Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
"Tervehdys. Olen tämän puiston virallinen poliisi. Millä asioilla mahdat liikkua?"
"Koska olet nuorehko ja suhteellisen harmittoman oloinen - isosta koostasi huolimatta - voit oleilla meidän kanssamme samassa aitauksessa. Täällä käyttäydytään sitten kunnolla."
"Tässä portilla minulla on tapana vastaanottaa tulijat adjuntanttini Aslanin kanssa. Apulaissheriffinä sinun toimenkuvasi pitää sisällään sisäänottohaastattelun. Lopusta huolehdin minä."
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Aslan on sylikoira, kuten on tullut monesti todettua täälläkin. Aslan on myös ulkokoira, loputtoman innokas lenkkeilijä, joka rakastaa uusia, toistaiseksi vielä valloittamattomia alueita ja reviirejä joissa se ei ole vieraillut. Sen into lenkkeilyyn ei ole kertaakaan vielä osoittanut hiipumisen merkkejä, kellonajasta tai säästä riippumatta.
Lenkiltä se ei myöskään haluaisi sisään. Viimeistään juuri kotitalon kohdalla se heittäytyy maahan mahalleen makaamaan ja mulkoilee ihmistä kulmiensa alta. Näissä tilanteissa konkreettisena primus motorina käytetään Alphonsea, jolle delegoin käskytyksen. Sille kun toteaa, ettei Aslan tule, se kääntyy touhukkaana ja hyvin närkästyneenä komentamaan junioria takaisin jaloilleen - joka sitten ottaa ne kriittiset kymmenet metrit kotiovea kohti. Aslan olisi onnellinen asustaessaan suurimman osan ajasta ulkona. Mielellään sen koko lauman pitäisi muuttaa ulkoruokintaan, niin sillä olisi kaikki mitä se täydelliseen elämään tarvitsisi.
Aslan. Se vaativampi koira.
Pojat, me niin ihaillaan teidän tiimityötä! Emäntä toivoo, että meilläkin olisi pieni poliisi, joka ohjeistaisi Mirkkua silloin,
VastaaPoistakun itsepäisyyspuuska iskee harvinaisen voimakkaasti. Mutta emäntä luulee, että meille sattuisi toinen samanlainen pässinpää, joten tilanne olisi tämä: Mirkku toisessa suunnassa, apulainen toisessa suunnassa ja emännällä hermot riekaleina!:D
Oma koirapoliisi on kieltämättä aika näppärä. Tosin se samainen koirapoliisi olisi voinut tietty olla vähän jämympi kasvattaja pennulle: Aslan pääsi aika vähällä ;)
PoistaMeillä on kyllä kiitettävän paljon noita isäntä-kisälli-ihmisen viimeinen hermo menossa-tilanteita joissa kumpikin junttura vetää eri suuntaan ja minä siinä keskellä käsivarret ristiriipunnassa :) Alkukesästä kävi niinkin, että Aslan oli nostamassa koipeaan lampuntolppaa vasten kun äkkäsi ihanan hevosen haassa, lähti iloisesti poukkoilemaan kohti ja mulla lähti käsi vääntymään tolppaa vasten - väärään suuntaan. Jonkinlainen tenniskyynerpää-tyyppinen kipu siinä on ollut on/off siitä asti, ei kauheasti kestä nostella sillä kädellä mitään, vieläkään :/ Onhan näitä kaikenlaisia ja jos minkäkinlaista sivuosumaa on otettu kun talossa asuu kaksi aktiivista karvahanuria :) Luojalle kiitos siitäkin, etteivät ole tanskandogeja. Olisin varmaan kokovartalokipsissä.
Sinulla ei ole nyt paljoa vaihtoehtoja: Aslanille lämmin koirankoppi takapihalle ja Aslan niinsanotusti "ulkoruokintaan". Tietysti edellyttää aidattua takapihaa. Eiköhän tuo Aslan jossain vaiheessa totea, että on se kotisohva sittenkin aika mukava. Terveisiä M-L ja Ossi. ps Ossilla on muuten aika omituinen tapa: se nukkuu peittonsa päällä lattialla kunnes minä olen makkarissa ja päässyt sänkyyn. Sitten se hilppaisee sohvalle. Mistähän moinen silmänpalvonta?
