Meillä ei ole mitään tekemistä.
Meillä on hyvin tylsää.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Mejä-treenejä suunniteltaessa on hyvä pitää mielessä, että hirvenmetsästyskausi on alkanut ja onnistuiden treenien lopputulokseen täytyy ehdottomasti sisältyä se, ettei ole tullut ammutuksi hirvenä harjoituksia tehdessä metsässä.
Alkuvalmistelut treeneihin on taas suoritettu: sinistä ja punaista metsänauhaa on kiinnitetty pyykkipoikiin ja ne sitten edelleen kiinnitetty puiden oksille jälkien mitalta. Naudanveri on kylvetty sienellä maastoon ja kumisaappaat rikottu. Juurikin sopivasti toisen kumpparin kantaosa irvisteli ja haukkoi vettä, sammalta ja risuja sisäänsä jo muutenkin varsin haastavassa vitikossa ja rämeikössä. Mutta eihän se nyt olekaan mistään kotoisin jos metsäreissun jäljiltä kädet eivät olisi ranteisiin asti veressä ja jalkineet tohjona. (En ymmärrä miten kukaan voi vetää jälkiä sotkematta täysin käsiään vereen. Ja minulla on sentään kertakäyttöhanskat kädessäni, eli sekin on suoritus itsessään, että verta löytyy sekä hanskojen ulko- että sisäpuolelta yhtä paljon.)
Kolme tuntia kului kun kävin poikien sukulaiskoirien emännän kanssa verettämässä neljä jälkeä, eikä edes taukoiltu yhtään. Yllättävän hidastahan se rämpiminen ryteikössä oli. Liikuntaa tulee hyvänlaisesti kun pohjalla on pitkä aamulenkki koirien kanssa ja maastossa saa sitä jalkaa nostaa aika reippaasti että mättäikössä pääsee etenemään. Aamulla olisi, tietenkin, voinut nukkua vähän pidempäänkin, mutta puoli neljältä kun herää (vahingossa), niin ehtii ihan kivasti päivän aikana touhuta kaikenlaista.
Metsästäjistä pöpelikössä ei saatu konkreettista näköhavaintoa, vaikka autoja ilmestyikin tienposkeen ja hirven jätöksiä löydettiin jäljiltä. Huomenna kun jäljet mennään koirien kanssa katsomaan, on ehkä parasta laittaa jotakin punaista ylleen. Ihan varmuuden vuoksi. Ettei ihan oikeasti tule ammutuksi.
Alkuvalmistelut treeneihin on taas suoritettu: sinistä ja punaista metsänauhaa on kiinnitetty pyykkipoikiin ja ne sitten edelleen kiinnitetty puiden oksille jälkien mitalta. Naudanveri on kylvetty sienellä maastoon ja kumisaappaat rikottu. Juurikin sopivasti toisen kumpparin kantaosa irvisteli ja haukkoi vettä, sammalta ja risuja sisäänsä jo muutenkin varsin haastavassa vitikossa ja rämeikössä. Mutta eihän se nyt olekaan mistään kotoisin jos metsäreissun jäljiltä kädet eivät olisi ranteisiin asti veressä ja jalkineet tohjona. (En ymmärrä miten kukaan voi vetää jälkiä sotkematta täysin käsiään vereen. Ja minulla on sentään kertakäyttöhanskat kädessäni, eli sekin on suoritus itsessään, että verta löytyy sekä hanskojen ulko- että sisäpuolelta yhtä paljon.)
Kolme tuntia kului kun kävin poikien sukulaiskoirien emännän kanssa verettämässä neljä jälkeä, eikä edes taukoiltu yhtään. Yllättävän hidastahan se rämpiminen ryteikössä oli. Liikuntaa tulee hyvänlaisesti kun pohjalla on pitkä aamulenkki koirien kanssa ja maastossa saa sitä jalkaa nostaa aika reippaasti että mättäikössä pääsee etenemään. Aamulla olisi, tietenkin, voinut nukkua vähän pidempäänkin, mutta puoli neljältä kun herää (vahingossa), niin ehtii ihan kivasti päivän aikana touhuta kaikenlaista.
Metsästäjistä pöpelikössä ei saatu konkreettista näköhavaintoa, vaikka autoja ilmestyikin tienposkeen ja hirven jätöksiä löydettiin jäljiltä. Huomenna kun jäljet mennään koirien kanssa katsomaan, on ehkä parasta laittaa jotakin punaista ylleen. Ihan varmuuden vuoksi. Ettei ihan oikeasti tule ammutuksi.
Voin kuvitella, että jälen laitto on hieman sotkuista hommaa. Ainakin, kun en ole itse kokeillut:) Kuinka siellä oikeasti uskaltaa mihinkään metsään, jos hirvestyskausi on alkanut. No eihän ne metsästäjät tietenkään puistometsään tule, jos sellaiseen jäljen laittaa. Minulla on melkein pelko ns pepussa, kun täällä on hirvestys tai peurajahti menoillaan. Täytyy sanoa, että silloin emme oikeasti mene Ossin kanssa tuonne ihan pöpelikköön. Joku innokas metsämies voisi meikäläisen ruhon nähdessään meinata, että hyvin syönyt vasa.. Mejäilkäähän hyvin, terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaEn tiedä miten onnistun aina sotkemaan itseni ja siinä onkin haastetta, että sieltä metsästä pääsee pois ilman pisaaraakaan verta vaatteissa tai käsissä ;)
PoistaKyllä itseäkin hieman hirvittää tuo hirvijahdin alkaminen...varsinkin kun nuo ovat vissiin metsästysseuran maita jossa tänään tullaan surraamaan muutamia tunteja ja hirvihän siellä näytti liikkuvan. Eilen se vielä meni kun meillä kielenkantimet saivat yhtä paljon liikuntaa kuin jalat; sen verran naurettiin ja pidettiin meteliä, mutta itse jäljestys sinällään tapahtuu täysin hiljaisuudessa, kun koira työskentelee itsenäisesti, sitä ei saa neuvoa eikä jäljellä muutenkaan puhuta. Punaista päälle ja sormet ristiin, siis ;)
Hei!
VastaaPoistaOlen useasti jo käynyt lukemassa tätä maailman mainiointa blogia. Itse olen saanut kunnian tuntea muutaman mäyräkoiran ja näistä teidän jutuista löydän monta asiaa jotka sopivat myös näihin minun nyt jo edesmenneisiin tuttuihini.
Mutta asiaan siis ja lohdutuksen sananen sinulle. Nuo kertakäyttöhanskat eivät ole 100% "pitäviä". Ne päästävät kyllä läpi, varsinkin jos käden upottaa johonkin tai puristaa jotain kädessään ja mitä pidempään pitää niin sen varmemmin läpäisee. Tästä syystä ne sinunkin kätesi siis ovat veressä ei siksi että olisit "tumpelo". ; )
Kiitos kommentista ja kiva kuulla, että olet viihtynyt lukemassa tätä blogia! :)
PoistaMäyräkoirat ovat aika ihania tapauksia, kaikkine kummallisuuksineen, joita niillä tuntuu olevan :) Tylsää ei ainakaan ehdi niiden kanssa tulla ;)
Olenkin ihmetellyt noita hanskojen pitävyyttä, että onnistunko jollakin ihme konstilla sotkemaan itseni vai eivätkö ne tosiaan ole aivan sitä mitä olen muistellut niiden olleen? Onkohan niissä laatu huonontunut vai muistanko ainoastaan, että ennen kestivät enemmän? Tämähän ei tietenkään poissulje mitenkään sitäkään, ettenkö olisi myös tumpelo :D