maanantai 23. heinäkuuta 2012

Postväsymys

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Eetulla ja Aslanilla on keskenään jotakin supatettavaa. Jonkun pitää sillä aikaa tehdä lähiympäristön kattava tsekkaus ja saattaa valmiiksi pikalaskelmat mahdollisen ulkopuolisen uhan selvittämiseksi ja eliminoimiseksi...


...ja sillä aikaa kun juorukerho jatkaa toimintaansa, käyn varmuuden vuoksi hätistämässä vieraan uroksen kauemmaksi. Tehtävänäni on aina olla valppaana.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Eilisten näyttelyiden jälkeen kaksikkoon iski näyttelykrapula, joka kellautti pienemmän nurin heti kun se pääsi kotiin ja vaivutti sen syvään uneen, josta se nousi vain syödäkseen, käydäkseen pikaisesti lenkillä ja vaihtaakseen asentoa. Aslan on näyttelyiden jälkeen ollut aivan kuitti: elämysten ja stimulusten määrä on valtava ja uuvuttaa sen jo paluumatkalla autossa. Eilen erityisesti, kun se jo näyttelypaikalla tuntui nuupahtavan alkumetrien jälkeen, ennen kuin se edes oli käynyt vielä kehässäkään. Todennäköisin syy tälle oli kuuma ilma, jota se tuntuu sietävän aika huonosti; sen oma lämmitysjärjestelmä ei toimi viilennyksen suhteen niin tehokkaasti kuin Alphonsella.


Kotona Alphonse katsoi myös parhaaksi ottaa rentoutumisen kannalta loppupäivän ja - illan. Koska Aslanista ei ollut kaveriksi leikkeihin, sekin päätti tutkia mieluummin omia uniaan kuin sitä, että miten suuri ärsyke tarvittaisiin, että Aslaniin tulisi eloa. 


Tänä aamuna pitkä lenkki maistuikin taas pojille entiseen malliin. Katselin siinä Aslania menoa, että kuuden kilometrin matkaan ei kovinkaan montaa kävelyaskelta mahtunut kun sillä oli niin kiire juoksennella edestakaisin. Eilisestä vetämättömyydestä ei ollut jälkeäkään, kumpaisellakaan.

Näyttelyiden jälkeen Alphonse muka valvoo ympäristöään sohvan selkänojalta käsin. Tosiasiassa se on torkkunut jo hyvän aikaa silmät puoleksi kiinni...


...kun taas silmät ovat kääntyneet Aslanilla kokonaan nurin väsymyksen voimasta. Se on myös päässyt rakastamaansa mökkiin nukkumaan, koska Alphonse on liian väsynyt välittääkseen linnakkeensa valloittamisesta. Etutassujensa väliin se on taas ottanut riepunsa, jonka kanssa se tykkää nukkua. 



8 kommenttia:

  1. Myrsky: Voi Aslan, mä niin tiedän ton tunteen ja väsymyksen. Näytelmät on ihan hanurista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aslanin mielestä on niin kauan hauskaa kunnes alkaa se omituinen kehän kiertäminen ja pöydällä pönöttäminen. Alphonsella ei ole kehän kiertämistä vastaan mitään, sehän menee siellä yleensä kuin näytösponi (paitsi eilen), mutta pöytäpönötys saa siltäkin tuomion :) Se väliaika sitten taas on oikein mukavaa, kun voi pistää painiksi kavereitten kanssa; sitten onkin taas turkki ihan näyttelykuosissa, kun se on pörrössä ja täynnä kaikenlaisia sattumia, kuten eilen Aslanilla sammalta, korsia ja heinää :D

      Poista
  2. Juorukerho kokoontuu, hih hih :-))) Mauri on samanlainen korttelipoliisi kuin Alphonsekin - juttelin yksi ilta kaverin kanssa tämän autolla kadun varressa, koko sen ajan Mauri istui virkaintoisena meistä parin metrin päässä pitämässä ympäristöä silmällä ja haukkuen tarvittaessa ohikulkeneet koirakot pataluhaksi. Aslanin tarve olla veikassa nukkuessa kiinni tai nukkua rievun kanssa on kyllä tosi liikuttavaa; se on isosta koostaan huolimatta aika pieni poika vielä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virkaintoinen korttelipoliisi! :D Tuo luonnehdinta kuvaa kyllä niin nappiin sitä mäyräkoiran naapurikyttääjän olemusta ja asennetta, mikä on niin valitettavan tyypillistä :)

      Kyllä vaan, Aslan on vielä tosi pieni poika hetkittäin, kuten esim. viime yönä kun se suru puserossa piipitti ja itki alakerrassa :/ Välillä olisi tarve nukkua ihmiskyljessä kiinni.

      Poista
  3. Eihän hyväkuntoista koiraa mitenkään saa lenkittämällä väsyksiin. Tai no joo. Metsästävä, ajava mäykky on aika kaputt noin neljän tunnin jälkeen. Silloin se on kyllä pinkonut peuran tai kauriin perässä lenkkiä ainakin 40-50 km, koska nämä peuraeläimethän juoksevat isoja, isoja ympyröitä omilla reviireillään. Henkiset ponnistukset ovat koiralle paljon väsyttävämpiä, kuten juuri näyttelyt. Terveisii M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lopu ihan äkkiä virta mäyräkoirakaksikolta :) Aslanista saattaisikin olla ajavaksi, mutta Alphonsesta ei välttämättä, se on aivan liian mukavuudenhaluinen ja saattaisi kadottaa mielenkiintonsa jossakin vaiheessa ja pysähtyä syömään puolukoita =)

      Henkiset ponnistelut tosiaan väsyttävät tehokkaasti, Aslanin erityisesti sosiaaliset tilanteet jossa on läsnä ihmisiä ja koiria :) Alphonsen väsyttävät aivopähkinät parhaiten :)

      Poista
  4. Juorukerho ;D
    Jännästi vaan pojillakin erilainen tuo lämmönsäätely. Toinen tykkää viileästä ja toinen lämpimästä. Elli kannattaa lämpöä ;)

    Toivottavasti emännälläkin oli hetki aikaa levätä poikien piipahtaessa tirsamaassa. Me ollaan kans tuota pohdittu, että kuinkahan paljon koira kulkee silloin kun ihminen kulkee vaikkapa pari kilometriä. Todennäköisesti ainakin tuplat ihmiseen verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juorukerhopa hyvinkin :D Jep, lämmönsäätely tosiaan on erilainen. Äsken huomasin, että Aslan oli keplotellut alakerran vessanoven auki, vetänyt vessan maton pois ja mennyt viileälle laattalattialle nukkumaan...eikä täällä edes ole kuuma (kaikki ikkunatkin auki), mutta Aslanille riittävän kuuma, ilmeisesti.

      Nyt on kyllä vähän niin ja näin tuon ihmisten lepäämisten kanssa, kun saatiin olla viime yönä Aslanin järjestämässä konsertissa vastahakoisena yleisönä, mutta ensi yönä tuskin tarvitsee liiemmälti Nukkumattia houkutella, kenenkään meistä ;)

      Poista