VastaaPoistaAslan ei kauaa viihtyisi yksin kopissa, Alphonse ei viihtyisi ollenkaan ellei saisi sohvaa mukaansa ;) Mutta jos olisi aidattu takapiha (iso sellainen), niin kyllä varmasti olisi mäyräkoirilla rattoisaa elo. Mikäs siinä olis pyydystellessä päästäisiä ja kärpäsiä :)
PoistaAslan on aina ollut tosi kova ulkoilija, eikä Alphonsessakaan valittamista ole, tosiaankaan, mutta selvästi Alphonse arvostaa enemmän sohvannurkkaansa ja haluaa heti lenkiltä sille lorvimaan kun taas Aslan on valmis lähtemään heti takaisin :)
Heh, mäyräkoirilla on tuota kaikenlaista ja eriasteista silmänpalvontaa eli ei yhtään yllätä, että Ossikin on samanlainen :)
Manukin aika usein alkaa hidastelemaan kotiovella.... heittäytyy, jää istumaan ja nappasee protestiksi yleensä jotain suuhunsa. Mutta sillä ei ole toista koiraa pitämässä jöötä. Onneksi teillä edes toinen on innokkaampi sisälle menijä, koska jos kaksi maahan heittäytyvää mäyräkoiraa.... Olen nyt välillä raksuilla sitä innostanut sisään, joten edes joka toinen kerta tulee sisään aika reippaasti.
VastaaPoistaSe on herkkä ikä tuo missä teidän Manu on, joskus kirjoittanut männä vuosina postaustakin siitä miten Alphonse venkoili noiden lenkkiensä kanssa ja mm. kieltäytyi systemaattisesti kävelemästä tiettyjä tietä tiettyyn suuntaan. Ihan ok oli mennä sitten samaa reittiä toiseen suuntaan. Siinä ehkä kilpistyi tuo senkin jääräpäisyys - ja sitten pönötettiin minuuttikaupalla tienposkessa kun koira ei antanut periksi, eikä varsinkaan ihminen. Mäyräkoira oli kohdannut kuitenkin voittajansa ;) Jos siinä vaiheessa olisi mennyt ja antanut periksi, Alphonsesta olisi tullut todennäköisesti koira joka käy lenkeillä vain silloin kun sitä huvittaa ja vain sellaisia matkoja joita se haluaa. Mutta, usein olen todennutkin, että mäyräkoirien kanssa ei parane neuvotella, heh.
PoistaPalkka varmaan toimii joillakin koirilla, mutta meillä jos olisi herkkuja antanut Alphonselle silloin, niin se olisi sitten odottanut ja olettanut niitä aina saavansa, joten siihen ei koskaan uskallettu turvautua :)
Teillähän ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa joku topakka kaveri Manulle - esim. toinen mäyräkoira. On kokeiltu, hyvin toimii! :D
Luuletko, että se on vain iästä kiinni? Siis, että ei tulisi mäyräkoiramaista itsepäisyyttä myöhemmin koulutuksen myötä ja tämä ihmisen periksiantamattomuus joskus palkitaan :)? Koputan puuta, mutta nyt on ollut helpompaa viime aikoina...en tiedä onko flexi antanut jonkinlaista uutta rohkeutta (pientä varulla oloa lukuunottamatta) ja ahkerat palkitsemiset, mutta kävelyillä ei ole tullut enää niin paljon hangoitteluja... mutta toi ulko-ovi kotiin päin ei aina houkuttele (johon tässä viittasin) ja sitä lähestyessä pitää alkaa vaikeaksi, vähän niinku Aslanilla siis... Mutta sekin pitänee yrittää vaan kitkeä ja tehdä kotiintulo houkuttelevaksi (mäyräkoira ei kuitenkaan ymmärrä, että miksi se viedään ulos ja sitten kun päästään sen ulkoilun makuun vihdoin, niin mikä järki on mennä takaisin sisälle....) :D
PoistaKyllä siinä on aina melkoinen työsarka, että saa ihmisen neuvot perille mäyräkoiran järkähtämättömään päähän, mutta sitten kun se onnistuu, se on niin iso työvoitto, että sitä kuvittelee tehneensä isommankin teon! :D Ainakin näin meillä, heh.
