten siihen töksähtäis se homma sitten ;)
Poista