Olen virkatoimialueella. Seuraan hajuvanaa jonka jokin toinen uros on jättänyt jälkeensä.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Mäyräkoirat kulkevat sieraimet kiinni hiekassa. Maanpinnalta nousevat syksyisen, kostean maan tuoksut suoraan nenään, kertanuuhkaisulla saadaan selville valtava määrä informaatiota joka ei koskaan voisi aueta ihmisen hajuaistille - ja ehkä niin onkin parempi, me kun emme jaa samaa tuoksumieltymysmaailmaa koirien kanssa. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön ja se poikkeus on Alphonse. Sen tuoksuihanuudet ovat kodikkaita ja yleensä suhteellisen feminiinisiä, olkoonkin, että se rakastaa myös autojen tuoksua ja kaikkea kulkuneuvoihin liittyvää missä on bensaa, dieseliä, konerasvaa, öljyä tms. Mutta se pitää aivan yhtä paljon hammastahnojen tuoksuista, parfyymeista, hiustenhoitoaineista, huulirasvoista, kosteusvoiteista, ripsiväreistä, deodoranteista jne. Ne saavat sen nuoleskelemaan huuliaan, kurottamaan kaulaansa pidemmälle, nuuskuttamaan kiivaasti. Olen melko varma, että se kuvittelee minun värjäävän hiuksiani ainoastaan sen takia, että se saa nauttia huumaavasta tuoksusta.
Vastapestyt hiukset ovat sen mielestä vastustamattomat. Niissä se haluaa piehtaroida, hinkata itseään niihin ja pyörittää niitä tassuillaan. Se saa nopeasti solmutettua jo muutenkin korkkiruuveille vääntäytyvät hiukseni, mutta sitä ei haittaa, kunhan se voi kietoutua niihin kokonaan, se mäyräkoiramaailman Rapunzel.
Aslan ei moista järjettömyyttä ymmärrä. Sen mieltymykset ovat toisaalla, se irvistelee hammastahnoille (paitsi omalleen, sille kananmakuiselle) ja vetäytyy kauemmaksi niistä tuoksuista joita Alphonse rakastaa. Ulkona sen tietää aina milloin Alphonse löytää jonkin ihanan kulkuneuvoihin liittyvän hajujäljen kun sen silmät kääntyvät nurinpäin ja se heittäytyy maahan selälleen. Aslan väistää kohdan ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Aslanin mielestä mikään ei tasan haise niin hyvältä kuin hevosen lanta. Tai mutainen maa, joka sitoo itseensä kaikkien kulkijoiden jäljet ja luovuttaa ne mäyräkoiran analysoitavaksi. Tai Alphonsen hanuri, johon voi lyöttäytyä kiinni unille.
Vastapestyt hiukset ovat sen mielestä vastustamattomat. Niissä se haluaa piehtaroida, hinkata itseään niihin ja pyörittää niitä tassuillaan. Se saa nopeasti solmutettua jo muutenkin korkkiruuveille vääntäytyvät hiukseni, mutta sitä ei haittaa, kunhan se voi kietoutua niihin kokonaan, se mäyräkoiramaailman Rapunzel.
Aslan ei moista järjettömyyttä ymmärrä. Sen mieltymykset ovat toisaalla, se irvistelee hammastahnoille (paitsi omalleen, sille kananmakuiselle) ja vetäytyy kauemmaksi niistä tuoksuista joita Alphonse rakastaa. Ulkona sen tietää aina milloin Alphonse löytää jonkin ihanan kulkuneuvoihin liittyvän hajujäljen kun sen silmät kääntyvät nurinpäin ja se heittäytyy maahan selälleen. Aslan väistää kohdan ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Aslanin mielestä mikään ei tasan haise niin hyvältä kuin hevosen lanta. Tai mutainen maa, joka sitoo itseensä kaikkien kulkijoiden jäljet ja luovuttaa ne mäyräkoiran analysoitavaksi. Tai Alphonsen hanuri, johon voi lyöttäytyä kiinni unille.
Kirkkaassa auringonpaisteessa Alphonsen turkki näyttää melkein yksiväriseltä (kuten ylimmäisessä kuvassa), mutta vasta pehmeämpi valo tuo värit esiin. Tässä ylläolevassa kuvassa onkin poikkeuksellisen todenmukainen väritys: Alphonsen tan-merkit ovat oravanturkinpunaisia, eikä musta ole aivan niin sinisenmustaa kuin Aslanilla.
Oravanturkinpunainen näyttää tosi hyvältä kuvassa :) Poltettu oranssi, sanoisin.