PoistaIän mukana tietyt asiat helpottuvat noiden urosten kanssa - ja sitten taas tietyt vaikeutuvat. Meillä ihan konkreettisesti se on sitä, että pojat tottelevat huomattavasti paremmin mitä enemmän sitä järkeä päähän tulee iän mukana, mutta sitten taas suhtautumiset toisiin uroksiin muuttuvat monimutkaisemmiksi. Aslan elää nyt vaihetta että se on totaalisesti viettiensä vietävänä - kaikki nartut ovat ihania ja niiden perään kitistään...niiden jälkiä seurataan ulkona hysteerisesti ja itketään surkeasti jos joudutaan ohittamaan jokin ihana narttu, eikä ole mahdollisuutta päästä tekemään lähempää tuttavuutta. Alphonse suhtautuu maltillisemmin näihin tilanteisiin, mutta sitten huomattavasti dominoivammin toisiin uroksiin.
P.S Aika jännästi toimii tuo Bloggerin blogien lukulista ainakin sulla, kun näyttää että Manu ois päivittänyt viimeksi 1.9., vaikka 6.9. päivityskin on tehty (jossa mm. kissa-episodi) nyt tämän päiväisen lisäksi! Itsekin luen tuon listan kautta näitä mäykky-blogeja, joten pitää olla tarkkaavaisempi ettei jää hyvät metkut välistä!
VastaaPoistaJees, katoin kanssa, että siinä on nyt näemmä ikuisesti Pörrö-Manun päivä meneillään. Bloggerihan on temppuillut tässä jo pidemmän aikaa, että sikäli ei yllätä. Täytyy poistaa toi sun blogin url ja pistää se siihen uudestaan josko asia paranisi. Kyllä nyt luulis et edes toi lukuluettelo pelittää kun kaikki muuhan täällä tökkiikin ihan tasaisesti...
PoistaTerve Alphonse, Pohjosen valtakunnan Koiraloordi ja Ylin Konstaapeli! Vanhempi virkaveli täältä etelästä kommentoi, että kyllä pidätki mallikkaan olosesti tuota koirapuistoo kurissa ja mäyräkoiran nuhteessa! Miten ootki saanu niin kurittoman veikan itelles, mut eihä ne anna kellekään enempää ko mitä kukin kestää, joten sää kestät kyllä varmana! Terkkuja sinne, t. Mauri-setä
VastaaPoistaMorjens, Mauri-setä, doxie extraordinaire!
PoistaVähän ehkä viimeksi saattoi tulla ihmisiltä sanomista tuosta virkaintoisuudesta kun sellaisen isomman villakoiran kanssa vähän oltiin napit vastakkain. Noh, siis siinähän kävi niin, että se kiipes mun selkään, mä varoitin murinalla ja se ei uskonut. Notkeasti ja kärppämäistä vartaloani hyväksi käyttäen kiepahdin sen alta pois, hyppäsin niskaan ja painoin maahan. Oli kuulemma sit vähän liioiteltu räjähdys...ihan ok välit meillä nyt on, viimeksi eilen nähtiin lenkillä, mutta nyt on taas ihan selvää pässinlihaa kaikille, että kuka on pomo.
ps. Aslan ei oikein tykkää noista puudeleista ja ne olivat nuo ihmiset päätelleet keskenään (siis meidän naisihminen ja niiden villakoirien ihminen) että se johtuu niiden pörröisestä ja tosi kiharasta tukasta joka tuulessa hulmuaa. En tosin ymmärrä miksi, koska ne näyttävät ihan täsmälleen samalta kuin meidän naisihminen kun se aamulla herää eikä ole ehtinyt vielä kesyttää sitä kuontaloaan. Sehän on ihan tuttua huttua Aslanille!
t. Alphonse. Sun matelle terveisiä kans!