VastaaPoistaKylläpä on tuoksumieltymykset eriävät :) Karkeanoloista aasinsiltaa kulkien, olen naureskellut monta kertaa lenkillä koirien tapaa tutkia hajuja. Kun Arttu haistelee, siinä ei tahdo nenä riittää, vaan otetaan kieli avuksi, ellei emäntä ehdi väliin. Basse nuuhkuttaa pieni nenä vipattaen, ja astuu sitten liioitellun varovasti haisevan kasan ohi... Mutta tämä meni nyt brutaaliksi, tuo hiustenhoitotuotteiden palvominen kuullostaa paljon hienostuneemmalta ;))
Juurikin se, poltettu oranssi :) Maanläheiset ja murretut värit ovat kyllä kauniita, olkoon sitten kyse turkista tai tekstiileistä :)
PoistaMeillä Alphonse ylittää kanssa liioitellun varovasti haisevat läjät, mutta Aslan haluaa nuuskuttaa tarkemmin. Muistan elävästi sen pentuvaiheen, kun niitä piti myös maistaa...tai niissä piti piehtaroida...ja oltiin monen kilometrin päässä kotoa...ja sitä tavaraa oli koirassa, flexissä, mun käsissä, kengissä...juu, niitä aikoja ei erityisemmin ole ikävä! :)
Ilmeisesti kaikki hiusasiat ovat Alphonsen juttu ;) Se on pennusta asti tykännyt samankaltaisista tuoksuista ja mieltymys on kantanut eteenpäin, ehkä tarkentunut ja jalostunut entisestään, jos jotakin :) Aslan on äijä, Aslan ei kukkaistuoksuista perusta ;)
Näyttääpäs Alphonse tuuheaturkkiselta! :) Katsotaan paljonko Manu vielä pörhistyy ja kuinka harmaata pukkaa...hännässä on harmaata (tai valkoista!), mikä tuntuu ihan hassulta sillä kyseessä on 9-kuukautinen pentu. Mistähän lie johtuu tuo väri, joka on yhtäkkiä putkahtanut....
VastaaPoistaManukin kulkee välillä intensiivisesti kuono maassa, joskus kohottelee silmiä kulmien alta kohti tämän kirjoittajaa, mutta kuono tiukasti maassa...tai lattialla. Kotonakin nimittäin pitää harjoitella haistamisen tärkeää taitoa. En ole havainnut vielä mitään erityissuosikkituoksuja kuitenkaan (koirien eritteiden tai jälkien lisäksi), mutta joistakin on saanut hepulit mahdollisesti hajun vuoksi esimerkiksi nahkalaukusta, jonka kerran ostin kirpputorilta... Manu piti sitä ilmeisesti eläimenä, eikä tiennyt miten siihen suhtautua.. kierteli ja perääntyi, välillä lähestyi.... tosin on se saanut melko tuoksuttomastakin esineestä (seinälamppu) hepulin.. tiedäpä noita koirien aivoituksia!
Meillähän pojat ovat musta laikullisia (virallinen värinimitys) väriltään, eli niissä on merle-geeni, joka tekee turkista laikullisen. Harmaa on siis tehdasasetusväri, ei iän mukanaan tuomaa harmaantumista :) Alphonse on tosiaan vasta kolme ja Aslan kaksi, joten eivät ole charmantisti harmaantuneita ikänsä puolesta :)
PoistaMusta laikulliset (edelleen ärsyttää, että tuo värimääritelmä ei ole yhdyssana, heh) ovat pentuina monesti huomattavasti paljon harmaampia, mutta tummuvat iän myötä. Vaalea hännänalus musta-punaisin merkein-koirilla, kuten Manulla, on ihan normaalia pigmenttiä. Meilläkin on Aslanilla melkein valkoista hännässään + muutamaa muutakin väriä :) Ihan sallittu rotumääritelmänkin puitteissa on siis se vaalea kohta Manulla.
Pitkäkarvaisen turkki kyllä pörhistyy ja kasvaa iän myötä, Manustahan saattaa tulla vaikka kuinka tuuheaturkkinen vielä :) Nämä laikulliset versiot eivät yleensä omista niin pitkää turkkia kuin muut värit, ilmeisesti pigmentin kustannuksella on sitten tingitty vähän siitä turkin pituudesta.
Mäyräkoirauroksenhan sanotaan olevan fyysisesti valmis kokonaisuus vasta 3-4-vuotiaana, koirasta riippuen. Alphonsekin on muuttunut tässä ihan viime aikoina vielä; kuono selvästi pidentynyt hieman, turkki saanut lisää volyymia, koko koirasta on tullut aikuisemman näköinen ja oloinen. Manulla on siis vielä hyvin aika kasvatella rintakehää, turkkiaan ja lihaksiaan :)
Koirien hepulikohtaukset, milloin mistäkin, ovat kyllä välillä niin täysin vailla mitään logiikkaa, että täytyy ihmetellä :) Täälläkin on nähty ties mitä reaktioita ihan arkipäiväisiinkin juttuihin - erityisesti 'mörkökauden' aikana, just Manun ikäisenä säikyttiin ties mitä, mm. omaa varjoa, joka lankesi tielle ;) Hyvin on päästy yli varjoistakin ;)
Kuulostaa NIIN tutulta! Meillä on täällä kaksi tuoksuorientoitunutta olentoa. Se ero meissä kahdessa kuitenkin on, ettei emäntä halua kieriä tuoksuissa (eikä varsinkaan hajuissa) toisin kuin Mirkku. Mutta hajumuisti meillä molemmilla on tosi tarkka ja sen kautta voin jotenkin ymmärtää mäyräkoiran nuuskimisintoa.:)
VastaaPoistaHajumuisti on metka juttu :) Mulla on kanssa oikein hyvä hajumuisti; yhdistän tuoksuja, tilanteita, ihmisiä, fiiliksiä pitkienkin aikojen takaa ja jokin tietty tuoksu saattaa yhtäkkiä palauttaa hyvinkin voimallisesti mieleen asioita jotka oli jo tyystin unohtanut :) Ehkä se ei kuitenkaan ole ihan verrattavissa mäyräkoirien vastaavaan, kun rakentavat kokonaisia karttoja päässään hajujen perusteella. Kätevää olisikin sellainen yleiskartan teko mentaalisesti, että nuuskimalla alueet läpi saisi koko tienoon kartoitettua :)
Poista